4.-14.4.2008 / Fuzhou - Shanghai - Shenzhen - Hong Kong

Fuzhou oli kivaa vaihtelua pilvenpiirtajakaupunkien valilla. Kylla siellakin niita on, mutta ne eivat ole kaupungin ydinkeskustassa, vaan suurin osa rakennuksista on enemman ja vahemman vanhoja 2-3 kerroksisia rakennuksia. Toisin kuin Hangzhou niin Suzhou vaikutti oikeasti vanhalle. Sivistynyt kulttuuritankkaus tehtiin kaymalla Suzhou museossa katselemassa vanhoja esineita ja vierailemalla Tiger hill -temppelilla. Tiger hillin alue oli kaunis kavelypolkuineen ja kevaisine kukkineen, mutta jopa nain hiljaisen kauden aikana turisteja (lahinna kiinalaisia) oli liikaa, jotta paikasta voisi oikeasti nauttia. Jono itse torniin oli niin pitka etta jatimme valiin.

Suzhousta matka jatkui Shanghaihin, jonne juna toi meidat parhaimmillaan 260km/h ja matka taittui 37 minuutissa. Shanghaissa meilla oli reissun ensimmainen etukateen varattu hostellihuone, koska tassa vaiheessa matkaa alamme olla liian laiskoja kavelemaan ympari kaupunkia etsien sita halvinta ja parasta hotellia. Shanghai City Center Youth hostel oli kylla loistava valinta, ainakin ensimmaisen yon 10 tunnien unien perusteella. Sijainti on ok, huone kuin paremmassakin hotellissa ja mika tarkeinta siella on hiljaista. Tapasimmepa ensimmaisen suomalaisenkin Kiinassa. Varmaankin ita-Helsingista kotoisin oleva nuorimies kavi pyytamassa jatkoaikaa huoneen luovutukseen - taisi olla pienta krapulan poikasta :D

Koska pitkasta aikaa olimme liikenteessa heti aamusta niin hotelliin kotiutumisen lisaksi ehdimme kayda tsekkaamassa Shanghain kuuluisimmat maisemat Nanjing roadin ja The Bundin. The Bund on historiallinen joenrantaseutu, josta nakyy hienosti iltavalaistu vastaranta, jolla sijaitsee Shangain tunnetuin rakennus Pearl -torni.

Sitten yritimme kovasti menna vierailemaan Tiede- ja keksintomuseossa, mutta meidan harmiksemme se oli suljettuna maanantaisin. Tarvinnee yrittaa uudelleen huomenna. Loppu paiva sitten kuluikin shoppailun parissa. Ensin piraattimarkkinoilta halpa akku PSP:hen ja sitten kymmenia design-putiikkeja, joista harvemmasta loytyi mitaan meille ja sitten kun loytyi niin hintakin oli tosi designia.

Toisella kerralla oli onni myoden ja museo auki. Aikamoinen museo olikin. 5 kerrosta mita ihmeellisimpia vekottimia, naytteliyita ja installaatioita. Paikalla oli kokoa Parin Ideaparkin verran ja meidan vierailu siella venahtikin viisi tuntiseksi ja silloinkin lahdimme pois vain koska paikka meni kiinni.

Shanghaista siirryttiin sujuvasti lentoen Shenzheniin, Hong Kongin rajakaupunkiin. Matkalla sattui melko erikoinen tapaus kun pojat meinasi jaada pois vaarassa paikassa! Me ei tiedetty etta matkalla on valilasku ja olimme marssimassa ulos koneesta siina missa melkein kaikki muutkin matkustajat. Lentoemot onneksi piti pojista huolen ja totesivat etta "this is not Shenzhen". Huh, olisikin ollut aikamoista jaada vaaralla pysakilla pois lentokoneesta!

Perilla Shenzheniin kuitenkin paastiin suunnitellusti, joskin aikataulusta myohassa. Ko. kaupunkin oli 70 luvulla kalastajakyla, joka sittemmin rajattiin erityistalousalueeksi ja on Hong Kongin imussa kasvanut noin 10 miljoonan ihmisen kaupungiksi. Kaupungilla olikin vilkas hulina ja lamminta piisas taas kun iltalampotila oli 23 asteen tienoilla. Eipa tullut ikava Shanghain viileytta.. Paivan pommi tuli kun sattumalta katsoimme Kiinan television ainoita englanninkielisia uutisia joista kuulimme etta Oasis Hongkong airlines on mennyt konkurssiin. Taisi poikien kotiin paluuseen tulla hieman mutkia..

Seuraavana paivana kavellen rajan yli ja junalla Hong Kongin keskustaan, tarkemmin Kowloon alueelle. Loputtomasti elektroniikkaa ja valomainoksia. Majoituksena pieni mutta siisti ja hiljainen luukku paljon parjatusta Chunking Mansionista - ehdottomasti mainettaa parempi paikka. Kylla se maailma taas muuttui kun tuli rajan yli. Lahes kaikki puhuvat englantia ja hinnat on vahintaan singaporen tasolla, jopa kalliimpia.

Edellisiltana pienta paniikkia aiheuttanut lennon katoaminen ei juuri helpottunut nettiselailulla ja soittelulla lentoyhtioihin. Oasiksen sivuilla ilmoitettiin, etta jokunen lentoyhtio tarjoaa heidan asiakkailleen korvaavia lentoja. Cathay Pacificin toimistolla saimme loistavaa palvelua ja he kaivoivat meille jostain ihmeesta paikat muuten taydelle lennolle, jopa niin hienosti etta ehdimme Lontooseen alkuperaiselle jatkolennollemme. Tosin nyt joudumme viettamaan yon lontoossa ja lahtemaan matkaan 9h aikaisemmin, mutta eikohan tasta selvita.

Vihdoin sitten nahtiin tuo itse Hong Kongin saarikin ja hienoahan siella oli. Paljon korkeita hienoja rakennuksia ja kauppoja joita kohden on turha edes katsella. Mitaan erikoista se ei sinallaan tarjonnut mut nytten voi sanoa kayneensa siella. Jotain elektroniikkaostoksia taalta piti kuitenkin tehda ja ostin tulevaan lappariini valmiiksi muistikammat :)

Nyt on sitten viimeinenkin ilta taalla pain maailmaa vietetty ja kivasti on mennyt. Enaa lyhyet unet ja sitten Cathayn siivilla kohti Lontoota jossa meita odottaa kylma ja losta. Harmikseni mitaan sopivaa takkia ei taalta ole matkaan loytynyt, mutta eikohtan sita hupparilla paivan parjaa.

On tuo Kiina vain aika erikoinen maa. Ihmiset olivat todella mukavia ja ystavallisia. Auttoivat sen minka kielimuuriltaan pystyivat, valilla paremmin valilla huonommin. Erikoisina piirteena voidaan pitaa ikuista kiiretta ja ryysimista mihintahansa rajattuun tilaa, esim hissiin tai metroon. Paikalliset ei todellakaan odota etta toiset paasisivat ulos vaan ryysivat taydella touhulla sisaan samantien kun ovi on edes raollaan auki. Valilla toiminta on todella koomisen nakoista! Autoilijat on se nro yksi ja jalankulkijat menee jos uskaltaa. Ja Hong Kongissa taas ollaan tosi kohteliaita, niin metron ovella kuin liikenteessakin.

Toinen ihan oma juttunsa on kiinalaiset ruokailutavat. Taalla kuuluu maiskuttaa, ryystaa, royhtailla ja mussuttaa. Luun palaset, janteet yms syomakelvottmat syljeskellaan poydalle tai lattialle ja muutenkin poyta nayttaa aikamoiselle kaatopaikalla ruokailun jalkeen. Usein miten kiinalaiseen ateriaan kun kuuluu riisia ja usean sorttista lisuketta ja niita sitten puikoilla yritetaan saada suuhun asti. Vahan erilaisena sattumana pitanee mainita Antin paikallisen McDonaldsin tarjoama tulinen kanapurilainen, jonka pihvi oli vissiin unohdettu paistaa. Toivottavasti ei ole salmonella seuranamme..

Nain se sitten Aasia on nahty, koettu ja tunnettu.

31.3.-3.4.2008 / Hangzhou - Suzhou

On voittajan valinta ensin matkustaa 15 tuntia junalla ja olla perilla 02 yolla, ilman karttaa tai tietoa mihin on menossa yoksi. Aurinkomatkojenkin lomakohteessa Hangzhoussa oli yolla kylma! Onneksi rinkat selassa kavely ympari kaupunkia pitaa nuoret miehet lampimana. Tunnin haahuilun jalkeen oli ansaittu hetki hampurilaisten parissa McDonaldsissa. Niin se BigMac Mealin hinta on 1,60e ja turha yrittaa tilata edes sita englanninkiellella.

Kaupungista loytyi useita majataloja jotka eivat joko halunneet meita vieraikseen tai sitten olivat oikeasti taynna. Epailemme ensimmaista. Puoli 4 aikaan yolla alkoi tuntua silta etta jotain pitaa tehda. Antti oli fiksuna poikana tallettanut wikitravelin Hangzhou oppaan puhelimeensa ja sielta sitten bongasimme hotellin, hyppasimme taksii ja kohta olimmekin jo unilla.

MyInn - Kiinan Omena-hotelli. Tilassa on saastetty niin sankyjen mitassa (176cm) kuin kerrosten korkeudessakin (ehka 220cm). Sangyissa oli kertakaytto liinavaatteet ja huoneissa tietokoneet! Ovet aukesi kulkukortilla ja hintakaan ei paata huimannut, vain 99Y!

Hangzhou on Kiinan taman hetken kovimpia turistinahtavyyksia, tai ainaki sita markkinoidaan semmoisena. CCTV:n kanavilla pyorii englanninkieliset mainokset ja tekeepa suomalaisetkin matkatoimistot tanne reissuja. Paikka on monessa mielessa ehka hieman ylimainostettu, tai ainakaan se ei ole sita perinteista Kiinaa. Kaupungin juttu on West Lake ja sen ymparilla olevat puistot, temppelit, tee-tuvat ja huvilat. Kaikki vain tahtoo olla kovin uutta ja kiillotettua. Kylla ne hienoja olivat, taynna ihmisia ja taalla paasisi liikkumaan vaikka pyoratuolilla, mutta tunnelmaltaan kovin mitaan sanomantonta. Parasta mallia tasta modernista maailmasta antoi 2002 rakennettu torni-padoga jonka luokse vei ensin liukuportaat ja sitten ylos hissi! Nakymat tosin oli hienot, harmi vain etta taivaalla oli se sama harmaa pilviverho, joka on ollut kanssamme koko Kiinan vierailun.

Kuten kaikissa Kiinan miljoonakaupungeissa niin myos taalla on valtava maara kauppoja. Niiden perinteisten lisaksi (joissa myydaan suuret maarat piraattituotteita) kavimme tutustumassa oikeisiin harmaisiin markkinoihin aivan kaupungin ytimessa. Lieneko katukuvaa haluttu siistia vai mika lie ollut syyna kun kenka- ja kellokauppiaat on ajettu sivukujille piiloon. He kuitenkin houkuttelevat asiakkaitaan esittein kadun varrelta ja lahdimme ihan mielenkiinnosta katsomaan minkalaiseen paikkaan sita pojat joutuu. Kengat ja muut tavarat oli piilotettu asuntojen takahuoneisiin. Kavimme lapi varmaan kuusi paikkaa johon meidat johdatettiin ja useimmissa marssimme keittion tai vahintaankin eteiseisen lapi. Taalla sita ollaan turvassa uteliailta silmilta. Ja koska vastaan sattui tulemaan kivat tossut ja ne eivat montaa euroa maksaneet niin tuli sitten lunastettua sellaiset repun painoksi.

Parin tunnin bussimatka toi pojat tanaan (3.pv) Suzhouhun. Pikaisen tutustumisen perusteella mukavasti pienempi miljoonakaupunki kuin Hangzhou. Vanhan keskustan talot ovat vain pari - kolme kerroksisia ja tyyliltaan sita mita Kiinalta enemman odottaa. Liikennetta on vahemman ja ilmakin oli mukavan lammin kun aurinko paistoi ohuemman pilviverhon takaa. Ja heti kun paastiin eroon valtavista ostoskeskuksista/keskittymista niin vastaan tuli pikkuliikkeita josta Antti osti seuraavan 5 vuoden takit. Ehka jostain loytyy myos minulle jotain - elephant size vain on kovin harvassa.

25.-30.3.2008 / Guangzhou - Xiamen - Quanzhou - Fuzhou

Sen jalkeen kun kaikki Guangzhoun kaupat oli kahlattu lapi ja ainoat ostokset oli pitkat housut viileita keleja ajatellen, oli aika siirtya Xiameniin. Illalla kun hyppaa junaan ja pistaa paan tyynyyn niin aamulla sita sitten olikin perilla. Xiamen oli iso rakennustyomaa. Joka paikassa oli nostureita tekemassa keksimaarin 20-30 kerroksisia taloja. Pakollisten nahtavyyksien joukossa kavimme tsekkaamassa myos Gulang Yu:n saari aivan Xiamenin edustalla. Saarta kutsutaan piano-saareksi, silla kertoman mukaan lahes jokaisella perheella siella oli oma piano. Villitys oli saanut alkunsa saaren alunperin asuttaneista rikkaista, jotka rakensivat sinne hienoja villoja. Nykyaan paikka on kylla jo liian turisti-orientoitunut, silla joka kulmassa oli joko paasylipputiskia tahi jonkin sortin kauppiasta. Ainoatakaan pianoa en nahnyt, mutta hienojen kavelykatujen varrelle oli asennettu kaiuttimia, joista tuota iloista pimputusta saattoi kuulla. Ylimainostettu paikka, etenkin pilvisella saalla, jolloin on turha odottaa hienoja nakymia saaren keskella sijaitsevalta maen huipulta.

Xiamenista bussi vei pojat Quanzhouhun, jonka riemuista nautimme seuraavat pari paivaa. Nahtavyyksista rastit laitetaan kohtiin Lao Tse -taolaispatsaaseen ja isoon tempeeliin jonka pihassa nokottavat hienot kaksoistornit. Muuten aika meni lahinna maisemien katseluun ja kiinalaisen kulttuurin ihmettelyyn, joista seuraavassa jotain..

Ruokalistat jotka ovat vain Kiinaksi. Tahan mennessa on opittu kanan ja lihan merkit mutta se etta minkalaisen soosin ja mausteiden kanssa ne tulee on jaaneet viela arvoitukseksi. Hirmu ystavallista palvelua me ollaan kuitenkin saatu kun olemme vain osoitellee typeran nakoisina ruokalistaa. Yleensa valitsemme ruokalan jossa on seinalla kuvat aterioista ja osoittelemme niita tai satunnaisesti niin hienon paikan etta siella on englanninkielinen menu. Jalkimmaisia ei ole kovinkaan montaa ollut.

Sitten tarina jalleen kerran kiinalaisten alyttomasta ystavallisyydesta ja avuliaisuudesta. Kavellessamme kadulla kun etsimme hotellia niin pari paikallista nuortamiesta sanoivat hello ja kysyivat mista olemme kotoisin. Olivat lahinna innoissaan etta saavat puhua englantia sen muutaman sanan jonka osaatavat. Satuimme kysymaan heilta missa pain on halvat hotellit, josta seurasi se etta he neuvoivat reitin ja kavivat kanssamme kolme eri hotellia lapi ennenkuin loytyi sopiva. Lopuksi vain kiitos ja pojat olivat tyytyvaisia. Olisitko itse lahtenyt opastamaan turistia noin? Kaverit olivat jossain ohjelmistokehitysfirmassa toissa mutta heillekkaan ei ollut tutta tuo sana internet. Ehka intelnet ois toiminut paremmin. Nama kiinalaiset kun eivat osaa lausia tuota r-kirjainta. Toiset erittain avuliaat ihmiset olivat Quanzhoun pienella rautatieasemalla. Se oli jo oikeastaan kiinni mutta pari virkailijaa yrittivat selvittaa meille junaa joko suoraan Quanzhousta Hanzhouhun tai sitten niin etta lahto on Fuzhousta. Tarvittava info saatiin ja todettiin etta joudumme menemaan ensin bussilla Fuzhouhun josta sitten junalla loppumatka.

Seuraava ihmeellinen episodi saatiinkin sitten Fuzhoun rautatieasemalla, jossa kysyimme infopisteen melkein englantia puhuvalta naiselta apua lipunostoon. Han selvitteli asiaa ja kun todettiin ettei seuraavaan junaan ole kuin yksi lippu niin han juoksenteli hyvan tovin vain hakeakseen paikalle jonkun suuremman vallan omaavan rouvan. Han sitten soitteli puhelimella ja radiopuhelimella ja selvitteli josko meille olisi jostain viela toinen lippu irronnut. Heidan suunnattomasta yrityksesta huolimatta ei sita lippua sitten saatu ja jouduimme jaamaan Fuzhouhun yoksi ja ottamaan junan huomisaamulle. Se onkin sitten reissun viimeinen pidempi matka, luvassa on 15h junassa. Antti melkein halasi avuliaita virkailijoita, jotka loppuen lopuksi ostivat meille liput huomiseen junaan suoraan koko pitkan jonon ohi :D Noh, kattely riitti talla kertaa. Tieda mita se halaaminen olisi aiheuttanut tassa maailman kapitalistisimmassa kommunismissa!

20.-24.3.2008 / Macau - Guangzhou

Macau oli varsin pehmea lasku Kiinaan ja todellista tuntumaa lahdettiin hakemaan Guangzhousta. "Maiden" rajalla oleva tullialue on ehka hienoin, modernein ja yksi toimivimpia mita olen koskaan nahnyt. Toisaalta niin sen pitaakin, silla paivittain siita kulkee lapi kymmenia tuhansia ihmisia.

Parin tunnin bussimatka vei meidat koko matkan hienoa moottoritieta pitkin yli 10 miljoonan asukkaan Guangzhouhun. Huono esimerkki Kiinasta tamakin. Keskusta on taynna pilvenpiirtajia ja ostoskeskuksia. Tiet ovat isoja, jalkakaytavat leveita ja siisteja, metro tehokas ja uusi samoin kuin linja-autotkin. Tosin on taalla tullut selvaksi se etta Kiinalaisia on paljon, todella paljon.

Ero kaupunginosien valilla on valtava. Osa on kuin Hong Kong, osa taas kuin Afrikka. Meidan hotellin nurkilla on enemman afrikkalaisia ravintoloita kuin kiinalaisia ja puolet vastaan tulijoista omistaa ennemmin Ghanan kuin Kiinan passin. Meille ei ole ihan selvinnyt mita kaikkea nuo yon timot siella toimittaa mutta kovasti tuntuvat erinaisia paketteja maailmalle lahettavan. Siita kertoo myos iso logistiikkafirmojen maara. Tietenkaan alue ei ole se kaupungin kaunein, siistein ja hiljaisiin mutta halvimmat hotellihuoneet siella on. Ja jopa halvimpien hotellien laatu on varsin hyva. Huoneet ovat isoja, siisteja ja hiljaisia. On kuuma vesi ja telkkari, seka kivikova kiinalainen sanky :)

Made in China on jo kasite. Taalla se tuntuu konkretisoituvan. Kaikesta on olemassa se Kiinassa tuotettu maailmanbrandi ja sen kiinalainen serkku jonka merkista me emme ole koskaan kuulleetkaan. Meidan hotellin kulmilla on ehka viisi Anttilan kokoista taloa taynna pieni kenkakauppoja. Tien toisella puolella on vahintaan yhta paljon vaatekauppoja. Suurin osa niista on ns. tukkuja, mutta vain murto-osa ei suostu myymaan yksittaiskappaleita. Hinnat ei paata huimaa silla 10 eurolla jostat jo vaikka minkalaiset tossut tai housut. T-paidoissa 5 euroa alkaa olemaan jo kalliimmasta paasta. Toki taalta loytyy myos aidot maailman huippumerkit, mutta niin on myos niiden hinnat kovasti lansimaita muistuttavia. On se kuitenkin aivan uskomatonta minkalainen maara taalla voi naita kauppoja olla ja lisaa tuntuu olevan menee mihin suuntaan tahansa. Kummastusta lisaa se kuhina mika puotien ymparilla koko ajan on. Ihmiset kuljettelee laatikoita paikasta toiseen milloin minkakinlaisella kulkuneuvolla. Yleensa jonkunlaisella fillarinjatkeella tai nokkakarryilla. Niin sita voi siirtaa ihan hyvin muutamat tuhannet tossut parilla karryilla.



Taalla on kylla paljon semmoisia juttuja mita ei muualla maailmassa tule vastaan. Esimerkiksi rahan vaihtaminen. Matkashekkeja vaihtaa monista eri pankeista vain Bank of China ja sillakin vain tietyt konttorit ja nekin vain arkisin. Joo - kylla yritimme viikonloppuna. Matkashekit on ymmarrettavasti hirvean paperisodan takana mutta niin on se kateisenkin vaihtaminen. Muutama allekirjoitus, kopio passista ja tietojen nappailykoneelle on ihan tavallista vaikka olisit vaihtamassa vain 50 euron setelia.

Sitten tama internet. Sana joka on kaikkialla maailmassa sama ja sen tuntee jokainan, paitsi kiinalaiset - internet. Ensin ihmettelimme etteiko taalla ole internet-kahviloita ollenkaan mutta kun saimme vihdoin kasiimme jonkun joka puhuu englantia enemman kuin yhden sanan niin selvisi etta nettikahvila on ihan nurkan takana (tai toisella kerralla 3 kerroksessa samassa rakennuksessa jonka alakerrassa asiaa tiedustelimme). Internet kun ei ole sana jota edes parikymppiset nuoret ymmartaisivat. Muualla nettikahvilat ovat olleet kadunvarrella tai ostareiden ylimmissa kerroksissa. Taalla ne on kerrostalojen/kauppatalojen jossain satunnaisessa kerroksessa piilossa. Kadulle ei ole nakyvia mainoksia ja kuppiloita ei tarvitse olla ihan joka kulmalla kun koneita on yhdessa kahvilassa 300-500 kpl!! Yhtedet on onneksi nopeita - sinne minne niilla paasee. Kiitos Tiibetin rahinoiden on kansalaisten suurimmat ystavat eli sensuurista vastaavat viranomaiset vaantaneet sensuurifiltterin tiukalle ja suurin osa .fi paatteisista osoitteista on suljettu meilta. Pienilla kiertoteilla useinpiin paasee kasiksi mutta sen oppimiseen meni kolme paivaa ja vielakaan en paase esimerkiksi Ylen tai Iltalehden sivuille. heh. Aikamoista tama vapaassa maailmassa elaminen.

On se uskomatonta miten Kiina voi olla niin suljettu. Vaikka olisit kuinka muodin mukaan kulkeva nuori niin et valttamatta puhu sanaakaan englantia, etka osaa lukea meikalaisten aakkosia. Naita apinoita kun on niin paljon ette kaikki mahdolliset vekottimet kun kannykat, pleikkarit ja tietokoneet kun on kaannetty myos paikallisille koukeroille. Jopa numeroiden kasimerkit on erilaiset kuin meilla! Yrita nyt siina sitten jostain jotain ymmartaa. Lisaksi multa on kysytty etta mika kohta passissa on "name?" ja pankkivirkailija kysyi mun passi kadessa etta mista olen kotoisin. Se siita englanninlukutaidosta.

17.-19.3.2008 / Jakarta - Macau (Kiina)

Viva Macaun lento lahti ajallaan ja pojat paasi perille turvallisesti. Matkan koettelemukset olivat mun korva jota alkoi sarkemaan muutama tunti ennen lennon lahtoa ja vaaran valuutan tarjoaminen lentokoneessa. Koska kentalla ei ollut oikein mitaan tarjoilua 00.50 yolla niin ajattelimme saastaa loput Indonesian Rupiahit koneeseen. Harmiksemme kuitenkin meille kerrottiin ettei ne kelpaa! Lento lahti Indonesiasta ja menee Kiinaan mutta valuuttana kay vain USD, australian $ tai kiinan raha. Onneks meilla oli viela pieni usdollareita niin saatiin nuudelikeitot. Nyt vain pitas keksia joku joka vaihtais meidan loput rupiahit pois.

Macau on kuin pieni Las Vegas. Entinen Portugalin ja Aasian ensimmainen ja viimeinen (-99 asti) siirtomaa joka nayttaa enemman etela-euroopalle kuin Aasialle. Uhkapelit on taalla sallittuja ja isoja ja todella upeita kasino-rakennuksia on keskusta taynna. Asukkaita talla n. 25 neliokilometrin autonomia (Kiina on siis se isantamaa) on 500 000 ja turisteja vuodessa n. 27 miljoonaa! Ja sen huomaa helposti. Puolet porukasta kulkee kartta ja kamera kadessa ympari kaupungin ilmaisia nahtavyyksia! Vaikka kasinorikkaita (ja koyhia) riittaa niin silti majoitusta saa kohtuu hintaan ja ruokaa eurolla parilla.

Meidan majapaikaksi loytyi ns. Pension house jonka huone on kuin tehty nukkumiseen. Se on viilea, pimea ja hiljainen. Tosin jostain kumman syysta siella toimii melkein taydella kuuluvuudella wlan :D Ensimmaisen aamun heratys oli mielenkiintoinen kun paikkaa pitava mummo tuli hakkaamaan oveen. Kuvittelimme molemmat etta olemme nukkuneet jo 12 asti ja maksettuna oli huone vain yhdeksi yoksi. Antin astellessa eteiseen aukaisemaan ovea huomattiin kuitenkin, etta lattia on marka. Siina hetken mummo ja joku raksapena hosuivat mopin kanssa ja ihmettelivat asiaa suureen aanneen seka toivat pari uutta kuivaa kokolattiamaton palasta sen maran paalle ja taas kaikki oli kunnossa. Mista lie oli vesi siihen vuotanut. Nyt kaks paivaa myohemmin siina on edelleen noin neliometrin kokoinen alue jossa voi kuvitella kavelevansa suolla.

Nyt on nahtyna muutama tarkein nahtavyys ja haettu Kiinan viisumi. Sekin oli oma episodinsa kiitos saksan ghanalaisia tummaihoisia ja parin venalaisen unohtamatta laumaa filippiinoja. Toimisto josta viisumit haetaan on hienosti jarjestetty vuoronumeroin joiden antaminen lopetetaan niin etta kaikki ehditaan kasitella. Me oltiin paikalla liian myohaan mutta jostain kumman syysta vahtimestari antoi meille taskustaan vuoronumerot. Lahes kaikki muut han kuitenkin kaannytti ovelta huudellen ainoasta "tomorrow". Niin vuoronumerot ei lie ihan niin selvia kaikille silla jengia tuntui ravaavan tiskilla ihan miten sattui ja sitten kun filippiinot huomas asian niin nehan ryntas kaikki siihen. Parhaillaan kahden tiskin edustalla oli varmaan muuta kymmenen ihmista joko vaarilla vuoronumeroilla tai ilman vuoronumeroa.. heh.

Tanaan ei ole tehty paljoa. Ainoa mainittava asia on oikeastaan yksi tiputus. Se tosin oli koysi nilkoissa 233m korkeudesta Macau -tornista. Kyseessa oli maailman korkein benji-hyppy. Tarvii sanoa etta pelotti hitosti mut sitten kun siita reunan yli tuli kellahdettua niin oli kyl niin hiton siistia! :)

12.-16.3.2009 / Bali - Jakarta

Nyt pojat sitten tietaa kaiken surffaamisesta! Tarkeinta on ostaa tahi vuokrata hieno lauta, istua sen suomassa varjossa rantahietikolla ja vilkutella tytoille. Tai ainakin siihen tulokseen me tultiin kun kaksi paivaa tuotti tulokseksi yhteensa ehka kaksi sekunttia pystyssa laudan paalla. Ei ollut tuo etelan laji pohjoisen poikia varten. Yllattavan raskasta urheilua homma kuitenkin on ja kaikki paikat oli kipeama heti ensimmaisen paivan jalkeen.

Surffaamisen lisaksi Kutalla (Balin osa jossa olimme) voi myos shoppailla. Erinaisia surffi(vaate)kauppoja on tarjolla joka nurkalla. Matkaan tarttui hieman tuliaisia, mutta jatettiin ne enemma shoppailut sitten Kiinaan.

Illan tullen oli aika taas suunnata lentokentalle ja jatkaa matkaa kohti Jakartaa. Meidan iloksia AirAsian lento oli (taas!) myohassa. Talla kertaa odotusta kentalla kertyi ylimaaraiset kolme tuntia ja perilla oltiin keskella yota. Kylla puoli 3 yolla on hyva aika etsia majoitusta. Edellisella kerralla hyvaksi todettu Borneo hostel oli taynna mutta tilalle loytyi vahintaan yhta hyva enmuistasennimea-hostelli.

Jakartassa on nyt sitten vain tuhlattu aikaa kaymalla elokuvissa, kiertamalla ostereita, syomalla liikaa Pizza Hutissa ja manaamalla Balila mun mukaan tullutta korvatulehdusta. Muutaman tunnin paasta on lento kohti Kiinaa, tarkemmin Macauta. Ensi kerran tunnelmat kirjoitellaankin sitten sielta..

Indonesia on todella kiva maa! Taalla on upeita luonnon nahtavyyksia, mukavia ihmisia, erittain hyvaa ruokaa ja parasta sukellusta. Ainoa asia mika tahmaa oikeasti on internet. Valtion monopolin myota se on hidas ja kallis. Sen lisaks myos laiva- ja jossain maarin lentoyhteydet on valilla vahan arpapelia, mutta niin se on enemman ja vahemman kaikkialla Aasiassa.

Ensimmaiset kuvat Indonesiasta!

Indonesia kun ei ole mikaan internetyhteyksien luvattu maa niin vasta nytten Antti sai linjoille ensimmaiset kuvat Indonesiasta. Lisaa tulee kun vain joskus saadaan ne palvelimelle asti.

Linkki loytyy oikeasta reunasta kuten muihinkin kuviin :)

1.-11.3.2008 / Labuanbajo - Bali

Niin siina sitten vain kavi etta Labuanbajossa vietettiin lopulta 9 vuorokautta. Suurin "syy" oli Komodon kasallispuisto, hyvana kakkosena Indonesian aina yhta luotettavat liikenneyhteydet.

Ensimmaisena iltana kun saavuimme Labuanbajoon, olin melko varma ettei siella montaa paivaa tule viihdyttya. Kyla itsessaan ei tarjoa yhtaan mitaan ja sukeltamiseenkin oli tarkoitus uhrata vain se pari-kolme paivaa. Mutta sitten nahtiin minkalainen maailma Komodon kansallispuiston merissa on. Koska Komodon aluetta pidetaan mahdollisena keskuspaikkana veden alaisen elaman kehityksen alulle, niin on alueen biodiversiteettin suurempi kuin missaan maailmassa. Alueella asustelee ainakin 1700 eri lajia (vrt. Great Barrier Reef n. 1400 lajia, Punainen Meri n 700).

Sanoin, kuvin tai edes videoin on vaikea kuvailla minkalaista meno pinnan alla oli, mutta ehka kun ajattelette parhaita luontodokkareita joita telkkarista naette, niin alatte olemaan jo aika lahella. Komodo on kahden eri meren valissa ja aluee sisaltaa paljon saari. Tasta johtuen virtaukset ovat kovia, yllatyksellisia ja aina muuttuvia. Sukeltamisesta se tekee haastavaa, mutta samalla se tuo paljon planktonia, joka taas luonnollisesti tuo paljon kaloja. Eraalla sukelluksella olimme noin 14 hain ymparoimana, toisella kerralla naimme kuusi valtavan suurta Manta Rayta. Kaikki toki ei ollut isoa vaan naimme paljon myos milleissa mitattavia elioita.
Toivottavasti kuvaa ja videota saadaan linjoille lahiaikoina. Ei ole tama Indonesia mikaan huipputeknologian valtio varsinkaan internetyhteyksien osalta.

Kun viisi paivaa oli latratty veden alla oli tarkoituksena siirtya kohti Lombokin saarta ja opetella surffaamaan. Aamulla 08 aikaan sitten olimme silmat ristissa lauttaterminaalissa kuulemassa ettei lautta lahde viela pariin tuntiin kun Sulawesilta tullut lautta pitaa purkaa ja lastata ensin. Varttia myohemmin tuli tieto ettei lahtoa tule ennenkuin klo 16 aikoihin koska bensa on loppu ja toinen lautta tuota sit Sumbawalta (6h matka)... Siina vaiheessa sitten loppui karsivallisyys ja marsimme ostamaan lennot. Valipaiva sukelluksesta teki kuitenkin sen etta innostus paasta takas veden alle oli polttava ja otimme olennot varma seuraavalle sunnuntaille, jotta saisimme viela pari paivaa aikaa sukeltaa. Seuraavana aamuna olikin mukava katella taas Reefseeker sukellusfirman vakea, olimmehan luvanneet tulla joskus takaisin :D

Reefseekers on ehdottomasti parhaiten organisoitu ja asiantuntevin sukellusfirma, jossa olen ikina asioinut. Sita pyorittavat Ernest ja Kath, enemman ja vahemman meribiologeja molemmat. Heidan innostus meren alaiseen elamaan on uskomaton ja aina n. 2h laivanmatkan aikana jonka taitoimme Labuanbajosta sukellussaiteille, he (tai John, amerikkalainen dive master) pitivat pienen oppitunnin meribiologiasta. Nyt tiedan mm. miksi tietyt kalat hankaavat itseaan hain pintaan, milla kalalla on maailman nopein liike ja sen etta Nemo on oikeasti vihainen lihansyojakala.

Lisaksi tarvitsee oikein erikseen mainita porukka, joista useimmat olivat melkein kaikki paivat meidan kanssa laivalla. Eniten juteltua tuli norjalais-ruotsalaisen pariskunnan Pian ja Andersin, ja britti Thomasin kanssa. Terveisia teille! On se kumma kun tanne asti maailmaa pitaa tulla etta tapaa mukavia britteja ja ruotsalaisia! :D

7 sukelluspaivaa ja 14 sukellusta myohemmin paasimme vihdoin pois Labuanbajosta. IAT:n lento kuljetti meidat Denpasariin. Sitten koettelimme hermojamme ja takapuoliamme kun taitaimme matkaa yhdella jos toisella kulkuneuvolla matkaa Balin saaren etelaosassa olevalta lentokentalta kohti saaren pohjoisessa sijaitsevaa Tulambenia. Matka meinasi jo tyssata Amplapuraan, josta ei ollut pimean tulon jalkeen mitaan julkista liikennetta viimeiselle 40 kilometrille. Pysayttelimme muutaman ohi ajavan auton ja lopulta saimme kyydin avolava-auton lavalla hedelmien ja paikallisen tyolaisen kanssa. Antti iski duunarin kateen Nokian puhelimen ja Tetris-pelin. Siina se kaverin matka taittuikin joutuisasti tetrista harjoitellessa. Ilmastointi lavalla pelasi ja tahtitaivas oli komea. Perillekin paastiin tosi joutuisasti ja huone loytyi heti ensimmaisesta paikasta. Tosin ei tallakaan kertaa kahta sankya, joten sain jatkaa sangyn jakamista Antin kanssa.

Tulambeniin tultiin vain yhden asian vuoksi. Sukeltamaan Japanilaisten upottaman amerikkalainen Liberty-hylky. Repastiin reipas neljan sukelluksen paiva, joista kaksi sukellusta hylylla. Toinen tosin yon pimeydessa lamppujen avulla. Oli taas pojat hukassa kun olet pimeassa veden alla ja kiertelet semmoista palasina olevaa hylkya. Tulipa sita kerran kolautettua paakin johonkin kulmaan kun ei pysty joka puolelle katsomaan yhta aikaa ja tuolla vedessa kun sita voi liikkua mihin suuntaan tahansa.

Tana aamuna sitten aloitettiin vaivalloinen matka takaisin Balin etelaosiin, jotta paastaan surffaamaan, tai ainakin kokeilemaan sita. Alun perin suunnitelma oli menna aina saaren etelakarkeen asti, mutta koska julkiset kulkevat taalla hyvista teista huolimatta surkeasti niin paadyimme lopulta turistirysaan Kuta beachin nurkille. Julkisten ongelma ei taalla ole se etteiko niita ole, mutta ne menevat niin onnettoman lyhyita matkoja etta saaren paasta toiseen menemiseen tarvii varmaan viisi eri ajoneuvoa ja aina joudut odottelemaan seuraavan lahtoa. On paljon helpompi maksaa hieman extraa ja vuokrata oma kyyti.

Taalla sita nyt sitten ollaan Balin kuuluisan Kuta Beachin kyljessa. Valitsimme hieman hiljaisemman Legionin osan, joka tosin on sekin taynna erinaisia turistikraasakauppoja. Huomenna olis tarkoitus aloittaa elama huippusurffarina. Kaverit kertoivat etta menee viikon verran etta laudan paalla pysyy jotenkin jarkevasti pystyssa, mutta koska meilla ei ole viikkoa aikaa niin ajattelimme olla luonnostaan lahjakkaita ja hoitaa homman kotiin parissa paivassa. Jos ei parin paivan paasta ratsasteta aallon harjalla niin sitten laji ei ole meita varten.

22.-29.2.2008 / Bangdung - Yoguakarta - Denpasar - Moni - Ruteng - Labuanbajo

Paljon on taas ehtinyt tapahtua sitten viime kirjoittelu kerran. Matkaa on taitettu nopeampaa tahtia kuin pitkaan aikaan ja nahty on sitankin enemman. Lisaksi on opittu taas kaikenlaisia kummallisuuksia paikallisista tavoista ja toiminnasta.

Bandungista matka jatkuin junalla kohti alkuunsa vaikeasti lausuttavaa Yoguakartaa. Tama Indonesian Luang Prabang (lue kayntimme siella marraskuussa) tarjosi sitten taas korkeakulttuuria ja batik-taidetta ihan riittamiin. Etenkin jalkimmaista oli tarjolla joka kulmassa ja mutkassa, seka suoralla niiden valilla. Kauppiaat sun muut huijarit yrittavat houkutella ihmisia batik-exhibitioneihin joissa sitten vaarennoksia yritetaan myyda sinulle sikahinnoilla. Suosittu tarina on myos heittaytya juttusille muuten vain ja kertoa siina ohimennen siita kaupungin ainoasta oikeasti valtion tukemasta batik-taidenayttelysta jossa taidekoulun opiskelijat myyvat teoksiaan. Kiva tarina, mutta valhetta kokonaan. Moista paikkaa ei ole edes olemassa. Meille sita tarinaa yritettiin syottaa pariin otteeseen. Ironista kylla ne sankarit, jotka tarinaa kayttivat olivat myos parhaiten englantia puhuvat ihmiset hetkeen.

Yogja on myos se kaupunki mista suunnataan katsomaan lahistolla sijaitsevia Borobudurin ja Pranbananin temppeleita. Paikkoja yllapitaville tahoille on joku vissiin kertonut etta lippujen hinnat voi huoletta nostaa 10 dollariin (tosin opiskelijakortilla sai muutaman taalan alennuksen) koska kaikki lansimaalaiset ovat rikkaita. Borobudurista sen viela maksoi mielellaan, silla se oli upea! Indonesian ja vissiin koko kaakkois-Aasian suurin budha-temppeli on korkea ja kuuma. Temppelin laelle oli mukava turista malesialaisten kanssa, jotka olivat kovasti Suomeen tulossa kevaammalla ja ihmetella kuka se on mennyt kasaamaan noin 1,6 miljoonaa kivenlohkaretta keskelle metsaa. Prambananin kohdalla tarvii valitettavasti todeta ettei hinta ihan vastannut nakymaan. Aika iso osa temppelista on restaurointitoiden alla ja ei ne rakennustelineet niin jannia ole.

Kultuurikaupunkin Yogja tarjosi meille myos kierroksen Kratonissa (sulttaanin palatsi), water castlessa (joku sulttaanin asunto kai sekin) ja kiipeilyn tuntemattomille raunioille, josta oli nakymat kaupungin ylle. Mainita tarvitsee viela lintumarkkinat, joilta sai joskinmoisia puluja ja polloja - elavana. Tarjonta tosin ei rajoittunut vain lintuihin silla hakeissa oli myos kaikkea oravista hiiriin ja elainten ruuaksi tarkoitettuihin kuoriaisiin ja toukkiin. Kylla taas ollaan sivistyneita kun on kayty UNESCO-kohteissa :)

15h bussi 15 eurolla vai 1h lento 25 eurolla. Ei liene vaikea arvata mita valittiin. Lentokone vei miehet vauhdilla Denpasariin, Balin saaren paakaupunkiin. Talla kertaa siella viihdyttiin vain yon yli ja seuraavana aamuna takaisin kentalle tarkoituksena lentaa Sumban saarelle katsomaan Pasola sadonkorjuufestivaalia. Toisin kuitenkin kavi kun liput oli loppuun myyty
- harvinaista taalla pain maailmaa. Otettiin sit lento Floreksen saarelle Endeen, kone lahti 45min kuluttua. Kyseessa oli uusi, ehka 70 paikkainen potkurikone. Iso mies sai olla noyrana etta mahtui ovesta sisaan. Perilla olikin sitten semmoinen kukaaneitiedamistaanmitaan tai ei ainakaan meille kerro meininkin. Kylla menee bussi Moniin.. no tottakai menee jos me maksetaan kaikkien 10 ihmisen liput. Ei me siihen leikkiin lahdetty vaan odoteltiin muutama tunti bussin oikeaa lahtoa.

Illan pimettya oltiikin sitten muutaman kymmenen talon kylapahaisessa Monissa ja nalkaisena kuin mika. Yks ravintola auki, jossa tosin oli kana ja tomaatti loppu. 10 ruokalajin listasta se rajasi noin 6 pois, noh helpotti vain valintaa. Illan paatteeksi viela pieni neuvottelukierros autokyydista Kelimutun tulivuorelle katsomaan jarvia ja unta.

Kello soi 04 ja nokka kohti tulivuorta. reilu puolentunnin ajelu ja vartin kavelymatka niin pojat oli maen paalla katsomassa kuinka aurinko nousee ja varjaa kolmea erillista ja taysin erivarista volkaanista jarvea. Yksi jarvista oli ihan turkoosi, toinen punaruskea ja kolmas lahes musta. Todella erikoinen nakyma ja pudotus kraatereihin jossa jarvet sijaitsevat oli kymmenia metreja. Huimaa, Antilta tulee kuvia varmasti kunhan paastaa paremman nettiyhteyden paahan. Paluumatka oli alamakea joten ylihintainen autokyyti jatettiin pois ja talsittiin takaisin Moniin. Oikotie vei parin kylan ja natin vesiputouksen lapi. 2,5h kavelya kuumassa kylla uuvuttaa kummasti, olkoonkin alamakea.

Samaa reissuun taittoivat myos pari sveitsilaista tyttoa jotka jarjestivat itselleen henkiloautokyydin Monista Labuanbajoon ja me paastiin siina sivussa (rahalla) takaisin Endeen josta toivoimme olevan lauttakyydin sinne jo aikaisemmin aiotulle Sumballe. Aina saa toivoa - aina voi havita. Ei o lauttaa, paitsi seuraavana paivana naapurikaupungistsa. Sitten kun selviteltiin asiaa niin sielta pois paasy tulisi oleen ihan yhta vaikeaa tai kallista, joten paatimme sitten skipata koko reissun. Ei muuta kuin taas bussipysakille odottelemaan ja pari tuntia meni kuin siivilla helteessa. Sen peraan 9 tuntia kiemurtelevaa vuoristotieta oli ihan kevytta ja perilla oltiin parhaasaan pikkukaupungin saapumisaikaan eli 01 yolla. Eka majatalo sai korkeasta hinnastaa huolimatta kelvata ja sitten unille.

Aamulla herattiin vasta 10 aikaa ja todettiin etta ollaa Rutengissa. Taas kaupunki jossa ei ole itsessaan mitaan vaan nahtavyydet on lahiseudulla. Talla kertaa niilla tarkoitettiin vuorilla asuvia heimokylia. Niita nyt alkaa olemaan tan reissun osalta jo kiintio taynna joten ei muuta kuin unohdetaan se ja sitten taas bussille ja 5h korottelya Labuanbajoon.

Mikahan naita sukelluspaikakkuntia vaivaa kun joko nama on turistihelvetteja tai sitten niin kuin tama tammoisia likaisia tunkioita, joissa ei ole mitaan muuta tekemista tai nahtavaa sukeltamisen lisaksi. Taalla se on viela kallista kaiken muun hyvan lisaksi. Pitaisi tosin olla sitakin hienompaa kun paikkana on Komodon kansallispuisto jonne paasymaksukin on valtavat 11 euroa. Yleensa kun noi paasymaksut on euron pari.

Semmoisia seikkailuja talla kertaa.

Paikallisista tavoista tarvii myos kertoa nuorten ja vahan vanhempienkin tapa kiertaa busseissa (kun ne pysahtyy liikennevaloihin), ravintoloissa ja ihan missa tahansa soittamassa ja laulamassa rahan toivossa. Ainakin osa nuorista on pukeutunut niin hyvin etta nalkaa eivat nayta nakevan joten heille en yleensa tonneja heittele. Toinen on ravintolat joissa toivoisin saavani olla rauhassa, siellakaa on siis turha minulta almuja anella.

Sit voisko joku kertoa mulle miks taalla pitaa olla joka saarella erilaisia kulkuneuvoja miljoona ja niilla kaikilla oma nimensa. ..

18.-21.2.2008 / Cebu - Jakarta (Indonesia) - Bandung

Niin se sitten tuli aika heittaa hyvasti Filippiineille ja suunnata Cebun lentokentalle. Yritti taas taksikuskit keksia omia hintojaan kun ensimmainen pyyti 450 pesoa ja lopulta loyty kuski joka pyysi suoraan 200 pesoa. Kuski totesi myos etta 200 pesoa on sovittu kiintea hinta kaupungista lentokentalle - niin hyvin ne sopimukset pitee kun on turisti kyseessa.

Ensin lensimme alueen suurimmalla halpalentoyhtiolla Cebu Pacifiqilla Manilaan josta oli jatkolento samalla firmalla Jakartaan. Ensimmainen osuus meni hyvin ja siirtyminen kansainvaliseen terminaaliinkin sujui ihan joutuisasti. Sitten seuraa muutama varoituksen sana Manilan kansainvalisesta terminaalista. Mikali joudut viettamaan siella aikaa paljon niin varaa paljon rahaa koska ruokaa on tarjolla vain parissa paikassa ja hinta TODELLA korkea. Olimme aikaisemmin ajatelleet etta voisi kayda jossain vahan paremmin syomassa 500 pesolla, noh lentokentalla se ei olisi riittanyt edes tavan buffettiin. Lammitettavan riisiaterian sentaan sai 150P ja loput rahat tuhlattiin tax-freesta loytyneeseen Fazerin Geisha-suklaapakettiin. Maan hintatasoon nahden lentokentan hinnat oli suorastaan riistoa. Kyllahan ne kaikkialla on korkeita mutta nyt puhuttiin helposti kolminkertaisista hinnoista. Lento kohti Jakartaa lahti onneksi about ajallaan ja niin paastiin pois tastakin maasta..

Mitas se sitten Filippiineista jai kateen? Ruoka - huonoa, nahtavyydet - rantoja, ihmiset - ystavallisia, sukelluspaikat - loistavia, turisteja - vahan, hintataso - korkeampi kuin muualla kaakkois-aasiassa, amerikkalaisten vaikutus - liian suuri.
Hey Joe!
Nahtavaa jai kylla viela vaikka milla mitalla. Etenkin uskomattoman kauniiksi mainitun Palawanin missaaminen tarvii kylla paikata viela joskus. Sen lisaksi on muutama sukellussaitti joissa varmaan tulee jonain paivana viela lomailtua..ehka.


Indonesia

19.2. yolla 01 aikaan saavuimme Jakartan kentalle, jossa muodollisuudet kuten viisumin osto sujuivat joutuisasti. Automaatti tarjoili paikallista valuuttaa ja muutenkin homma naytti alkavan kivasti kun tyoreissulla ollut saksalaismies lupasi tarjota taksikyydin keskustaan, tai missa hanen hotellinsa nyt sitten olikaan. Crown Plaza nimena jo tosin kertoi sen etta hotellin on pakko olla jossain keskustan nurkilla eli ei muuta kuin kyytiin vain. Bussit kun ei yolla kulje niin taksimatka oli edessa joka tapauksessa. Jonkin sortin myyntiedustajaksi paljastunut saksalaismies puhui sujuvaa englantia, saksaa, italiaa, espanjaa ja portugalia - ei siis mitaan taalla pain puhuttavaa ja silti hanen tyonsa oli kiertaa Kaakkois-Aasiaa. Herrasmiehen hypattya kyydista hanen hotellinsa kohdalla niin me jatkoimme matkaa kohti Jalan Jaksan aluetta jolla suurin osa halpismajoituksesta on. Ensimmainen tsekkaamamme paikka oli taysi ja niin oli toinenkin juuri siihen hetkeen asti kun me astelimme kysymaan huonetta. Silla samaan aikaa respaan tuli myos kaksi tyttoa jotka ilmoittivat olevansa lahdossa kesken yon! Me otimme sitten heidan huoneen ja niin oli majoituskin ratkaistu. Hinta oli alempana kuin Filippiineilla koskaan mutta niin oli myoskin laatu - suorastaan surkea. Muutaman huonosti nukutun tunnin jalkeen olikin sopiva hetki lahtea etsimaan uusi kamppa. Semmoinen loytyi onneksi lahelta ja tallakin kertaa taisi olla tuuria hieman mukana kun kyseessa oli ainoa vapaa huone. Tieda sitten mista nama ruuhkat Jakartassa nyt johtuvat. Pitaisi olla sateinen low-season.. noh on ainakin sita sadetta.

Jakartassa ei tehty oikeastaan muuta kuin kyseltiin hieman bussien, lentojen ja lauttojen peraan ja yritettiin selvitella minne, miksi ja milla mennaan. Siina ohi mennen kylla nahtiin iso puisto jonka keskella on yksi tunnetuimpia nahtavyyksia kansallis monumentti. Ihan hieno iltavalaistuksessa. Harmi etta nakoalatasanne on auki vain paivalla. Kaupassa kaytiin toteamassa etta taalta saa paremmin maitotuotteita kuten jogurttia ja suklaata ja yleisesti ottaen hinnat ovat taas samalla tasolla kuin maissa ennen Filippiineja. Taskuun tarttui junaliput Bisinis-luokassa Bandungiin jonne sitten seuraavana aamuna juna meidat vei lapi mutkittelevan vuorenrinnerautatien.

Bandung on parin miljoonan ihmisen kauppakaupunki. Ja taalla tuntuu oikeasti olevan sitten ihan kaikkea. Tarvitset sitten maaleja tahi talon oven tai nuorisovaatteita niin kaikelle on oma katunsa, ostoskeskuksensa tai markkinat. Jos lento olis taalta kotiin niin kavisin uusimassa koko vaatekaapin sisallon kerralla. Hinnat on edullisia (vyo 2,5e) ja tarjolla on muutakin kuin kopioita Dieselista tai muista maailmamerkeista. Meidan onneksi myos rambutanien satokausi taitaa olla parhaimmillaan. Niin voisi ainakin paatella joka toisella kadulla olevista rambutankauppiaista.. NAM!

Tanaa nukuttiin liian pitkaan ja meinasi tulla kiire kohti Kawah Putihia, joka on tulivuoren laella sijaitseva kraaterijarvi. Monen mutkan kautta paasimme kuitenkin perille asti ja nakyma oli kylla erikoinen. Sumun takia nakyvyys oli ehka 15 metria, ilmassa rikin haju ja lammen vesi aivan turkoosin sinista. Jostain syysta paikka tuntui viehattavan myos haakuvaajia ja paikalla oli parikin paria ottamassa ikimuistoisia otoksiaan. Ja koska olimme jo n. 2400m korkeudessa niin oli myos kylma! Niin kylma ei ollut ollutkaan sitten Laosin vuoristojen. T-paita ja shortsit oli ihan liian vahan mutta minkas teet, senkuin karsit. Ihan hirmu pitkaan ei tarvinnut kuitenkaan palella kun aloitimme paluumatkan alas eli takaisin Bandungiin pain. Olimme vasta paasseet tien varteen josta meidan piti bussi napata kun ohi ajava auto pysahtyi ja tarjosi kyydin reilusti yli puoleen valiin matkaa (n. 20km). Kuskin englanti oli samaa tasoa kuin meidan Bahasa indonesia joten kovin montaa lausetta ei valitettavasti voitu kommunidoida. Raskaasta kaasujalasta huolimatta (vai johtuen) paasimme kuitenkin bussille joka vei meidat sitten takaisin kaupunkiin asti. Erikseen matkasta tarvii viela mainita kyla(t) jotka ovat lienee Indonesian Suonenjoki - mansikoita joka paikassa! Satokausi ei valitettavasti viela ole parhaillaan niin niita herkkuja emme ainakaan viela paasseet maistelemaan.

Nain lyhyen kokemuksen perusteella voi Indonesiasta ja paikallisista todeta muutaman asian. Yleisesti ottaen heidan englanti on yhta hyvaa kuin meidan bahasa indonesia (yleisin kieli taalla). Tarkoittaa taas sita etta sanakirja kateen ja opettelemaan paikallista kielta. Filippiineilla kaikki puhuivat englantia niin moni asia oli niin paljon helpompaa. Mutta tavallaan matkustelu on paljon jannempaa ja eksoottisempaa nain! Sitten toinen asia mika on heti tullut vastaan on Mister - sanonnat. Kaikkialla muualla on meita kutsuttu Sir, taalla Mister. En tieda miksi.
Ajoneuvot ovat taas saaneet uudet nimet. Jeepnyille sanottiin hyvasti ja tilalle tuli mm. angot joka on pikkubussi joita kaupungeilla vilisee. Eivat maksa juuri mitaan ja ajelevat tiettya rinkia. Niiden lisaksi on monen monta erinimista mopo ja polkupyoraviritelmaa joihin emme ole viela ehtineet tutustua. Eikohan sekin aika koita.

14-17.2.2008 / Tagbilaran - Cebu town

14. pv oli sitten taas aika matkailla kohti uusia seikkailuja. Alun perin oli tarkotus kayda viela yhdessa sukelluskohteessa, mutta koska matkustamiseen olisi tarvinnut varata ainakin 2 paivaa (meno/paluu), niin paatimme saastella rahoja Indonesiaan ja suunnata suoraan Filippiinien viimeiseen kohteeseen Cebuun. Matka taittui kivasti halvimmalla ja hitaimmalla laivalla, meillahan ei ollut kiire. Perilla suunnistettiin keskustaan ja etsittiin hotelli, tai Pension kuten niita taalla Cebussa tuntuu olevan tapana kutsua. Sen jalkeen kun rinkat oli saatu pois selasta lahdettiin tsekkaileen lisaa mahdollisia majoitusvaihtoehtoja. Yllatys oli kuitenkin suuri kun mitaan halvempaa paikkaa ei oikeastaan loytynyt vaan nykyinen majapaikkamme hakkasi seka hinnassa, etta laadussa monta muuta tarjokasta. Noh, ollaan sitten muutama yo C'est La Vie0 Pension housessa.
Kuvassa mallia limsapullokorien lastaamisesta laivaan Cebun satamassa. Montako miesta kuvassa? Klikkaa kuvaa suuremmaksi.

Seuraavat kolme paivaa olikin sitten vain ajan tappamista. Kierreltiin kaupungin ostareita, ajeltiin Jeepnylla vaaraan suuntaan, kaytiin leffassa (Alien vs. Predator 2 ja Spiderwreck Chronickle) ja lueskeltiin kirjoja.

Ja sunnuntaina sitten kaytiin kukkotappelussa kuten kaikki muutkin kunnolliset filippiinilaismiehet sunnuntaisin kay. Kukkotappeluareenoita on lahes jokaisen isomman kylan laidalla ja kukkoja siita hyvasta kiekumassa vahan joka kulmassa. Paikkaan mahtui ehka 500 ihmista jolloin se oli ihan taynna ja tunnelma hikinen. Vetoja lyotiin suoraan toisia katsojia vastaan ja meteli oli aikamoinen kun yritettiin saada veto sovittua. Yllattavan isoilla rahoilla nama pelaavat. Kuvittelimme etta kyseessa olisi korkeintaan joitakin kymppeja mutta isoimmat vedot liikkuin tuhansissa pesoissa ja ihan tavallista oli pelata 50-500 pesoa. Aikamoisia rahoja taalla kuitenkin monille. Itse kukkotappelu oli sita mita kuvitella saattaa: hirveaa nokkimista hetken verran ja sitten raadot pois kehasta. Ei sita nain lansimaalaisen moraalikasityksen omaava oikein ymmarra eika pitkaan jaksa katsoa. Hauskempaa oli seurata ihmisten reaktioita ja sita metelia. Taalla muuten naytetaan kukkotappeluita telkkarissakin! Aikamoista..

10-13.1.2008 / Bohol (Tagbilaran & Pangaloa)

Niin se on taas kolme paivaa vierahtanyt vedenalaisen maailman ihmettelyyn. Kaksi paivaa on sukellettu Palicasagin saaren ymparistossa ja yhtena paivana koluttiin Pangalaon edustaa. Molemmat on hyvia sukelluspaikkoja, mutta varsinkin Palicasagin suojellut vesistot tarjoaa todella suuren ja monipuolisen kala- ja korallitarjonnan. Fisuja on jos jonkin varisia, kokoisia ja nakoisia. Lisaksi on merikaarmeet, etanat ja kaiken maailman muut eliot, joita meri vilisee.

Sukellusfirmana on talla kertaa ollut Alona beachilla sijaitseva Sierra Madre divers. Ihan sattumalta kyseisen firman omistaja on Lehtosen Pertti, mies Suomesta. Hanta ei paikalla ole nakynyt kun on kuulemma tyoreissulla Sudanissa, mutta hanen filippiinilainen vaimonsa, joka toimii sukelluskouluttajana, oli paikalla. Muutaman vuoden ajan Suomessa asuessaan oli han opetellut suomenkielta ja niin paasimme turisemaan kotimaisella. Se on kuulemma melko harvinaista taalla pain, silla viime vuonna oli heilla ollut kaksi suomalaista asiakasta. Taitaa Filippiinien heikko suomalaisturistien osuus johtua suorien lentojen puutteesta. Muuten taalla on kylla tarjolla kaikki mita perus lomamatkalaiset kaipaa: aurinko, hiekkarantoja, isoja ostoskeskuksia ja viihdetta laidasta laitaan. Ja kaikki suht halvalla lansimaiseen hintaan nahden.

Rouva Laarni Lehtosen kanssa turistessa tuli puheeksi myos tietenkin sauna. Ja tottahan toki heilta sauna loytyy! Saimmekin sitten kutsun tulla saunomaan. Se sopi oikein hyvin silla tanaan on satanut koko paivan, ihan aamusta asti. Kertaakaan ei ole nain paljoa vesisadetta ollut koko reissulla. Ja parikin tuntia kun tuolla pinnan alla kelluu ja toiset pari tuntia on tuulessa laivan kannella niin kylmahan siina tulee! Ja sama keli pitas jatkua ens lauantaihin asti :/

Laarnilta saimme kyydin rannalta ensin majapaikalle josta haimme kuivaa vaatetta ja kavimme pikaiseen syomassa, jonka jalkeen kyyti vei takaisin rannan laheisyyteen Sierra Madre resortille, jonka luona myos perheen oma talo oli. Siina sitten juotiin kahvit/teet, turistiin niita naita ja odoteltiin saunan lampiamista. Ja kun mittarissa oli asteita tarpeeks niin pojat paasit pitkasta aikaa testaamaan kuinka SAVO kiuas - Made in Finland toimii. Ja hyvinhan se toimi! Siita puuttui enaa suomalainen viilea jarvi johon pulahtaa. Muuten homma olikin melko taydellista :)

Erikseen tarvitsee mainita viela ensimmaisen sukellusaamun kaupungista rannalle bussimatka. Koska ei ollut tarkkaa tietoa koska bussit lahtevat ja kuinka kauan matkaan tarvitsee varata aikaa niin varasimme sita riittavasti. Hyva niin silla bussista hajosi jotain (kai jarrut) mita ei saatu puolen tunnin yrittamisen aikana korjattua. Matka jatkui sitten ohi ajaneen Jeepnyn katolla ja perille paastiin puolitoista tuntia lahtoa myohemmin. Seuraavina aamuina sama matka taittui noin 45 minuutissa.

Itse kaupungissa ei ole oikein mitaan ihmeita tapahtunut. On kayty leffassa, surffailtu netissa ja muuten vain kavelty ympari kylaa. Ainoa merkittava tapahtuma on lienee paraati johon viimeisena aamuna herasimme. Kyseessa oli joku koulujen (yliopistojen, collegejen yms) tapahtuma. Tarkempi merkitys ei meille selvinnyt mutta monta tuntia kestanyt kulkuen tanssiesityksineen esitteli eri kansallisuuksia. Kuvassa muistaakseni Espanja.

1.-9.2.2008 / Iloilo - Siqihor - Bohol

Rambo on kovin jatka! Se todettiin kun kaytiin leffassa katsomassa John Rambo IV. Taattua tappoa. Mut asiaan...

Paivareissuna heitettiin tanaan kierros Guimaraksen saarella. Kyseinen mango-viljemistaan tunnettu saari on vain parin kymmenen minuutin laivamatkan paassa Iloilosta. Sielta puuttuu ostarit ja oikeastaan kaikki muukin mita kaupungeista yleensa loytuu. Paikka on aikamoinen maaseutukeskus viela ja hyva niin. Rantojen takia sinne ihmiset yleensa tuleekin. Antin kanssa suunnattiin majakan kupeeseen kalliolle josta kaytiin sitten vahan snorklailemassa. En tieda oltiinko oikeasti jonkun mailla mutta matkan varrella kaveltiin yhden portin lapi jossa luki PRIVATE. Rauhallista kuitenkin oli kun edes paikallisia ei nakynyt. Paluumatka kaupunkiin olikin aikamoinen kavelyreissu ennen kuin satuttiin paasemaan illan viimeisen Jeepnyn kyytiin.
2.2. vietettiin Iloilossa Jaron kaupunginosassa Candeleria - Our Lady of Candels festivaalia. Kyseessaon alunperin uskonnollinen festivaali ja vielakin iso osa tapahtumaa on Jaron kathedraalilla olevat messut, mutta suurin osa vieraista taitaa keskittya kadulla tapahtuvaan markkina- ja festiaalihumuun. Tarjolla on jos jonkinlaista kauppiasta, pelia ja huvipuistolaitetta. Ihan sita kaikkea mita suomessakin voit suuremmilta markkinoilta loytaa. Aikamoiset ruuhkat ko. tapahtuma ainakin lahiseuduille aiheuttaa kun siihen normaalisti noin reilun viiden minuutin matkaan meni varmaan 30 minuuttia.. No nyt on sitten juhlittu tatakin! Erikseen on kylla oikein mainittava erilaiset "uhkapelit" joita paikalliset karnevaaleilla pelasivat. Ne olivat saannoiltaan niin simppeleita etta yksinkertaisempikin kaveri pystyy niita pelaamaan, tyyliin arvaa onnepyoran numero tai kuution esille jaava vari.

Iloilossa tuli koettua sekin hetki etta tilasi huonepalvelusta aamiaisen huoneeseen. Miksipa ei kun hinta oli se sama edullinen kuin siina kerrosta alempana ravintolassa. Ihan kuin olisi paremmassakin hotellissa kuin mita se alle 10 euron luukku oikeasti oli :D

3. paiva jatkettiin sitten kohti Siquijorin (lausutaan sikihor) saarta. Iloilosta ensin lautalla Bacolodiin josta bussilla kiemurrellen Dumagueteen. Nopsaan sapuskaa naamaan ja ehdittiin viela lautalle joka vei meidat pienehkolle Siquijorin saarelle. Satamassa oli vastassa mopokuskien armeija joka olisi halunnut vieda meidat kuka mihinkin.. tai oikeastaan kaikki halusivat vieda meidat joko Kiwi resorttiin tai San Juan kylaan. Me ei haluttu kumpaankaan vaan otettiin normi Jeepny ja mentiin Siquijor towniin jossa majoituttiin Swiss Star hotelliin. Huone oli edullinen ja hyva ja mika erikoisinta niin taas oli halpaa ruokaa hotellin ravintolassa.
Pizzaa sai 2kpl 100 pesolla eli puolet siita mita yleensa maksaa yksi latty. Niita tulikin siina sitten syotya parina seuraavanakin iltana joita paikassa vietimme.

Paivista pari kului sukellellessa ja yksi paiva paratiisissa tuhlattiin mopolla saaren ympariajeluun. Sukelluksista tarvii mainita kylla erikseen Apo Island. Noin tunnin matkan paassa oleva suojeltu pieni saari jota ymparoi komea koralliriutta. Oli kylla hienoa! Muutama suikellus tehtiin itse Siquijorin saaren ymparilla, joista viimeisena auringonlaskun aikaan tehty sukellus, jolla katseltiin mm. pussailevia mandariinikaloja :)

Mopoilu on kylla hauskaa. Siina on tiettya vapaudentunnetta kun voi huristella pitkin yla- ja alamakia - ja niita taalla riittaa. Mitaan sen erikoisempia nahtavyyksia ei ollut oikeastaan tarjolla jos ei yhta enmuistaenaamikasennimioli-vesiputousta lasketa. Makeassa vedessa pulikointi oli lystia ja kivaa vaihtelua aina niin tahmean oloiselle suolavedelle. Ja onhan siina oma viehatyksensa hyvapa vesiputouksen mukana alas turkoosiin veteen ja ymparilla on palmuja ja bambuja.. ja kaksi paikallista tenavaa. Muista siella ei sitten nakynytkaan.

Alunperin meidan piti tanaan 7. paiva jatkaa lautalla kohti Boholin saarta. Sukellusfirma kuitenkin kertoi menevansa huomenna sukellusreissulle ko. saaren viereen ja voivansa vieda meidat siina samalla! No mika jottei - kaupat tuli.

Alkuperaisen suunnitelman vuoksi olimme ilmoittaneet tanaan lahtevamme hotellista, joten huoneemme oli luvattu jollekulle muulle :/ Jouduimme siis metsastamaan ympari saarta uutta huonetta yhdeksi yoksi. Rantakahvilan pitaja lupasi meille huoneen majatalosta, jonka kuvittelimme olevan kahvilan yhteydessa. Huone vapautui kuitenkin vasta illemmalla joten paivan kului saaren kiertelyssa kuten aikaisemmin kerroin. Illan pimettya sitten kun menimme kyselemaan huoneen peraan niin meille alettiin jarjestaa hirvealla tohinalla kyytia sinne! Mita? Eiko se olekaan ihan tassa vieressa. Aamulla on 07 oltava dive shopilla joten mistaan kovin kaukaa ei haluisi itseaan loytaa. Paikka oli onneksi lyhyen mopomatkan paassa ja oli oikea kartano. Kyseessa oli luultavasti todella iso hieno uusi omakotitalo, josta vuokrattiin paria huonetta. Meille irtosi reissun tahan asti halvin majoitus, mutta laatu oli parhaimmasta paasta. Yksi yo tosin vain siella sitten vietettiin.

8. paiva aamulla sitten odoteltiin sukellusfirman kaveria Bismarkia, joka oli luvannut hoitaa kyydin. Ketaan ei kuitenkaan kuulunut niin alettiin sitten kyselemaan ja soittelemaan. Bismark odotti siella rantakahvilalla, vaikka nimenomaan oli sovittu etta majoitukselta. Ja tarjolla oli auto mopojen sijaa.. hintaa tuplat. Huoh, paikallisten jarjestelykyky, tai paremminkin kyvyttomyys yllattaa kylla aina valilla.

3 tunnin pumpboat matkat paatteeksi paastiin sitten sukeltamaan Palicasagille, taas yksi suojeltu saari jolla ei itsessaan ole hirveasti rakennuksia. Parin upean sukelluksen jalkeen laiva vai meidat tulevaisuuden Gran Kanarialle, eli Boholiin. Tarkemmin sen vieressa olevalle Panglaon saarelle Anilao beachille joka on taynna niita samoja ihmisia jotka ovat kanarian saarilla. Hienoja resortteja oli toinen toisensa vieressa. Joka paikka taynna, hinnat pilvissa ja muutenkin koko paikka alkoi parin tunnin kiertelyn jalkeen risomaan. Ainoa asia joka taalla kiinnosti enaa millaan tavalla oli sukeltaminen. Yopaikka saatiin etsimisen jalkeen kun satuttiin samaan aikaan parin kiinalaisen kanssa kyselemaan semmoista isompaa kaksikerroksista huoneistoa. Tamakin oli tarjolla tosin vain yhdeksi yoksi koska se oli varattu siita eteen pain. Me sitten jaoimme paikan kiinalaisten kesken sen yon ajan. Tilaa tosin olisi ollut vaikka kymmenelle kiinalaiselle. Sen verran paljon rakennuksessa oli laania.

Tana aamuna kun herailtiin niin mietittiin mita ihmetta sita tehdaan.. tai oikeastaan minne mennaa. Ainoa selva asia oli etta tanne ei jaada. Siirryttiin sitten tien varteen jota kuulemma menee bussi mantereen puolelle saaren paakaupunkiin Tagbilaraniin. Puolen tunnin odottelun jalkeen tulikin sitten niin laho (kylla, taalla kaytetaan ajoineuvoissa puuta) ja ruosteinen bussi, etta suomessa ei tarviis paljoa katsastusmiehelle asti vaivautua nayttamaan sita. Lansimaisesti ajateltuna se oli semmoinen max. 12 hlon laatikko johon pystyttiin survomaan talla kertaa laskujen mukaan n. 25 ihmista! Onneksi matka ei ollut kuin pari kymmenta minuuttia ja oltiin perilla. Sen siita saa kun halvalla matkustaa, taksikin olisi tarjolla.

Ajatus ei kulje jos on nalka, eli syomaan. Siina sitten todettiin ettei millaan jaksais istua bussissa/laivassa.. minne ikina sitten mentaisiinkaan. Paatettiin siis tsekata kaupungin majoitustarjonta. 250 pesoa ja tarjolla tuli siisti perushuone! Uskomatonta, juuri kun manattiin kalliita hintaja kiitos lansituristien niin eteen tulee koko maan halvin huone. Ruokaakin kaupungista saa halvalla joten paatetiin jaada tanne sit muutamaksi paivaksi kun tuli tuossa illalla sovittua taas sukeltamistakin seuraavalle kolmelle paivalle.. halvalla kun saatiin :D

Tama paiva meni muuten taas mopolla ajellessa ja mm. tarsiereita ihmetellessa. Niihin voi tarkemmin tutustua mm. taalla: http://en.wikipedia.org/wiki/Tarsier

Katsella josko muutama seuraavan paiva menisi vahan valoisimmissa merkeissa kuin eilen iltainen manailu tuolla resorttien seassa.

Niin ja voisko joku kertoa mulle miksi paikallisilla tytoilla on tapana sanoa "Really?" .. aina silla samalla kummalla aanenpainolla. Onko se joku paikallinen tv-sarjajuttu vai mita?

Niin ja se "Hey Joe" johtuu siita kun aikanaan Amerikkalaisten sotilaiden mallin mukaan tehtiin G.I. Joe nimisia leikkisotilaita. Siita sitten Joe nimi siirtyi yleisnimitykseksi amerikkalaisille sotilaille ja niitahan taalla aikanaan riitti..

29.-31.1.2008 / Roxas[Mindoro] - Iloilo

Edellinen ilta meni aika myohaan kun mietittiin ja arvottiin jatkuuko matka kohti Palawanin saarta joka tarjoaisi uskomattoman kauniita maisemia ja veisi ainakin 2 viikko matka-ajasta sijaintinsa vuoksi, vai jatketaanko matkaa suht suoraan etelaan Panayn saarelle. Rajallisen ajan vuoksi paadyttiin lopulta Panayn saareen, kuitenkin siten etta skipataan sen kaikkein tunnetuin kohde Boracay. Se on luultavasti Filippiinien kalleimpia paikkoja ja tarjoannassa ei ole mitaan mita ei muualta loytyisi. Hieno hiekkaranta siella kuitenkin naytti olevan kun lauttamme lipui siita ohi.

Roxasista matka jatkui autolautalla kohti Caticlania, josta toivoimme heti satamasta loytavamme rahanvaihtopisteen tai automaatin. Kumpaakaan ei tietysti ollut tarjolla ja taskussa oli pesoja liian vahan, jotta olisimme paasseet suoraan saaren etela-nokassa sijaitsevaan Iloiloon. Ostettiin sit liput puoleen matkaan Kaliboon, jossa tarjolla kasa automaatteja ja taas oli taskut taynna rahaa. Samassa syotiin myohaiseksi venahtanyt aamupala jonka jalkeen jatkettiin matkaa Iloiloon.

Iloilo on 360 000 asukkaan kaupunki. Se toimi viimeisena paakaupunkina Espanjan vallan aikana ja iso osa vanhemmista rakennuksista onkin espanjalaistyylisia. Lisaksi tarjolla on samat kauppaketjut ja ostarit kuin esim. Manilassa oli... Taalla ollaan sitten muutama paiva ja tarkoitus olisi ainakin 2.2. kayda vilkuilemassa Jaron kaupunginosan katuja kun siella pidetaan joku uskonnollinen katufestivaali, josta ei viela tarkemmin.

Heti ensimmaisena aamuna Iloilossa matkaan tarttui paikallinen Idols-melkeinTahti joka on tahtonut valilla olla jopa hieman liian tuttavallinen. Roland skippas paivansa duunissakin jotta saisi hengailla meidan seurassa! Siina sitten vierailtiin Iloilo museossa ja illalla kaytiin leffassa katsomassa American Gangster joka olikin todella hyva patka.Filippiinilaisista tarvii kertoa yks hassu piirre, joka on lienee amerikkalaisten peruja. Kaikkialla kaikenikaiset ihmiset huutelevat meille "Hey Joe" .. ja jatkoksi "where'r you going " tms.. Muissa maissa joissa olemme olleet ensimmainen kysymys on ollut aina "what's your name?". Taalla sita ei tarvii turhaa kysella kun kaikki lansimaalaiset on Joe-nimisia. Huvittavaa..

20.-28.1.2008 / Manila - Puerto Galera (White Beach & Sabang) - Roxas[Mindoro]

Manilassa kannattaa kayda elokuvissa. Teatterit on ihan Finnkino-tasoa, leffat tuoreimpia Hollywood tuotoksia englanniksi puhuttuna, eika nautintoa ole edes pilattu paikallisilla teksteilla. Lippukin Sweeney Toddiin maksoi reilun 2 euroa. Suosittelemme! Tosin jos olet menossa elokuviin Robinson's Place ostarilla niin varaa vartti aikaa etsiaksesi oikea paikka. 9 salia on jaettu kolmeen eri siipeen ja matkaa toisesta toiseen on ihan riittavasti!

Sen jalkeen kun Manilassa oli nahty yksi maailman suurimmista ostareista - SM Mall Asia, n. 1000 myymalaa, leffateattereita, jaakiekkokaukalo (tsek kuva!) ja saatu passit takas virkailijoilta - vain yksi n. 20 min jonotus), niin Manila sai jaada taakse. Bussi vei meidat Batangasiin josta lautta jatkoi kohti laheista Mindoron saarta.

Nyt tuli vastaan ensimmainen kerta kun meita tavallaan huijattiin, mukamas. Me halusimme kovasti ostaa lauttaliput Puerto Galeran kaupunkiin, mutta meille myytiin liput Puerto Galeran White Beach nimiselle rannalle. Ja myyjat tiesivat kylla etta me haluttiin kaupunkiin rannan sijaan, mutta itsehan me ei sita osattu tarpeeksi tarkasti maaritella/vaatia - molemmat kun on Puerto Galeraa. Noh, vahinko ei ollut suuri kun white beachilta loytyi ok majoitus ja ranta oli natti. Ainoastaan ruokailumahdollisuudet oli suht rajalliset ja kalliit. Parin paivan kuluttua siirryttiinkin sitten toiselle rannalle Sabang nimiseen kylaan.

Sabangissa kaytiin sukeltamassa yhteensa 6 sukellusta (20USD/sukellus), paikkoina mm. hylky, pohjassa oleva lautta, kanjoneita ja miehen mentava reika seinassa. Kaikenlaisia elukoita oli taas meri taynna ja nahtiin mm. valkotapla hai, todella iso kilpikonna ja frogfisheja. Seutua voi suositella kylla kaikille sukelluksesta pitaville!

Sabangista matka jatkui Puerto Galera citysta Calapaniin Jeepnylla. Kyyti tosin oli sen verran suosittu etta saimme parhaat maisemapaikat, eli istuimme katolla. Alkumatka kiemurreltiin taas isojen makien rinteita ja loppumatkasta tarjolla oli riisipeltoja. Tien paallystysta tekevilla pojilla on kylla viela hommat vahan vaiheessa ja osan matkaa tie oli aika heikossa kunnossa. Mut eikohan se siita parin vuoden sisaan parane :D

Calapanista siirryttiin sitten minibussilla Roxasiin, kaupunkipahaseen rannikolla. Filippiinilaiset nayttivat etta kylla hekin osaavat pistaa 16 ihmista normaalin pakettinauton kokoiseen minibussiin ja lansimaalaiset sai istua polves suussa ja paa kumarassa. Onneksi osa porukasta jai pois matkan varralle niin tilaa tuli hieman lisaa. Roxasissa selvisi etta lautta Caticlaniin, jonne olimme suunnitelleet jatkavamme matkaa lahtisi muutaman tunnin paasta ja olisi perilla keskiyolla, ei hyva. Jaimme siis tanne Roxasiin yoksi ja jatkamme matkaa huomenna aamulautalla.. ehka Caticlaniin.

12.-19.1.2008 / Kota Kinabalu - Angeles (Clark) - Olongapo (Barrio Barreta) - Manila

Kota Kinabalussa aikamme pyorittya oli aika suunata kohti uusia haasteita ja uutta maata, eli Filippiineille. Evalle sanottiin tassa vaiheessa hei hei ja hyvaa kotimatkaa ja me Antin kanssa suunnattiin lentokoneen nokka kohti Clarkin lentokenttaa Angelesin kaupungissa. Entinen sotilaslentokentta palvelee nykyaan lahinna halpalentoyhtioita kuten AirAsiaa. Lento oli pari tuntia myohassa, mutta me sentaan paastiin perille about suunnitelmien mukaan. Eraan tyton kotimatka oli huomattavasti pidempi ja monimutkaisempi ja syy oli vain yksi pieni myohastyminen Singaporessa :D

Ensimmainen ilta Angelesissa kertoi sen mista Filippiinien maine monien keskuudessa on tullut - seksituristimi. Kun kaupunkia hieman kiertelee, niin ei voi valttya nakemasta isoa kasaa gogo/bombom taimiksisitaikinakutsutkaan-baareja joiden edustalla on kasa neitoja ottamassa vastaan keski-ikaiset turistimiehet. Luultavasti naiden mahakkaiden turistien mukanaan tuomista seteleista johtuen on edullisen ja laadukkaan majoituksen saaminen mahdotonta. Tarjolla on vain kalliimpaa majoitusta. Lisaksi lahes kaikki paikat tarjoaa myos (tai ainoastaan) tuntiveloitusta huoneista...

Angeles ei tarjonnut meille enempaa kuin majoituksen yoksi ja seuraavana aamuna matka jatkui muutaman jeepneyn avulla eteen pain. Jeepney on paikallinen kulkuneuvo, joka on paikallisten kehittama "jatkettuversio" jenkkien tanne toisen maailman sodan aikaan jattamista Jeepeista. Niita on varmaan puolet autoista, niilla paasee melkein minne vaan ja ne ovat edullisia. Pitka mies saa kuitenkin olla noyrana, silla tilaa ei ole ihan liikaa.

