Paivareissuna heitettiin tanaan kierros Guimaraksen saarella. Kyseinen mango-viljemistaan tunnettu saari on vain parin kymmenen minuutin laivamatkan paassa Iloilosta. Sielta puuttuu ostarit ja oikeastaan kaikki muukin mita kaupungeista yleensa loytuu. Paikka on aikamoinen maaseutukeskus viela ja hyva niin. Rantojen takia sinne ihmiset yleensa tuleekin. Antin kanssa suunnattiin majakan kupeeseen kalliolle josta kaytiin sitten vahan snorklailemassa. En tieda oltiinko oikeasti jonkun mailla mutta matkan varrella kaveltiin yhden portin lapi jossa luki PRIVATE. Rauhallista kuitenkin oli kun edes paikallisia ei nakynyt. Paluumatka kaupunkiin olikin aikamoinen kavelyreissu ennen kuin satuttiin paasemaan illan viimeisen Jeepnyn kyytiin.
2.2. vietettiin Iloilossa Jaron kaupunginosassa Candeleria - Our Lady of Candels festivaalia. Kyseessaon alunperin uskonnollinen festivaali ja vielakin iso osa tapahtumaa on Jaron kathedraalilla olevat messut, mutta suurin osa vieraista taitaa keskittya kadulla tapahtuvaan markkina- ja festiaalihumuun. 
Tarjolla on jos jonkinlaista kauppiasta, pelia ja huvipuistolaitetta. Ihan sita kaikkea mita suomessakin voit suuremmilta markkinoilta loytaa. Aikamoiset ruuhkat ko. tapahtuma ainakin lahiseuduille aiheuttaa kun siihen normaalisti noin reilun viiden minuutin matkaan meni varmaan 30 minuuttia.. No nyt on sitten juhlittu tatakin! Erikseen on kylla oikein mainittava erilaiset "uhkapelit" joita paikalliset karnevaaleilla pelasivat. Ne olivat saannoiltaan niin simppeleita etta yksinkertaisempikin kaveri pystyy niita pelaamaan, tyyliin arvaa onnepyoran numero tai kuution esille jaava vari.
Iloilossa tuli koettua sekin hetki etta tilasi huonepalvelusta aamiaisen huoneeseen. Miksipa ei kun hinta oli se sama edullinen kuin siina kerrosta alempana ravintolassa. Ihan kuin olisi paremmassakin hotellissa kuin mita se alle 10 euron luukku oikeasti oli :D
3. paiva jatkettiin sitten kohti Siquijorin (lausutaan sikihor) saarta. Iloilosta ensin lautalla Bacolodiin josta bussilla kiemurrellen Dumagueteen. Nopsaan sapuskaa naamaan ja ehdittiin viela lautalle joka vei meidat pienehkolle Siquijorin saarelle. Satamassa oli vastassa mopokuskien armeija joka olisi halunnut vieda meidat kuka mihinkin.. tai oikeastaan kaikki halusivat vieda meidat joko Kiwi resorttiin tai San Juan kylaan. Me ei haluttu kumpaankaan vaan otettiin normi Jeepny ja mentiin Siquijor towniin jossa majoituttiin Swiss Star hotelliin. Huone oli edullinen ja hyva ja mika erikoisinta niin taas oli halpaa ruokaa hotellin ravintolassa.
Pizzaa sai 2kpl 100 pesolla eli puolet siita mita yleensa maksaa yksi latty. Niita tulikin siina sitten syotya parina seuraavanakin iltana joita paikassa vietimme.
Paivista pari kului sukellellessa ja yksi paiva paratiisissa tuhlattiin mopolla saaren ympariajeluun. Sukelluksista tarvii mainita kylla erikseen Apo Island. Noin tunnin matkan paassa oleva suojeltu pieni saari jota ymparoi komea koralliriutta. Oli kylla hienoa! Muutama suikellus tehtiin itse Siquijorin saaren ymparilla, joista viimeisena auringonlaskun aikaan tehty sukellus, jolla katseltiin mm. pussailevia mandariinikaloja :)
Mopoilu on kylla hauskaa. Siina on tiettya vapaudentunnetta kun voi huristella pitkin yla- ja alamakia - ja niita taalla riittaa. Mitaan sen erikoisempia nahtavyyksia ei ollut oikeastaan tarjolla jos ei yhta enmuistaenaamikasennimioli-vesiputousta lasketa. Makeassa vedessa pulikointi oli lystia ja kivaa vaihtelua aina niin tahmean oloiselle suolavedelle. Ja onhan siina oma viehatyksensa hyvapa vesiputouksen mukana alas turkoosiin veteen ja ymparilla on palmuja ja bambuja.. ja kaksi paikallista tenavaa. Muista siella ei sitten nakynytkaan.
Alunperin meidan piti tanaan 7. paiva jatkaa lautalla kohti Boholin saarta. Sukellusfirma kuitenkin kertoi menevansa huomenna sukellusreissulle ko. saaren viereen ja voivansa vieda meidat siina samalla! No mika jottei - kaupat tuli.
Alkuperaisen suunnitelman vuoksi olimme ilmoittaneet tanaan lahtevamme hotellista, joten huoneemme oli luvattu jollekulle muulle :/ Jouduimme siis metsastamaan ympari saarta uutta huonetta yhdeksi yoksi. Rantakahvilan pitaja lupasi meille huoneen majatalosta, jonka kuvittelimme olevan kahvilan yhteydessa. Huone vapautui kuitenkin vasta illemmalla joten paivan kului saaren kiertelyssa kuten aikaisemmin kerroin. Illan pimettya sitten kun menimme kyselemaan huoneen peraan niin meille alettiin jarjestaa hirvealla tohinalla kyytia sinne! Mita? Eiko se olekaan ihan tassa vieressa. Aamulla on 07 oltava dive shopilla joten mistaan kovin kaukaa ei haluisi itseaan loytaa. Paikka oli onneksi lyhyen mopomatkan paassa ja oli oikea kartano. Kyseessa oli luultavasti todella iso hieno uusi omakotitalo, josta vuokrattiin paria huonetta. Meille irtosi reissun tahan asti halvin majoitus, mutta laatu oli parhaimmasta paasta. Yksi yo tosin vain siella sitten vietettiin.
8. paiva aamulla sitten odoteltiin sukellusfirman kaveria Bismarkia, joka oli luvannut hoitaa kyydin. Ketaan ei kuitenkaan kuulunut niin alettiin sitten kyselemaan ja soittelemaan. Bismark odotti siella rantakahvilalla, vaikka nimenomaan oli sovittu etta majoitukselta. Ja tarjolla oli auto mopojen sijaa.. hintaa tuplat. Huoh, paikallisten jarjestelykyky, tai paremminkin kyvyttomyys yllattaa kylla aina valilla.
3 tunnin pumpboat matkat paatteeksi paastiin sitten sukeltamaan Palicasagille, taas yksi suojeltu saari jolla ei itsessaan ole hirveasti rakennuksia. Parin upean sukelluksen jalkeen laiva vai meidat tulevaisuuden Gran Kanarialle, eli Boholiin. Tarkemmin sen vieressa olevalle Panglaon saarelle Anilao beachille joka on taynna niita samoja ihmisia jotka ovat kanarian saarilla. Hienoja resortteja oli toinen toisensa vieressa. Joka paikka taynna, hinnat pilvissa ja muutenkin koko paikka alkoi parin tunnin kiertelyn jalkeen risomaan. Ainoa asia joka taalla kiinnosti enaa millaan tavalla oli sukeltaminen. Yopaikka saatiin etsimisen jalkeen kun satuttiin samaan aikaan parin kiinalaisen kanssa kyselemaan semmoista isompaa kaksikerroksista huoneistoa. Tamakin oli tarjolla tosin vain yhdeksi yoksi koska se oli varattu siita eteen pain. Me sitten jaoimme paikan kiinalaisten kesken sen yon ajan. Tilaa tosin olisi ollut vaikka kymmenelle kiinalaiselle. Sen verran paljon rakennuksessa oli laania.
Tana aamuna kun herailtiin niin mietittiin mita ihmetta sita tehdaan.. tai oikeastaan minne mennaa. Ainoa selva asia oli etta tanne ei jaada. Siirryttiin sitten tien varteen jota kuulemma menee bussi mantereen puolelle saaren paakaupunkiin Tagbilaraniin. Puolen tunnin odottelun jalkeen tulikin sitten niin laho (kylla, taalla kaytetaan ajoineuvoissa puuta) ja ruosteinen bussi, etta suomessa ei tarviis paljoa katsastusmiehelle asti vaivautua nayttamaan sita. Lansimaisesti ajateltuna se oli semmoinen max. 12 hlon laatikko johon pystyttiin survomaan talla kertaa laskujen mukaan n. 25 ihmista! Onneksi matka ei ollut kuin pari kymmenta minuuttia ja oltiin perilla. Sen siita saa kun halvalla matkustaa, taksikin olisi tarjolla.
Ajatus ei kulje jos on nalka, eli syomaan. Siina sitten todettiin ettei millaan jaksais istua bussissa/laivassa.. minne ikina sitten mentaisiinkaan. Paatettiin siis tsekata kaupungin majoitustarjonta. 250 pesoa ja tarjolla tuli siisti perushuone! Uskomatonta, juuri kun manattiin kalliita hintaja kiitos lansituristien niin eteen tulee koko maan halvin huone. Ruokaakin kaupungista saa halvalla joten paatetiin jaada tanne sit muutamaksi paivaksi kun tuli tuossa illalla sovittua taas sukeltamistakin seuraavalle kolmelle paivalle.. halvalla kun saatiin :D
Tama paiva meni muuten taas mopolla ajellessa ja mm. tarsiereita ihmetellessa. Niihin voi tarkemmin tutustua mm. taalla: http://en.wikipedia.org/wiki/Tarsier
Katsella josko muutama seuraavan paiva menisi vahan valoisimmissa merkeissa kuin eilen iltainen manailu tuolla resorttien seassa.
Niin ja voisko joku kertoa mulle miksi paikallisilla tytoilla on tapana sanoa "Really?" .. aina silla samalla kummalla aanenpainolla. Onko se joku paikallinen tv-sarjajuttu vai mita?
Niin ja se "Hey Joe" johtuu siita kun aikanaan Amerikkalaisten sotilaiden mallin mukaan tehtiin G.I. Joe nimisia leikkisotilaita. Siita sitten Joe nimi siirtyi yleisnimitykseksi amerikkalaisille sotilaille ja niitahan taalla aikanaan riitti..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti