Viva Macaun lento lahti ajallaan ja pojat paasi perille turvallisesti. Matkan koettelemukset olivat mun korva jota alkoi sarkemaan muutama tunti ennen lennon lahtoa ja vaaran valuutan tarjoaminen lentokoneessa. Koska kentalla ei ollut oikein mitaan tarjoilua 00.50 yolla niin ajattelimme saastaa loput Indonesian Rupiahit koneeseen. Harmiksemme kuitenkin meille kerrottiin ettei ne kelpaa! Lento lahti Indonesiasta ja menee Kiinaan mutta valuuttana kay vain USD, australian $ tai kiinan raha. Onneks meilla oli viela pieni usdollareita niin saatiin nuudelikeitot. Nyt vain pitas keksia joku joka vaihtais meidan loput rupiahit pois.
Macau on kuin pieni Las Vegas. Entinen Portugalin ja Aasian ensimmainen ja viimeinen (-99 asti) siirtomaa joka nayttaa enemman etela-euroopalle kuin Aasialle. Uhkapelit on taalla sallittuja ja isoja ja todella upeita kasino-rakennuksia on keskusta taynna. Asukkaita talla n. 25 neliokilometrin autonomia (Kiina on siis se isantamaa) on 500 000 ja turisteja vuodessa n. 27 miljoonaa! Ja sen huomaa helposti. Puolet porukasta kulkee kartta ja kamera kadessa ympari kaupungin ilmaisia nahtavyyksia! Vaikka kasinorikkaita (ja koyhia) riittaa niin silti majoitusta saa kohtuu hintaan ja ruokaa eurolla parilla.
Meidan majapaikaksi loytyi ns. Pension house jonka huone on kuin tehty nukkumiseen. Se on viilea, pimea ja hiljainen. Tosin jostain kumman syysta siella toimii melkein taydella kuuluvuudella wlan :D Ensimmaisen aamun heratys oli mielenkiintoinen kun paikkaa pitava mummo tuli hakkaamaan oveen. Kuvittelimme molemmat etta olemme nukkuneet jo 12 asti ja maksettuna oli huone vain yhdeksi yoksi. Antin astellessa eteiseen aukaisemaan ovea huomattiin kuitenkin, etta lattia on marka. Siina hetken mummo ja joku raksapena hosuivat mopin kanssa ja ihmettelivat asiaa suureen aanneen seka toivat pari uutta kuivaa kokolattiamaton palasta sen maran paalle ja taas kaikki oli kunnossa. Mista lie oli vesi siihen vuotanut. Nyt kaks paivaa myohemmin siina on edelleen noin neliometrin kokoinen alue jossa voi kuvitella kavelevansa suolla.
Nyt on nahtyna muutama tarkein nahtavyys ja haettu Kiinan viisumi. Sekin oli oma episodinsa kiitos saksan ghanalaisia tummaihoisia ja parin venalaisen unohtamatta laumaa filippiinoja. Toimisto josta viisumit haetaan on hienosti jarjestetty vuoronumeroin joiden antaminen lopetetaan niin etta kaikki ehditaan kasitella. Me oltiin paikalla liian myohaan mutta jostain kumman syysta vahtimestari antoi meille taskustaan vuoronumerot. Lahes kaikki muut han kuitenkin kaannytti ovelta huudellen ainoasta "tomorrow". Niin vuoronumerot ei lie ihan niin selvia kaikille silla jengia tuntui ravaavan tiskilla ihan miten sattui ja sitten kun filippiinot huomas asian niin nehan ryntas kaikki siihen. Parhaillaan kahden tiskin edustalla oli varmaan muuta kymmenen ihmista joko vaarilla vuoronumeroilla tai ilman vuoronumeroa.. heh.
Tanaan ei ole tehty paljoa. Ainoa mainittava asia on oikeastaan yksi tiputus. Se tosin oli koysi nilkoissa 233m korkeudesta Macau -tornista. Kyseessa oli maailman korkein benji-hyppy. Tarvii sanoa etta pelotti hitosti mut sitten kun siita reunan yli tuli kellahdettua niin oli kyl niin hiton siistia! :)
keskiviikko 19. maaliskuuta 2008
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti