Sen jalkeen kun kaikki Guangzhoun kaupat oli kahlattu lapi ja ainoat ostokset oli pitkat housut viileita keleja ajatellen, oli aika siirtya Xiameniin. Illalla kun hyppaa junaan ja pistaa paan tyynyyn niin aamulla sita sitten olikin perilla. Xiamen oli iso rakennustyomaa. Joka paikassa oli nostureita tekemassa keksimaarin 20-30 kerroksisia taloja. Pakollisten nahtavyyksien joukossa kavimme tsekkaamassa myos Gulang Yu:n saari aivan Xiamenin edustalla. Saarta kutsutaan piano-saareksi, silla kertoman mukaan lahes jokaisella perheella siella oli oma piano. Villitys oli saanut alkunsa saaren alunperin asuttaneista rikkaista, jotka rakensivat sinne hienoja villoja. Nykyaan paikka on kylla jo liian turisti-orientoitunut, silla joka kulmassa oli joko paasylipputiskia tahi jonkin sortin kauppiasta. Ainoatakaan pianoa en nahnyt, mutta hienojen kavelykatujen varrelle oli asennettu kaiuttimia, joista tuota iloista pimputusta saattoi kuulla. Ylimainostettu paikka, etenkin pilvisella saalla, jolloin on turha odottaa hienoja nakymia saaren keskella sijaitsevalta maen huipulta.
Xiamenista bussi vei pojat Quanzhouhun, jonka riemuista nautimme seuraavat pari paivaa. Nahtavyyksista rastit laitetaan kohtiin Lao Tse -taolaispatsaaseen ja isoon tempeeliin jonka pihassa nokottavat hienot kaksoistornit. Muuten aika meni lahinna maisemien katseluun ja kiinalaisen kulttuurin ihmettelyyn, joista seuraavassa jotain..
Ruokalistat jotka ovat vain Kiinaksi. Tahan mennessa on opittu kanan ja lihan merkit mutta se etta minkalaisen soosin ja mausteiden kanssa ne tulee on jaaneet viela arvoitukseksi. Hirmu ystavallista palvelua me ollaan kuitenkin saatu kun olemme vain osoitellee typeran nakoisina ruokalistaa. Yleensa valitsemme ruokalan jossa on seinalla kuvat aterioista ja osoittelemme niita tai satunnaisesti niin hienon paikan etta siella on englanninkielinen menu. Jalkimmaisia ei ole kovinkaan montaa ollut.
Sitten tarina jalleen kerran kiinalaisten alyttomasta ystavallisyydesta ja avuliaisuudesta. Kavellessamme kadulla kun etsimme hotellia niin pari paikallista nuortamiesta sanoivat hello ja kysyivat mista olemme kotoisin. Olivat lahinna innoissaan etta saavat puhua englantia sen muutaman sanan jonka osaatavat. Satuimme kysymaan heilta missa pain on halvat hotellit, josta seurasi se etta he neuvoivat reitin ja kavivat kanssamme kolme eri hotellia lapi ennenkuin loytyi sopiva. Lopuksi vain kiitos ja pojat olivat tyytyvaisia. Olisitko itse lahtenyt opastamaan turistia noin? Kaverit olivat jossain ohjelmistokehitysfirmassa toissa mutta heillekkaan ei ollut tutta tuo sana internet. Ehka intelnet ois toiminut paremmin. Nama kiinalaiset kun eivat osaa lausia tuota r-kirjainta. Toiset erittain avuliaat ihmiset olivat Quanzhoun pienella rautatieasemalla. Se oli jo oikeastaan kiinni mutta pari virkailijaa yrittivat selvittaa meille junaa joko suoraan Quanzhousta Hanzhouhun tai sitten niin etta lahto on Fuzhousta. Tarvittava info saatiin ja todettiin etta joudumme menemaan ensin bussilla Fuzhouhun josta sitten junalla loppumatka.
Seuraava ihmeellinen episodi saatiinkin sitten Fuzhoun rautatieasemalla, jossa kysyimme infopisteen melkein englantia puhuvalta naiselta apua lipunostoon. Han selvitteli asiaa ja kun todettiin ettei seuraavaan junaan ole kuin yksi lippu niin han juoksenteli hyvan tovin vain hakeakseen paikalle jonkun suuremman vallan omaavan rouvan. Han sitten soitteli puhelimella ja radiopuhelimella ja selvitteli josko meille olisi jostain viela toinen lippu irronnut. Heidan suunnattomasta yrityksesta huolimatta ei sita lippua sitten saatu ja jouduimme jaamaan Fuzhouhun yoksi ja ottamaan junan huomisaamulle. Se onkin sitten reissun viimeinen pidempi matka, luvassa on 15h junassa. Antti melkein halasi avuliaita virkailijoita, jotka loppuen lopuksi ostivat meille liput huomiseen junaan suoraan koko pitkan jonon ohi :D Noh, kattely riitti talla kertaa. Tieda mita se halaaminen olisi aiheuttanut tassa maailman kapitalistisimmassa kommunismissa!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti