maanantai 7. huhtikuuta 2008

4.-14.4.2008 / Fuzhou - Shanghai - Shenzhen - Hong Kong

Fuzhou oli kivaa vaihtelua pilvenpiirtajakaupunkien valilla. Kylla siellakin niita on, mutta ne eivat ole kaupungin ydinkeskustassa, vaan suurin osa rakennuksista on enemman ja vahemman vanhoja 2-3 kerroksisia rakennuksia. Toisin kuin Hangzhou niin Suzhou vaikutti oikeasti vanhalle. Sivistynyt kulttuuritankkaus tehtiin kaymalla Suzhou museossa katselemassa vanhoja esineita ja vierailemalla Tiger hill -temppelilla. Tiger hillin alue oli kaunis kavelypolkuineen ja kevaisine kukkineen, mutta jopa nain hiljaisen kauden aikana turisteja (lahinna kiinalaisia) oli liikaa, jotta paikasta voisi oikeasti nauttia. Jono itse torniin oli niin pitka etta jatimme valiin.


Suzhousta matka jatkui Shanghaihin, jonne juna toi meidat parhaimmillaan 260km/h ja matka taittui 37 minuutissa. Shanghaissa meilla oli reissun ensimmainen etukateen varattu hostellihuone, koska tassa vaiheessa matkaa alamme olla liian laiskoja kavelemaan ympari kaupunkia etsien sita halvinta ja parasta hotellia. Shanghai City Center Youth hostel oli kylla loistava valinta, ainakin ensimmaisen yon 10 tunnien unien perusteella. Sijainti on ok, huone kuin paremmassakin hotellissa ja mika tarkeinta siella on hiljaista. Tapasimmepa ensimmaisen suomalaisenkin Kiinassa. Varmaankin ita-Helsingista kotoisin oleva nuorimies kavi pyytamassa jatkoaikaa huoneen luovutukseen - taisi olla pienta krapulan poikasta :D


Koska pitkasta aikaa olimme liikenteessa heti aamusta niin hotelliin kotiutumisen lisaksi ehdimme kayda tsekkaamassa Shanghain kuuluisimmat maisemat Nanjing roadin ja The Bundin. The Bund on historiallinen joenrantaseutu, josta nakyy hienosti iltavalaistu vastaranta, jolla sijaitsee Shangain tunnetuin rakennus Pearl -torni.


Sitten yritimme kovasti menna vierailemaan Tiede- ja keksintomuseossa, mutta meidan harmiksemme se oli suljettuna maanantaisin. Tarvinnee yrittaa uudelleen huomenna. Loppu paiva sitten kuluikin shoppailun parissa. Ensin piraattimarkkinoilta halpa akku PSP:hen ja sitten kymmenia design-putiikkeja, joista harvemmasta loytyi mitaan meille ja sitten kun loytyi niin hintakin oli tosi designia.

Toisella kerralla oli onni myoden ja museo auki. Aikamoinen museo olikin. 5 kerrosta mita ihmeellisimpia vekottimia, naytteliyita ja installaatioita. Paikalla oli kokoa Parin Ideaparkin verran ja meidan vierailu siella venahtikin viisi tuntiseksi ja silloinkin lahdimme pois vain koska paikka meni kiinni.

Shanghaista siirryttiin sujuvasti lentoen Shenzheniin, Hong Kongin rajakaupunkiin. Matkalla sattui melko erikoinen tapaus kun pojat meinasi jaada pois vaarassa paikassa! Me ei tiedetty etta matkalla on valilasku ja olimme marssimassa ulos koneesta siina missa melkein kaikki muutkin matkustajat. Lentoemot onneksi piti pojista huolen ja totesivat etta "this is not Shenzhen". Huh, olisikin ollut aikamoista jaada vaaralla pysakilla pois lentokoneesta!

Perilla Shenzheniin kuitenkin paastiin suunnitellusti, joskin aikataulusta myohassa. Ko. kaupunkin oli 70 luvulla kalastajakyla, joka sittemmin rajattiin erityistalousalueeksi ja on Hong Kongin imussa kasvanut noin 10 miljoonan ihmisen kaupungiksi. Kaupungilla olikin vilkas hulina ja lamminta piisas taas kun iltalampotila oli 23 asteen tienoilla. Eipa tullut ikava Shanghain viileytta.. Paivan pommi tuli kun sattumalta katsoimme Kiinan television ainoita englanninkielisia uutisia joista kuulimme etta Oasis Hongkong airlines on mennyt konkurssiin. Taisi poikien kotiin paluuseen tulla hieman mutkia..

Seuraavana paivana kavellen rajan yli ja junalla Hong Kongin keskustaan, tarkemmin Kowloon alueelle. Loputtomasti elektroniikkaa ja valomainoksia. Majoituksena pieni mutta siisti ja hiljainen luukku paljon parjatusta Chunking Mansionista - ehdottomasti mainettaa parempi paikka. Kylla se maailma taas muuttui kun tuli rajan yli. Lahes kaikki puhuvat englantia ja hinnat on vahintaan singaporen tasolla, jopa kalliimpia.

Edellisiltana pienta paniikkia aiheuttanut lennon katoaminen ei juuri helpottunut nettiselailulla ja soittelulla lentoyhtioihin. Oasiksen sivuilla ilmoitettiin, etta jokunen lentoyhtio tarjoaa heidan asiakkailleen korvaavia lentoja. Cathay Pacificin toimistolla saimme loistavaa palvelua ja he kaivoivat meille jostain ihmeesta paikat muuten taydelle lennolle, jopa niin hienosti etta ehdimme Lontooseen alkuperaiselle jatkolennollemme. Tosin nyt joudumme viettamaan yon lontoossa ja lahtemaan matkaan 9h aikaisemmin, mutta eikohan tasta selvita.

Vihdoin sitten nahtiin tuo itse Hong Kongin saarikin ja hienoahan siella oli. Paljon korkeita hienoja rakennuksia ja kauppoja joita kohden on turha edes katsella. Mitaan erikoista se ei sinallaan tarjonnut mut nytten voi sanoa kayneensa siella. Jotain elektroniikkaostoksia taalta piti kuitenkin tehda ja ostin tulevaan lappariini valmiiksi muistikammat :)

Nyt on sitten viimeinenkin ilta taalla pain maailmaa vietetty ja kivasti on mennyt. Enaa lyhyet unet ja sitten Cathayn siivilla kohti Lontoota jossa meita odottaa kylma ja losta. Harmikseni mitaan sopivaa takkia ei taalta ole matkaan loytynyt, mutta eikohtan sita hupparilla paivan parjaa.

On tuo Kiina vain aika erikoinen maa. Ihmiset olivat todella mukavia ja ystavallisia. Auttoivat sen minka kielimuuriltaan pystyivat, valilla paremmin valilla huonommin. Erikoisina piirteena voidaan pitaa ikuista kiiretta ja ryysimista mihintahansa rajattuun tilaa, esim hissiin tai metroon. Paikalliset ei todellakaan odota etta toiset paasisivat ulos vaan ryysivat taydella touhulla sisaan samantien kun ovi on edes raollaan auki. Valilla toiminta on todella koomisen nakoista! Autoilijat on se nro yksi ja jalankulkijat menee jos uskaltaa. Ja Hong Kongissa taas ollaan tosi kohteliaita, niin metron ovella kuin liikenteessakin.

Toinen ihan oma juttunsa on kiinalaiset ruokailutavat. Taalla kuuluu maiskuttaa, ryystaa, royhtailla ja mussuttaa. Luun palaset, janteet yms syomakelvottmat syljeskellaan poydalle tai lattialle ja muutenkin poyta nayttaa aikamoiselle kaatopaikalla ruokailun jalkeen. Usein miten kiinalaiseen ateriaan kun kuuluu riisia ja usean sorttista lisuketta ja niita sitten puikoilla yritetaan saada suuhun asti. Vahan erilaisena sattumana pitanee mainita Antin paikallisen McDonaldsin tarjoama tulinen kanapurilainen, jonka pihvi oli vissiin unohdettu paistaa. Toivottavasti ei ole salmonella seuranamme..

Nain se sitten Aasia on nahty, koettu ja tunnettu.

Ei kommentteja: