18.-21.2.2008 / Cebu - Jakarta (Indonesia) - Bandung

Niin se sitten tuli aika heittaa hyvasti Filippiineille ja suunnata Cebun lentokentalle. Yritti taas taksikuskit keksia omia hintojaan kun ensimmainen pyyti 450 pesoa ja lopulta loyty kuski joka pyysi suoraan 200 pesoa. Kuski totesi myos etta 200 pesoa on sovittu kiintea hinta kaupungista lentokentalle - niin hyvin ne sopimukset pitee kun on turisti kyseessa.

Ensin lensimme alueen suurimmalla halpalentoyhtiolla Cebu Pacifiqilla Manilaan josta oli jatkolento samalla firmalla Jakartaan. Ensimmainen osuus meni hyvin ja siirtyminen kansainvaliseen terminaaliinkin sujui ihan joutuisasti. Sitten seuraa muutama varoituksen sana Manilan kansainvalisesta terminaalista. Mikali joudut viettamaan siella aikaa paljon niin varaa paljon rahaa koska ruokaa on tarjolla vain parissa paikassa ja hinta TODELLA korkea. Olimme aikaisemmin ajatelleet etta voisi kayda jossain vahan paremmin syomassa 500 pesolla, noh lentokentalla se ei olisi riittanyt edes tavan buffettiin. Lammitettavan riisiaterian sentaan sai 150P ja loput rahat tuhlattiin tax-freesta loytyneeseen Fazerin Geisha-suklaapakettiin. Maan hintatasoon nahden lentokentan hinnat oli suorastaan riistoa. Kyllahan ne kaikkialla on korkeita mutta nyt puhuttiin helposti kolminkertaisista hinnoista. Lento kohti Jakartaa lahti onneksi about ajallaan ja niin paastiin pois tastakin maasta..

Mitas se sitten Filippiineista jai kateen? Ruoka - huonoa, nahtavyydet - rantoja, ihmiset - ystavallisia, sukelluspaikat - loistavia, turisteja - vahan, hintataso - korkeampi kuin muualla kaakkois-aasiassa, amerikkalaisten vaikutus - liian suuri.
Hey Joe!
Nahtavaa jai kylla viela vaikka milla mitalla. Etenkin uskomattoman kauniiksi mainitun Palawanin missaaminen tarvii kylla paikata viela joskus. Sen lisaksi on muutama sukellussaitti joissa varmaan tulee jonain paivana viela lomailtua..ehka.


Indonesia

19.2. yolla 01 aikaan saavuimme Jakartan kentalle, jossa muodollisuudet kuten viisumin osto sujuivat joutuisasti. Automaatti tarjoili paikallista valuuttaa ja muutenkin homma naytti alkavan kivasti kun tyoreissulla ollut saksalaismies lupasi tarjota taksikyydin keskustaan, tai missa hanen hotellinsa nyt sitten olikaan. Crown Plaza nimena jo tosin kertoi sen etta hotellin on pakko olla jossain keskustan nurkilla eli ei muuta kuin kyytiin vain. Bussit kun ei yolla kulje niin taksimatka oli edessa joka tapauksessa. Jonkin sortin myyntiedustajaksi paljastunut saksalaismies puhui sujuvaa englantia, saksaa, italiaa, espanjaa ja portugalia - ei siis mitaan taalla pain puhuttavaa ja silti hanen tyonsa oli kiertaa Kaakkois-Aasiaa. Herrasmiehen hypattya kyydista hanen hotellinsa kohdalla niin me jatkoimme matkaa kohti Jalan Jaksan aluetta jolla suurin osa halpismajoituksesta on. Ensimmainen tsekkaamamme paikka oli taysi ja niin oli toinenkin juuri siihen hetkeen asti kun me astelimme kysymaan huonetta. Silla samaan aikaa respaan tuli myos kaksi tyttoa jotka ilmoittivat olevansa lahdossa kesken yon! Me otimme sitten heidan huoneen ja niin oli majoituskin ratkaistu. Hinta oli alempana kuin Filippiineilla koskaan mutta niin oli myoskin laatu - suorastaan surkea. Muutaman huonosti nukutun tunnin jalkeen olikin sopiva hetki lahtea etsimaan uusi kamppa. Semmoinen loytyi onneksi lahelta ja tallakin kertaa taisi olla tuuria hieman mukana kun kyseessa oli ainoa vapaa huone. Tieda sitten mista nama ruuhkat Jakartassa nyt johtuvat. Pitaisi olla sateinen low-season.. noh on ainakin sita sadetta.

