18.-21.2.2008 / Cebu - Jakarta (Indonesia) - Bandung

Niin se sitten tuli aika heittaa hyvasti Filippiineille ja suunnata Cebun lentokentalle. Yritti taas taksikuskit keksia omia hintojaan kun ensimmainen pyyti 450 pesoa ja lopulta loyty kuski joka pyysi suoraan 200 pesoa. Kuski totesi myos etta 200 pesoa on sovittu kiintea hinta kaupungista lentokentalle - niin hyvin ne sopimukset pitee kun on turisti kyseessa.

Ensin lensimme alueen suurimmalla halpalentoyhtiolla Cebu Pacifiqilla Manilaan josta oli jatkolento samalla firmalla Jakartaan. Ensimmainen osuus meni hyvin ja siirtyminen kansainvaliseen terminaaliinkin sujui ihan joutuisasti. Sitten seuraa muutama varoituksen sana Manilan kansainvalisesta terminaalista. Mikali joudut viettamaan siella aikaa paljon niin varaa paljon rahaa koska ruokaa on tarjolla vain parissa paikassa ja hinta TODELLA korkea. Olimme aikaisemmin ajatelleet etta voisi kayda jossain vahan paremmin syomassa 500 pesolla, noh lentokentalla se ei olisi riittanyt edes tavan buffettiin. Lammitettavan riisiaterian sentaan sai 150P ja loput rahat tuhlattiin tax-freesta loytyneeseen Fazerin Geisha-suklaapakettiin. Maan hintatasoon nahden lentokentan hinnat oli suorastaan riistoa. Kyllahan ne kaikkialla on korkeita mutta nyt puhuttiin helposti kolminkertaisista hinnoista. Lento kohti Jakartaa lahti onneksi about ajallaan ja niin paastiin pois tastakin maasta..

Mitas se sitten Filippiineista jai kateen? Ruoka - huonoa, nahtavyydet - rantoja, ihmiset - ystavallisia, sukelluspaikat - loistavia, turisteja - vahan, hintataso - korkeampi kuin muualla kaakkois-aasiassa, amerikkalaisten vaikutus - liian suuri.
Hey Joe!
Nahtavaa jai kylla viela vaikka milla mitalla. Etenkin uskomattoman kauniiksi mainitun Palawanin missaaminen tarvii kylla paikata viela joskus. Sen lisaksi on muutama sukellussaitti joissa varmaan tulee jonain paivana viela lomailtua..ehka.


Indonesia

19.2. yolla 01 aikaan saavuimme Jakartan kentalle, jossa muodollisuudet kuten viisumin osto sujuivat joutuisasti. Automaatti tarjoili paikallista valuuttaa ja muutenkin homma naytti alkavan kivasti kun tyoreissulla ollut saksalaismies lupasi tarjota taksikyydin keskustaan, tai missa hanen hotellinsa nyt sitten olikaan. Crown Plaza nimena jo tosin kertoi sen etta hotellin on pakko olla jossain keskustan nurkilla eli ei muuta kuin kyytiin vain. Bussit kun ei yolla kulje niin taksimatka oli edessa joka tapauksessa. Jonkin sortin myyntiedustajaksi paljastunut saksalaismies puhui sujuvaa englantia, saksaa, italiaa, espanjaa ja portugalia - ei siis mitaan taalla pain puhuttavaa ja silti hanen tyonsa oli kiertaa Kaakkois-Aasiaa. Herrasmiehen hypattya kyydista hanen hotellinsa kohdalla niin me jatkoimme matkaa kohti Jalan Jaksan aluetta jolla suurin osa halpismajoituksesta on. Ensimmainen tsekkaamamme paikka oli taysi ja niin oli toinenkin juuri siihen hetkeen asti kun me astelimme kysymaan huonetta. Silla samaan aikaa respaan tuli myos kaksi tyttoa jotka ilmoittivat olevansa lahdossa kesken yon! Me otimme sitten heidan huoneen ja niin oli majoituskin ratkaistu. Hinta oli alempana kuin Filippiineilla koskaan mutta niin oli myoskin laatu - suorastaan surkea. Muutaman huonosti nukutun tunnin jalkeen olikin sopiva hetki lahtea etsimaan uusi kamppa. Semmoinen loytyi onneksi lahelta ja tallakin kertaa taisi olla tuuria hieman mukana kun kyseessa oli ainoa vapaa huone. Tieda sitten mista nama ruuhkat Jakartassa nyt johtuvat. Pitaisi olla sateinen low-season.. noh on ainakin sita sadetta.

Jakartassa ei tehty oikeastaan muuta kuin kyseltiin hieman bussien, lentojen ja lauttojen peraan ja yritettiin selvitella minne, miksi ja milla mennaan. Siina ohi mennen kylla nahtiin iso puisto jonka keskella on yksi tunnetuimpia nahtavyyksia kansallis monumentti. Ihan hieno iltavalaistuksessa. Harmi etta nakoalatasanne on auki vain paivalla. Kaupassa kaytiin toteamassa etta taalta saa paremmin maitotuotteita kuten jogurttia ja suklaata ja yleisesti ottaen hinnat ovat taas samalla tasolla kuin maissa ennen Filippiineja. Taskuun tarttui junaliput Bisinis-luokassa Bandungiin jonne sitten seuraavana aamuna juna meidat vei lapi mutkittelevan vuorenrinnerautatien.

Bandung on parin miljoonan ihmisen kauppakaupunki. Ja taalla tuntuu oikeasti olevan sitten ihan kaikkea. Tarvitset sitten maaleja tahi talon oven tai nuorisovaatteita niin kaikelle on oma katunsa, ostoskeskuksensa tai markkinat. Jos lento olis taalta kotiin niin kavisin uusimassa koko vaatekaapin sisallon kerralla. Hinnat on edullisia (vyo 2,5e) ja tarjolla on muutakin kuin kopioita Dieselista tai muista maailmamerkeista. Meidan onneksi myos rambutanien satokausi taitaa olla parhaimmillaan. Niin voisi ainakin paatella joka toisella kadulla olevista rambutankauppiaista.. NAM!

Tanaa nukuttiin liian pitkaan ja meinasi tulla kiire kohti Kawah Putihia, joka on tulivuoren laella sijaitseva kraaterijarvi. Monen mutkan kautta paasimme kuitenkin perille asti ja nakyma oli kylla erikoinen. Sumun takia nakyvyys oli ehka 15 metria, ilmassa rikin haju ja lammen vesi aivan turkoosin sinista. Jostain syysta paikka tuntui viehattavan myos haakuvaajia ja paikalla oli parikin paria ottamassa ikimuistoisia otoksiaan. Ja koska olimme jo n. 2400m korkeudessa niin oli myos kylma! Niin kylma ei ollut ollutkaan sitten Laosin vuoristojen. T-paita ja shortsit oli ihan liian vahan mutta minkas teet, senkuin karsit. Ihan hirmu pitkaan ei tarvinnut kuitenkaan palella kun aloitimme paluumatkan alas eli takaisin Bandungiin pain. Olimme vasta paasseet tien varteen josta meidan piti bussi napata kun ohi ajava auto pysahtyi ja tarjosi kyydin reilusti yli puoleen valiin matkaa (n. 20km). Kuskin englanti oli samaa tasoa kuin meidan Bahasa indonesia joten kovin montaa lausetta ei valitettavasti voitu kommunidoida. Raskaasta kaasujalasta huolimatta (vai johtuen) paasimme kuitenkin bussille joka vei meidat sitten takaisin kaupunkiin asti. Erikseen matkasta tarvii viela mainita kyla(t) jotka ovat lienee Indonesian Suonenjoki - mansikoita joka paikassa! Satokausi ei valitettavasti viela ole parhaillaan niin niita herkkuja emme ainakaan viela paasseet maistelemaan.

Nain lyhyen kokemuksen perusteella voi Indonesiasta ja paikallisista todeta muutaman asian. Yleisesti ottaen heidan englanti on yhta hyvaa kuin meidan bahasa indonesia (yleisin kieli taalla). Tarkoittaa taas sita etta sanakirja kateen ja opettelemaan paikallista kielta. Filippiineilla kaikki puhuivat englantia niin moni asia oli niin paljon helpompaa. Mutta tavallaan matkustelu on paljon jannempaa ja eksoottisempaa nain! Sitten toinen asia mika on heti tullut vastaan on Mister - sanonnat. Kaikkialla muualla on meita kutsuttu Sir, taalla Mister. En tieda miksi.
Ajoneuvot ovat taas saaneet uudet nimet. Jeepnyille sanottiin hyvasti ja tilalle tuli mm. angot joka on pikkubussi joita kaupungeilla vilisee. Eivat maksa juuri mitaan ja ajelevat tiettya rinkia. Niiden lisaksi on monen monta erinimista mopo ja polkupyoraviritelmaa joihin emme ole viela ehtineet tutustua. Eikohan sekin aika koita.

14-17.2.2008 / Tagbilaran - Cebu town

14. pv oli sitten taas aika matkailla kohti uusia seikkailuja. Alun perin oli tarkotus kayda viela yhdessa sukelluskohteessa, mutta koska matkustamiseen olisi tarvinnut varata ainakin 2 paivaa (meno/paluu), niin paatimme saastella rahoja Indonesiaan ja suunnata suoraan Filippiinien viimeiseen kohteeseen Cebuun. Matka taittui kivasti halvimmalla ja hitaimmalla laivalla, meillahan ei ollut kiire. Perilla suunnistettiin keskustaan ja etsittiin hotelli, tai Pension kuten niita taalla Cebussa tuntuu olevan tapana kutsua. Sen jalkeen kun rinkat oli saatu pois selasta lahdettiin tsekkaileen lisaa mahdollisia majoitusvaihtoehtoja. Yllatys oli kuitenkin suuri kun mitaan halvempaa paikkaa ei oikeastaan loytynyt vaan nykyinen majapaikkamme hakkasi seka hinnassa, etta laadussa monta muuta tarjokasta. Noh, ollaan sitten muutama yo C'est La Vie0 Pension housessa.
Kuvassa mallia limsapullokorien lastaamisesta laivaan Cebun satamassa. Montako miesta kuvassa? Klikkaa kuvaa suuremmaksi.

Seuraavat kolme paivaa olikin sitten vain ajan tappamista. Kierreltiin kaupungin ostareita, ajeltiin Jeepnylla vaaraan suuntaan, kaytiin leffassa (Alien vs. Predator 2 ja Spiderwreck Chronickle) ja lueskeltiin kirjoja.

Ja sunnuntaina sitten kaytiin kukkotappelussa kuten kaikki muutkin kunnolliset filippiinilaismiehet sunnuntaisin kay. Kukkotappeluareenoita on lahes jokaisen isomman kylan laidalla ja kukkoja siita hyvasta kiekumassa vahan joka kulmassa. Paikkaan mahtui ehka 500 ihmista jolloin se oli ihan taynna ja tunnelma hikinen. Vetoja lyotiin suoraan toisia katsojia vastaan ja meteli oli aikamoinen kun yritettiin saada veto sovittua. Yllattavan isoilla rahoilla nama pelaavat. Kuvittelimme etta kyseessa olisi korkeintaan joitakin kymppeja mutta isoimmat vedot liikkuin tuhansissa pesoissa ja ihan tavallista oli pelata 50-500 pesoa. Aikamoisia rahoja taalla kuitenkin monille. Itse kukkotappelu oli sita mita kuvitella saattaa: hirveaa nokkimista hetken verran ja sitten raadot pois kehasta. Ei sita nain lansimaalaisen moraalikasityksen omaava oikein ymmarra eika pitkaan jaksa katsoa. Hauskempaa oli seurata ihmisten reaktioita ja sita metelia. Taalla muuten naytetaan kukkotappeluita telkkarissakin! Aikamoista..

10-13.1.2008 / Bohol (Tagbilaran & Pangaloa)

Niin se on taas kolme paivaa vierahtanyt vedenalaisen maailman ihmettelyyn. Kaksi paivaa on sukellettu Palicasagin saaren ymparistossa ja yhtena paivana koluttiin Pangalaon edustaa. Molemmat on hyvia sukelluspaikkoja, mutta varsinkin Palicasagin suojellut vesistot tarjoaa todella suuren ja monipuolisen kala- ja korallitarjonnan. Fisuja on jos jonkin varisia, kokoisia ja nakoisia. Lisaksi on merikaarmeet, etanat ja kaiken maailman muut eliot, joita meri vilisee.

Sukellusfirmana on talla kertaa ollut Alona beachilla sijaitseva Sierra Madre divers. Ihan sattumalta kyseisen firman omistaja on Lehtosen Pertti, mies Suomesta. Hanta ei paikalla ole nakynyt kun on kuulemma tyoreissulla Sudanissa, mutta hanen filippiinilainen vaimonsa, joka toimii sukelluskouluttajana, oli paikalla. Muutaman vuoden ajan Suomessa asuessaan oli han opetellut suomenkielta ja niin paasimme turisemaan kotimaisella. Se on kuulemma melko harvinaista taalla pain, silla viime vuonna oli heilla ollut kaksi suomalaista asiakasta. Taitaa Filippiinien heikko suomalaisturistien osuus johtua suorien lentojen puutteesta. Muuten taalla on kylla tarjolla kaikki mita perus lomamatkalaiset kaipaa: aurinko, hiekkarantoja, isoja ostoskeskuksia ja viihdetta laidasta laitaan. Ja kaikki suht halvalla lansimaiseen hintaan nahden.

Rouva Laarni Lehtosen kanssa turistessa tuli puheeksi myos tietenkin sauna. Ja tottahan toki heilta sauna loytyy! Saimmekin sitten kutsun tulla saunomaan. Se sopi oikein hyvin silla tanaan on satanut koko paivan, ihan aamusta asti. Kertaakaan ei ole nain paljoa vesisadetta ollut koko reissulla. Ja parikin tuntia kun tuolla pinnan alla kelluu ja toiset pari tuntia on tuulessa laivan kannella niin kylmahan siina tulee! Ja sama keli pitas jatkua ens lauantaihin asti :/

Laarnilta saimme kyydin rannalta ensin majapaikalle josta haimme kuivaa vaatetta ja kavimme pikaiseen syomassa, jonka jalkeen kyyti vei takaisin rannan laheisyyteen Sierra Madre resortille, jonka luona myos perheen oma talo oli. Siina sitten juotiin kahvit/teet, turistiin niita naita ja odoteltiin saunan lampiamista. Ja kun mittarissa oli asteita tarpeeks niin pojat paasit pitkasta aikaa testaamaan kuinka SAVO kiuas - Made in Finland toimii. Ja hyvinhan se toimi! Siita puuttui enaa suomalainen viilea jarvi johon pulahtaa. Muuten homma olikin melko taydellista :)

Erikseen tarvitsee mainita viela ensimmaisen sukellusaamun kaupungista rannalle bussimatka. Koska ei ollut tarkkaa tietoa koska bussit lahtevat ja kuinka kauan matkaan tarvitsee varata aikaa niin varasimme sita riittavasti. Hyva niin silla bussista hajosi jotain (kai jarrut) mita ei saatu puolen tunnin yrittamisen aikana korjattua. Matka jatkui sitten ohi ajaneen Jeepnyn katolla ja perille paastiin puolitoista tuntia lahtoa myohemmin. Seuraavina aamuina sama matka taittui noin 45 minuutissa.

Itse kaupungissa ei ole oikein mitaan ihmeita tapahtunut. On kayty leffassa, surffailtu netissa ja muuten vain kavelty ympari kylaa. Ainoa merkittava tapahtuma on lienee paraati johon viimeisena aamuna herasimme. Kyseessa oli joku koulujen (yliopistojen, collegejen yms) tapahtuma. Tarkempi merkitys ei meille selvinnyt mutta monta tuntia kestanyt kulkuen tanssiesityksineen esitteli eri kansallisuuksia. Kuvassa muistaakseni Espanja.

1.-9.2.2008 / Iloilo - Siqihor - Bohol

Rambo on kovin jatka! Se todettiin kun kaytiin leffassa katsomassa John Rambo IV. Taattua tappoa. Mut asiaan...

Paivareissuna heitettiin tanaan kierros Guimaraksen saarella. Kyseinen mango-viljemistaan tunnettu saari on vain parin kymmenen minuutin laivamatkan paassa Iloilosta. Sielta puuttuu ostarit ja oikeastaan kaikki muukin mita kaupungeista yleensa loytuu. Paikka on aikamoinen maaseutukeskus viela ja hyva niin. Rantojen takia sinne ihmiset yleensa tuleekin. Antin kanssa suunnattiin majakan kupeeseen kalliolle josta kaytiin sitten vahan snorklailemassa. En tieda oltiinko oikeasti jonkun mailla mutta matkan varrella kaveltiin yhden portin lapi jossa luki PRIVATE. Rauhallista kuitenkin oli kun edes paikallisia ei nakynyt. Paluumatka kaupunkiin olikin aikamoinen kavelyreissu ennen kuin satuttiin paasemaan illan viimeisen Jeepnyn kyytiin.
2.2. vietettiin Iloilossa Jaron kaupunginosassa Candeleria - Our Lady of Candels festivaalia. Kyseessaon alunperin uskonnollinen festivaali ja vielakin iso osa tapahtumaa on Jaron kathedraalilla olevat messut, mutta suurin osa vieraista taitaa keskittya kadulla tapahtuvaan markkina- ja festiaalihumuun. Tarjolla on jos jonkinlaista kauppiasta, pelia ja huvipuistolaitetta. Ihan sita kaikkea mita suomessakin voit suuremmilta markkinoilta loytaa. Aikamoiset ruuhkat ko. tapahtuma ainakin lahiseuduille aiheuttaa kun siihen normaalisti noin reilun viiden minuutin matkaan meni varmaan 30 minuuttia.. No nyt on sitten juhlittu tatakin! Erikseen on kylla oikein mainittava erilaiset "uhkapelit" joita paikalliset karnevaaleilla pelasivat. Ne olivat saannoiltaan niin simppeleita etta yksinkertaisempikin kaveri pystyy niita pelaamaan, tyyliin arvaa onnepyoran numero tai kuution esille jaava vari.

Iloilossa tuli koettua sekin hetki etta tilasi huonepalvelusta aamiaisen huoneeseen. Miksipa ei kun hinta oli se sama edullinen kuin siina kerrosta alempana ravintolassa. Ihan kuin olisi paremmassakin hotellissa kuin mita se alle 10 euron luukku oikeasti oli :D

3. paiva jatkettiin sitten kohti Siquijorin (lausutaan sikihor) saarta. Iloilosta ensin lautalla Bacolodiin josta bussilla kiemurrellen Dumagueteen. Nopsaan sapuskaa naamaan ja ehdittiin viela lautalle joka vei meidat pienehkolle Siquijorin saarelle. Satamassa oli vastassa mopokuskien armeija joka olisi halunnut vieda meidat kuka mihinkin.. tai oikeastaan kaikki halusivat vieda meidat joko Kiwi resorttiin tai San Juan kylaan. Me ei haluttu kumpaankaan vaan otettiin normi Jeepny ja mentiin Siquijor towniin jossa majoituttiin Swiss Star hotelliin. Huone oli edullinen ja hyva ja mika erikoisinta niin taas oli halpaa ruokaa hotellin ravintolassa.
Pizzaa sai 2kpl 100 pesolla eli puolet siita mita yleensa maksaa yksi latty. Niita tulikin siina sitten syotya parina seuraavanakin iltana joita paikassa vietimme.

Paivista pari kului sukellellessa ja yksi paiva paratiisissa tuhlattiin mopolla saaren ympariajeluun. Sukelluksista tarvii mainita kylla erikseen Apo Island. Noin tunnin matkan paassa oleva suojeltu pieni saari jota ymparoi komea koralliriutta. Oli kylla hienoa! Muutama suikellus tehtiin itse Siquijorin saaren ymparilla, joista viimeisena auringonlaskun aikaan tehty sukellus, jolla katseltiin mm. pussailevia mandariinikaloja :)

Mopoilu on kylla hauskaa. Siina on tiettya vapaudentunnetta kun voi huristella pitkin yla- ja alamakia - ja niita taalla riittaa. Mitaan sen erikoisempia nahtavyyksia ei ollut oikeastaan tarjolla jos ei yhta enmuistaenaamikasennimioli-vesiputousta lasketa. Makeassa vedessa pulikointi oli lystia ja kivaa vaihtelua aina niin tahmean oloiselle suolavedelle. Ja onhan siina oma viehatyksensa hyvapa vesiputouksen mukana alas turkoosiin veteen ja ymparilla on palmuja ja bambuja.. ja kaksi paikallista tenavaa. Muista siella ei sitten nakynytkaan.

Alunperin meidan piti tanaan 7. paiva jatkaa lautalla kohti Boholin saarta. Sukellusfirma kuitenkin kertoi menevansa huomenna sukellusreissulle ko. saaren viereen ja voivansa vieda meidat siina samalla! No mika jottei - kaupat tuli.

Alkuperaisen suunnitelman vuoksi olimme ilmoittaneet tanaan lahtevamme hotellista, joten huoneemme oli luvattu jollekulle muulle :/ Jouduimme siis metsastamaan ympari saarta uutta huonetta yhdeksi yoksi. Rantakahvilan pitaja lupasi meille huoneen majatalosta, jonka kuvittelimme olevan kahvilan yhteydessa. Huone vapautui kuitenkin vasta illemmalla joten paivan kului saaren kiertelyssa kuten aikaisemmin kerroin. Illan pimettya sitten kun menimme kyselemaan huoneen peraan niin meille alettiin jarjestaa hirvealla tohinalla kyytia sinne! Mita? Eiko se olekaan ihan tassa vieressa. Aamulla on 07 oltava dive shopilla joten mistaan kovin kaukaa ei haluisi itseaan loytaa. Paikka oli onneksi lyhyen mopomatkan paassa ja oli oikea kartano. Kyseessa oli luultavasti todella iso hieno uusi omakotitalo, josta vuokrattiin paria huonetta. Meille irtosi reissun tahan asti halvin majoitus, mutta laatu oli parhaimmasta paasta. Yksi yo tosin vain siella sitten vietettiin.

8. paiva aamulla sitten odoteltiin sukellusfirman kaveria Bismarkia, joka oli luvannut hoitaa kyydin. Ketaan ei kuitenkaan kuulunut niin alettiin sitten kyselemaan ja soittelemaan. Bismark odotti siella rantakahvilalla, vaikka nimenomaan oli sovittu etta majoitukselta. Ja tarjolla oli auto mopojen sijaa.. hintaa tuplat. Huoh, paikallisten jarjestelykyky, tai paremminkin kyvyttomyys yllattaa kylla aina valilla.

3 tunnin pumpboat matkat paatteeksi paastiin sitten sukeltamaan Palicasagille, taas yksi suojeltu saari jolla ei itsessaan ole hirveasti rakennuksia. Parin upean sukelluksen jalkeen laiva vai meidat tulevaisuuden Gran Kanarialle, eli Boholiin. Tarkemmin sen vieressa olevalle Panglaon saarelle Anilao beachille joka on taynna niita samoja ihmisia jotka ovat kanarian saarilla. Hienoja resortteja oli toinen toisensa vieressa. Joka paikka taynna, hinnat pilvissa ja muutenkin koko paikka alkoi parin tunnin kiertelyn jalkeen risomaan. Ainoa asia joka taalla kiinnosti enaa millaan tavalla oli sukeltaminen. Yopaikka saatiin etsimisen jalkeen kun satuttiin samaan aikaan parin kiinalaisen kanssa kyselemaan semmoista isompaa kaksikerroksista huoneistoa. Tamakin oli tarjolla tosin vain yhdeksi yoksi koska se oli varattu siita eteen pain. Me sitten jaoimme paikan kiinalaisten kesken sen yon ajan. Tilaa tosin olisi ollut vaikka kymmenelle kiinalaiselle. Sen verran paljon rakennuksessa oli laania.

Tana aamuna kun herailtiin niin mietittiin mita ihmetta sita tehdaan.. tai oikeastaan minne mennaa. Ainoa selva asia oli etta tanne ei jaada. Siirryttiin sitten tien varteen jota kuulemma menee bussi mantereen puolelle saaren paakaupunkiin Tagbilaraniin. Puolen tunnin odottelun jalkeen tulikin sitten niin laho (kylla, taalla kaytetaan ajoineuvoissa puuta) ja ruosteinen bussi, etta suomessa ei tarviis paljoa katsastusmiehelle asti vaivautua nayttamaan sita. Lansimaisesti ajateltuna se oli semmoinen max. 12 hlon laatikko johon pystyttiin survomaan talla kertaa laskujen mukaan n. 25 ihmista! Onneksi matka ei ollut kuin pari kymmenta minuuttia ja oltiin perilla. Sen siita saa kun halvalla matkustaa, taksikin olisi tarjolla.

Ajatus ei kulje jos on nalka, eli syomaan. Siina sitten todettiin ettei millaan jaksais istua bussissa/laivassa.. minne ikina sitten mentaisiinkaan. Paatettiin siis tsekata kaupungin majoitustarjonta. 250 pesoa ja tarjolla tuli siisti perushuone! Uskomatonta, juuri kun manattiin kalliita hintaja kiitos lansituristien niin eteen tulee koko maan halvin huone. Ruokaakin kaupungista saa halvalla joten paatetiin jaada tanne sit muutamaksi paivaksi kun tuli tuossa illalla sovittua taas sukeltamistakin seuraavalle kolmelle paivalle.. halvalla kun saatiin :D

Tama paiva meni muuten taas mopolla ajellessa ja mm. tarsiereita ihmetellessa. Niihin voi tarkemmin tutustua mm. taalla: http://en.wikipedia.org/wiki/Tarsier

Katsella josko muutama seuraavan paiva menisi vahan valoisimmissa merkeissa kuin eilen iltainen manailu tuolla resorttien seassa.

Niin ja voisko joku kertoa mulle miksi paikallisilla tytoilla on tapana sanoa "Really?" .. aina silla samalla kummalla aanenpainolla. Onko se joku paikallinen tv-sarjajuttu vai mita?

Niin ja se "Hey Joe" johtuu siita kun aikanaan Amerikkalaisten sotilaiden mallin mukaan tehtiin G.I. Joe nimisia leikkisotilaita. Siita sitten Joe nimi siirtyi yleisnimitykseksi amerikkalaisille sotilaille ja niitahan taalla aikanaan riitti..