Olongaposta matkaa jatkettiin melko suoraan rannalle Barrio Barretta nimiseen kylaan. Ainoa oikea aktiviteetti taalla oli sukeltaminen, jota testattiin yhden sukelluksen verran. Maisemat oli kuitenkin sen verran huonoja, etta rahat paatettiin saastaa paremmille vesille. Pari paivaa siis riitti ja sitten matka jatkuin 14 miljoonan asukkaan Manilaan.

Manila on suunnilleen sita mita odotin. Liikenneruhkaa, saastetta, hokkelikylia ja ihmisia. Tosin sekaan mahtuu myos hirvea maara lansimaisittainkin hienoja ostareita, hyvaa ruokaa ja aarettoman mukavia ja avuliaita ihmisia. Ihan kuin kaikki filippiinilaiset olisivat kokoajan jossain palveluammatissa auttamassa turisteja. Ihan ilmaisia neuvojia on riittanyt ja saatiin jopa yksi ilmainen parin sadan metrin Jeepney-matka. Outoa kun on tottunut siihen etta kaikki maksaa. Etenkin kun taas etukateen on kuullut, etta taalla on paljon huijareita. Valitettavasti meita on huijattu niin hyvin, ettemme ole itsekaan tajunneet sita viela!

Ihan oma episodinsa oli sitten viisumin pidennysten haku paikallisesta virastosta. Paikalle satuttiin vahan ennen klo 13, jolloin ruokatunti oli lopuillaan. semmoisessa 40 nelion toimistossa oli ehka 20 tiskia, joista tasan kaksi palveli meidan asiaa. Kamppa oli ihan taynna ihmisia ja joku lansimainen mohomahaturisti halus kayda haastaan riitaa meille kun oli turhautunut jonottamiseen. Han ei kuulemma halunnut odottaa meita kun taytimme lomakkeita jonossa ja hanen lomakkeet oli jo valmiina. Siina sitten meni 5min lomakkeiden tayttamiseen ja odottelimme perakkain jonossa seuraavan tunnin verran... se siita meidan takia jonottamisesta.

3 luukkua, 3 tuntia ja hiton kuuma. Ja tastsa lystista viela maksettiin n. 1000 pesoa (1e=59P) EXRESS LINE FEE:ta.. ja passit saa takas maanantaina (oli perjantai). Kun kyseltiin miks jouduttiin maksaan toi nopeutetun kasittelyn maksu niin todettiin etta se on nykyaan kaikilla. Kaytannossa hintaa on siis vain nostettu melkein 20e ja homma ei ole muuttunut mihinkaan. puuh.. No nyt saadaan oleskella 18.2. asti jolloin on lennot Cebusta Jakartalle. Tsekkaa video, siella se Anttikin nakyy jonottamassa!


Huonointa Filippiineissa nain akkiseltaan on kylla majoituksen hinta-laatusuhde. Ehdottoman huippuna pitaa sanoa ihmisten avuliaisuus ja ystavallisyys. Pesee helposti kovasti kehutut thaimaalaiset. Katsotaan mita tuleman pitaa kun matka jatkuu parin yon kuluttua kohti etelaa...

29.12.2007 - 11.1.2008 / Johor Bahru - Singapore - Kuala Lumpur - Sandakan - Semporna - Kota Kinabalu

Pari viikkoa on vierahtanyt siita kun viimeksi ehdin blogia paivittelemaan. Valille on mahtunut vuodenvaihde, muutama kaupunki, lentoja, bussimatkoja, sadetta ja vahan aurinkoakin.

Johor Bahrusta siirryttiin Singaporeen 30. paiva ja pitkasta aikaa Antilla ja minulla oli eri osoite. Eva tuli seurakseni ja ilokseni parin seuraavan viikon ajaksi joten Antti sai etsia oman kolonsa ja me Evan kanssa testailtiin vahan luksus hotelleja (ja rotanloukkuja).

Singaporen uudenvuoden vaihde oli siisti. Tarkoitan sita etta ihmiset olivat selvinpain (suurin osa), paikkoja ei roskattu edes nain juhlapaivana ja muutenkin suuresta ihmismaarasta huolimatta kaikki tuntui sujuvan varsin natisti. Ilotulitus oli ihan ok, ei niin suureellinen kuin olimme odottaneet, mutta toisaalta meilla jai osa nakematta edessa olleen rakennuksen vuoksi. Kaikki kun eivat vaan voineet mahtua sinne rantaan asti.

Ilotulituksen jalkeen mina ja Eva suunnattiin Zoukkin jatkamaan iltaa klubbailun parissa ja Antti jatkoi omille teilleen. Aamun jo sarastaessa olikin sitten hyva suunnata ansaituille unille, ensimmaista kertaa vuonna 2008.

4. paivaan asti aika kuluikin sitten loputtomien ostoskeskusten kiertamisessa. Vaatteita ja elektroniikkaa ja kaikkea silta valilta on sitten tarjolla ihan niin paljon kuin vaan jaksaa selata lapi. Antin matkaan tarttui uusi puhelin, minulle PSP ja Evalle vaatetta (ja ihan tiedoksi psp slim (modattu), GPS vastaanotin, 4GB Sony Memorystick Duo ja crystal case yht 222e, josta saa viela tax freessa verot pois 7%). Singapore on kylla mukava ja siisti, eika ihan niin kalliskaan kuin odotin. Ruokaa sai parilla eurolla, julkinen liikenne, seka taksit edullisia ja vaatteissakin oli tarjolla myos ne halvemmat mallit LV ja Guccin rinnalla. Taman jalkeen oli kuitenkin aika suunnata kohti uusia kauppakeskuksia Kuala Lumpuriin.

Evan kanssa otettiin bussi (3 penkkirivia ja penkit kallistuu lahes sangyiksi) Kuala Lumpuriin ja Antti lenti Malesian Borneoon Sandakaniin. Perilla Kuala Lumpurissa vastassa oli 4-tahden Hotel Equtorial. Vaikkakin check-in ei mennyt ihan vihellellen niin palvelussa ei muuten ole moittimista. Paivan lehti sujautettiin aamuyosta oven ali, aamupala oli todella runsas ja tarjolla oli seka lansimaiset, etta paikalliset herkut. Huone oli tilava, sanky todella mukava ja kylpyamme kiilti. Hintakaan ei ihan paata huimannut, vaikkakin oli paljon verrattuna reissun majoituksiin noin yleensa.

Kuala Lumpurissa vierailtin muutamassa ostarissa, seka KL-tornissa, jossa maisemia paasee ihastelemaan n. 430m korkeudelta. Petronas Twin towereille ei paasty kun ei jaksettu herata kertaakaan tarpeeks ajoissa hakemaan vierailuun oikeuttavaa tikettia. Ne kun tuppaa aina loppumaan heti aamusta. Kuala Lumpur oli juuri niin mukava kuin muistelinkin. Klubeista ei tullut kaytya muuta kuin Zoukissa verestamassa muistoja. Tosin puolet talosta jai nakematta kun Velvet Undergroundin puolelle ei paassyt nykyaan ilman kauluspaitaa (ei hattu paassa, aurinkoleseilla, rikkinaisilla/valkaistuilla farkuilla ja tytot K21 pojat K25) :D

Muutaman KL paivan jalkeen matka jatkuin kohti Borneon saarta. Malesian puolella kuitenkin edelleen pysyttiin ja kohteeksi osui Sandakan jonne Antti olikin jo muutama paiva aikaisemmin lentanyt, tosin jatkanut matkaansa ensin Tawauhun ja sielta Sempornaan. Sandakanissa ei ole mitaan! Hienoa satama-aluetta sinne kylla rakennetaan. Tarkoituksena on etta siita tulisi uusi hotelli-, ravintola- ja viihdekeskus. Kovasti oli minulla ja Evalla tarkoituksena ottaa joku 50RM (10e) perus hotelliluukku mutta n. 3 viikkoa sitten avattu satamassa sijaitseva @ease botique hotel vei voiton kun tarjolla oli n. 135RM hintaan 4 tahden hotellihuone! Aivan uusi, todella moderni ja viihtyisa huone merinakoalalla vei voiton halvoista unista. Sandakanissa tosin viihdyttiin vain se yksi yo ja seuraavana paivana matka jatkui kohti Sempornaa.

Semporna on pikku kaupunki Borneon ita-rannikolla. Itse kaupunkin on kaatopaikka, jolla ei ole oikeastaan mitaan tarjota, mutta sen edustalla on saaria, jotka ovat suoraan kuvasta nimelta paratiisi. Etenkin luonnonsuojelualueella oleva Sipadanin saari tayttaa kylla kaikki paratiisi saaren vaatimukset sinisen veden ja valkoisen hiekan, seka palmujen osalta. Asutusta saarella ei ole, silla ainoan majapaikan toiminta lopetettiin valtion toimesta kun alueesta tehtiin luonnonpuisto.

Ensimmainen yo vietettiin veden paalle rakennetussa kovin herttaisen oloisessa Dragon Inn nimisessa paikassa. Huone oli iso ja siisti, mutta koko jutun pilasi rotat! Juuri kun oltiin muka nukahtamassa niin alkoi katolta, seinilta ja kohta pitkin lattiaa kuulua aikoimonen rapina. Rotille tuntui kelpaavan Evan tuomat reissumiehet, keksit ja suklaapaperit. Oli elukalla kiire piiloon kun pistettiin valot paalle. Hetken ihmettelyn jalkeen ei edes valot hairinneet rottia enaa vaan ryokaleet tunki nurkkiin pyorimaan kaikeasta huolimatta. Loppu yoksi Evan kanssa siirryttiin nukkumaan samaan dormiin missa Antti oli majoittuneena. Tosin Eva ei tainnut hirveasti nukkua ja omatkin unet jai parin tuntiin. Nukkumista ei edes auttanut kulkukoirien serenadi! Seuraavana aamuna oli edessa majapaikan vaihto takas mantereelle, edullinen siisti ja hiljainen huone ja unta! Eva jai paivaksi lepailemaan ja mina lahdin sukeltamaan Sipadanille. Vesi oli kirkasta, korallit suht hienoja ja kalat upeita, mutta parhaita kaikista oli silti jattimaiset kilpikonnat! Harvinaisemmista elukoista nahtiin leopardi hai! Jos pidat sukeltamisesta, rakastat Sipadania!

Seuraavana paivana lahdettiin kohti Mabulin saarta. Mina ja Antti sukellettiin, Eva snorkkeloi ja makoili rannalla. Kaukaa ei mennyt etta tytosta saatiin ravun punainen! :D Ihan niin hienot maisemat ei veden alla olleet kuin Sipadanilla, mutta kylla taallakin kelpas latrata. Hintaa 3 sukelluksella oli n. 300RM.

10. paiva sitten koitti taas aika siirtya eteen pain kun mina ja Eva lennettiin Tawausta Kota Kinabaluun. KK on suht Borneon suurin kaupunki, kuin pienoisversio Kuala Lumpurista. Taalla on paljon ostoskeskusia, mieleton maara kenkakauppoja ja suhteellisen siistia. Koska Eva on lahdossa kohti Suomea KK jalkeen niin majoitukseksi varailtiin 4 tahden hotel Le Meridien. Huone on 11. kerroksessa, kokoa on yli 40 neliota ja varusteluna mm. kylpyamme JA suihku. Tarjolla on myos ihan natti uima-allas ja suomalainen laatusauna made by Harvia. Hotelliin saavuttaessa tavarat kannettiin huoneeseen ja kysyttiin kaipaammeko huoneen ominaisuuksien esittelya. Tarjolla olis ollut myos tervetuliaisdrinkki. Ulko-ovia on parhaillaan ollut avaamassa nelja henkiloa!

Pari paivaa tassa viela pyoritaan ja sitten kohti Manilaa (ja Eva kohti Tamperetta).