Jakartassa ei tehty oikeastaan muuta kuin kyseltiin hieman bussien, lentojen ja lauttojen peraan ja yritettiin selvitella minne, miksi ja milla mennaan. Siina ohi mennen kylla nahtiin iso puisto jonka keskella on yksi tunnetuimpia nahtavyyksia kansallis monumentti. Ihan hieno iltavalaistuksessa. Harmi etta nakoalatasanne on auki vain paivalla. Kaupassa kaytiin toteamassa etta taalta saa paremmin maitotuotteita kuten jogurttia ja suklaata ja yleisesti ottaen hinnat ovat taas samalla tasolla kuin maissa ennen Filippiineja. Taskuun tarttui junaliput Bisinis-luokassa Bandungiin jonne sitten seuraavana aamuna juna meidat vei lapi mutkittelevan vuorenrinnerautatien.

Bandung on parin miljoonan ihmisen kauppakaupunki. Ja taalla tuntuu oikeasti olevan sitten ihan kaikkea. Tarvitset sitten maaleja tahi talon oven tai nuorisovaatteita niin kaikelle on oma katunsa, ostoskeskuksensa tai markkinat. Jos lento olis taalta kotiin niin kavisin uusimassa koko vaatekaapin sisallon kerralla. Hinnat on edullisia (vyo 2,5e) ja tarjolla on muutakin kuin kopioita Dieselista tai muista maailmamerkeista. Meidan onneksi myos rambutanien satokausi taitaa olla parhaimmillaan. Niin voisi ainakin paatella joka toisella kadulla olevista rambutankauppiaista.. NAM!

Tanaa nukuttiin liian pitkaan ja meinasi tulla kiire kohti Kawah Putihia, joka on tulivuoren laella sijaitseva kraaterijarvi. Monen mutkan kautta paasimme kuitenkin perille asti ja nakyma oli kylla erikoinen. Sumun takia nakyvyys oli ehka 15 metria, ilmassa rikin haju ja lammen vesi aivan turkoosin sinista. Jostain syysta paikka tuntui viehattavan myos haakuvaajia ja paikalla oli parikin paria ottamassa ikimuistoisia otoksiaan. Ja koska olimme jo n. 2400m korkeudessa niin oli myos kylma! Niin kylma ei ollut ollutkaan sitten Laosin vuoristojen. T-paita ja shortsit oli ihan liian vahan mutta minkas teet, senkuin karsit. Ihan hirmu pitkaan ei tarvinnut kuitenkaan palella kun aloitimme paluumatkan alas eli takaisin Bandungiin pain. Olimme vasta paasseet tien varteen josta meidan piti bussi napata kun ohi ajava auto pysahtyi ja tarjosi kyydin reilusti yli puoleen valiin matkaa (n. 20km). Kuskin englanti oli samaa tasoa kuin meidan Bahasa indonesia joten kovin montaa lausetta ei valitettavasti voitu kommunidoida. Raskaasta kaasujalasta huolimatta (vai johtuen) paasimme kuitenkin bussille joka vei meidat sitten takaisin kaupunkiin asti. Erikseen matkasta tarvii viela mainita kyla(t) jotka ovat lienee Indonesian Suonenjoki - mansikoita joka paikassa! Satokausi ei valitettavasti viela ole parhaillaan niin niita herkkuja emme ainakaan viela paasseet maistelemaan.

Nain lyhyen kokemuksen perusteella voi Indonesiasta ja paikallisista todeta muutaman asian. Yleisesti ottaen heidan englanti on yhta hyvaa kuin meidan bahasa indonesia (yleisin kieli taalla). Tarkoittaa taas sita etta sanakirja kateen ja opettelemaan paikallista kielta. Filippiineilla kaikki puhuivat englantia niin moni asia oli niin paljon helpompaa. Mutta tavallaan matkustelu on paljon jannempaa ja eksoottisempaa nain! Sitten toinen asia mika on heti tullut vastaan on Mister - sanonnat. Kaikkialla muualla on meita kutsuttu Sir, taalla Mister. En tieda miksi.
Ajoneuvot ovat taas saaneet uudet nimet. Jeepnyille sanottiin hyvasti ja tilalle tuli mm. angot joka on pikkubussi joita kaupungeilla vilisee. Eivat maksa juuri mitaan ja ajelevat tiettya rinkia. Niiden lisaksi on monen monta erinimista mopo ja polkupyoraviritelmaa joihin emme ole viela ehtineet tutustua. Eikohan sekin aika koita.