Ensimmainen ilta Angelesissa kertoi sen mista Filippiinien maine monien keskuudessa on tullut - seksituristimi. Kun kaupunkia hieman kiertelee, niin ei voi valttya nakemasta isoa kasaa gogo/bombom taimiksisitaikinakutsutkaan-baareja joiden edustalla on kasa neitoja ottamassa vastaan keski-ikaiset turistimiehet. Luultavasti naiden mahakkaiden turistien mukanaan tuomista seteleista johtuen on edullisen ja laadukkaan majoituksen saaminen mahdotonta. Tarjolla on vain kalliimpaa majoitusta. Lisaksi lahes kaikki paikat tarjoaa myos (tai ainoastaan) tuntiveloitusta huoneista...
Angeles ei tarjonnut meille enempaa kuin majoituksen yoksi ja seuraavana aamuna matka jatkui muutaman jeepneyn avulla eteen pain. Jeepney on paikallinen kulkuneuvo, joka on paikallisten kehittama "jatkettuversio" jenkkien tanne toisen maailman sodan aikaan jattamista Jeepeista. Niita on varmaan puolet autoista, niilla paasee melkein minne vaan ja ne ovat edullisia. Pitka mies saa kuitenkin olla noyrana, silla tilaa ei ole ihan liikaa.
Olongaposta matkaa jatkettiin melko suoraan rannalle Barrio Barretta nimiseen kylaan. Ainoa oikea aktiviteetti taalla oli sukeltaminen, jota testattiin yhden sukelluksen verran. Maisemat oli kuitenkin sen verran huonoja, etta rahat paatettiin saastaa paremmille vesille. Pari paivaa siis riitti ja sitten matka jatkuin 14 miljoonan asukkaan Manilaan.
Manila on suunnilleen sita mita odotin. Liikenneruhkaa, saastetta, hokkelikylia ja ihmisia. Tosin sekaan mahtuu myos hirvea maara lansimaisittainkin hienoja ostareita, hyvaa ruokaa ja aarettoman mukavia ja avuliaita ihmisia. Ihan kuin kaikki filippiinilaiset olisivat kokoajan jossain palveluammatissa auttamassa turisteja. Ihan ilmaisia neuvojia on riittanyt ja saatiin jopa yksi ilmainen parin sadan metrin Jeepney-matka. Outoa kun on tottunut siihen etta kaikki maksaa. Etenkin kun taas etukateen on kuullut, etta taalla on paljon huijareita. Valitettavasti meita on huijattu niin hyvin, ettemme ole itsekaan tajunneet sita viela!
Ihan oma episodinsa oli sitten viisumin pidennysten haku paikallisesta virastosta. Paikalle satuttiin vahan ennen klo 13, jolloin ruokatunti oli lopuillaan. semmoisessa 40 nelion toimistossa oli ehka 20 tiskia, joista tasan kaksi palveli meidan asiaa. Kamppa oli ihan taynna ihmisia ja joku lansimainen mohomahaturisti halus kayda haastaan riitaa meille kun oli turhautunut jonottamiseen. Han ei kuulemma halunnut odottaa meita kun taytimme lomakkeita jonossa ja hanen lomakkeet oli jo valmiina. Siina sitten meni 5min lomakkeiden tayttamiseen ja odottelimme perakkain jonossa seuraavan tunnin verran... se siita meidan takia jonottamisesta.
3 luukkua, 3 tuntia ja hiton kuuma. Ja tastsa lystista viela maksettiin n. 1000 pesoa (1e=59P) EXRESS LINE FEE:ta.. ja passit saa takas maanantaina (oli perjantai). Kun kyseltiin miks jouduttiin maksaan toi nopeutetun kasittelyn maksu niin todettiin etta se on nykyaan kaikilla. Kaytannossa hintaa on siis vain nostettu melkein 20e ja homma ei ole muuttunut mihinkaan. puuh.. No nyt saadaan oleskella 18.2. asti jolloin on lennot Cebusta Jakartalle. Tsekkaa video, siella se Anttikin nakyy jonottamassa!
Huonointa Filippiineissa nain akkiseltaan on kylla majoituksen hinta-laatusuhde. Ehdottoman huippuna pitaa sanoa ihmisten avuliaisuus ja ystavallisyys. Pesee helposti kovasti kehutut thaimaalaiset. Katsotaan mita tuleman pitaa kun matka jatkuu parin yon kuluttua kohti etelaa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti