Hyvää vuotta 2008!

Singaporessa vuoden vaihde lähenee ja tahdonkin toivottaa oikein hyvää uutta vuotta 2008 kaikille!

ps. +25 yollä.

22.-28.12.2007 / Tioman islands - Johor Bahru

Niin siina sitten vain kavi, etta joulu menna hurahti Tiomanin saarella makoillessa. Kyseinen saari on valittu joskus aikanaan maailman 10 kauneimman saaren joukkoon ja se on ollut turistikohde jo 70-luvulta lahtien, joten odotimme sen olevan suht tayteen pakattu erinaisua resortteja ja majoituksen olevan ennemmin talo kuin bungalowi tyyppista. Kovin vaarassa kuitenkin olimme!

Saarella elama jakautuu useiden rantalahdelmien varrelle, joista me menimme Air Batangille, tuttavien kesken ABC:lle. Sielta loytyy edullisimmat majoitukset ja nain monsuunikauden aikaan se on niita harvoja joissa edes on jotain auki. Bungalowi irtosi neljalla eurolla ja ravintoloitakin oli auki oikein kaksin kappalein, joista valita. Ruuassa ei onneksi ollut muuten suuremmin valittamista. Jouluateriaksi ei paljoa kinkkua ollut kun ne vahatkin ravintolat oli enemman ja vahemman muslimien pyorittamia. Sen sijaa kanaa sweet & sour oli tarjolla ja se maistui.
Saarella oli ehka kolmisenkymmenta turistia, joista meidan lisaksi nelja oli Suomesta. Ita-Helsingista kuulemma, tosin sen ois arvannut kertomattakin. Taisivat olla lahes kaikki lahteneet jouluhulinaa karkuun, silla minkaanlaista yhteista jouluillallista tms kukaan ei ollut halukas viettamaan. Tosin ei silla, etta me olisimme liiemmin kyselleetkaan.

Paivat kulutettiin pienilla patikointiretkilla naapurikyliin viidakon lapi, snorklailemalla haitten ja kilpikonnien seassa, uiskentelemalla tai sitten ihan vain makoilemalla riippumatossa kirjan ja mp3-soittimen kera. Niin ja taidettiin me yksi paiva meloa kanooteilla tarpeeksi kauas. Matkan toisessa paassa kun nalka yllatti niin paatimme rantautua syomaan saaren hienoimpaan Golf & Spa resorttiin. Ei meinanneet pojat uimashortsit jalassa saada edes menua, sen verran pramea oli paikka.

Vaikka monsuunikausi pitaisi olla pahimmillaa niin ei sadetta siunaantunut kunnolla kuin yhtena yona. Tioman on hyvassa maineessa oleva sukelluskohde, mutta valitettavasti tahan aikaan vuodesta ei saitteja ole auki kuin pari ja nekin naki snorkkeloimailla ihan hyvin. Paatimme siis saastaa rahat Filippiineilla sukeltamista varten, jossa toivottavasti on paremmat kelit.

Viimein koitti kuitenkin aika suunata takas Johor Bahruun shoppaileen uuden vuoden vaatetusta ja lautta vei meidat takaisin mantereelle Mersingiin, josta bussi kuljettu jo tutuksi tulleeseen Johoriin.
Tioman on natti saari. Ja kuivalla kaudella varmasti viela paljon natimpi, joskin ruuhkaisempi! Ehka ne sukelluspaikat tarvitsee tulla tsekkaamaan joku toinen kerta sitten. On se vaan aika luontoa viela kun terassilla voi hyppia apinoita ja metrin paassa kavella metrinen lisko..

Hyvää joulua!

Testiryhmämme maailmalta toivottaa hyvää joulua kaikille tutuille ja hieman tuntemattomille!

Tiomanin saarella on lämmintä ja ruoka hyvää.

17.-21.12.2007 / Nha Trang - Saigon - Singapore - Johor Bahru - Mersing

17.12. / Nha Trang

Viimeinen päivä Nha Trangissa kului kuten moni muukin, eli sukeltaessa. Kaikki nämä päivät jotka meressä läträsimme olivat Angel Dive Vietnam http://www.angeldivevietnam.info nimisen firman kautta. Hommaa pyorittää Frederic niminen fransmanni, jonka toiminnasta tahi toiminta/koulutustavoista meillä ei loydy mitään valitettavaa. Suosittelemme lämpimästi muillekin. 2 sukellusta, kuljetukset, välipala laivalla ja lounas ravintolassa, sekä tarvittavat varusteet maksoi sen 32USD.

Illalla hyppäsimme sitten junan kyytiin, johon oli ostettu hard sleeper paikkaan oikeuttavat piletit.

18-19. Saigon
Saigon eli Ho Chi Minh City, entinen etelä Vietnaminen pääkaupunki ei tarjonnut ihan hirveästi nähtävää. Käytyä tuli kuitenkin War Remnants Museumissa ("sotajäännosmuseo"), jossa oli kuvin ja esinein esitelty Vietnamin sodan tuhoja. Paikka oli kyllä paljon vaikuttavampi kuin Kambodzan vastaavat esitetäänmenneisyydenkauhut-paikat. Lisäksi sisältä asti tuli tsekattua Reunification Palace, joka on entinen etelä Vietnamin hallituksen kotikolo. Sinne sitten ajeli panssarivaunulla perille asti pohjoisen pojat ja totesi että olkaamme yhtenäinen valtio jälleen.

19. päivä aamupäivän vietimme tutkistellen 70km Saigonista sijaitsevia Cu Chin tunneleita. Vuodesta 1948 alkaen Viet Minh on kaiveskellut alueelle n. 250km tunneleita joissa piileskellä. Maan alle on rakennettu tunnelien lisäksi keittioita, sairaaloita, tyotiloja ja muuta elämiseen ja sotimiseen tarvittavia tiloja. Koska paikalliset ovat melko pieniä ihmisiä niin myos tunnelit ovat aika kääpio kokoa. Onneksi meitä turisteja varten on tehty hieman laajennettuja versioita, mutta en minä niissä silti haluaisi päivä tolkulla aikaa viettää. Aika uskomatonta kansaa! Ei ihme että amerikkalaisten sotaretket näillä kulmilla ei menneet ihan putkeen.

Muu aika Saigonissa meni ympäriinsä pyorimiseen, markkinoiden ja ostoskeskusten ihmettelyyn ja mansikoiden ostamiseen. En tiedä mistä oli mansikat tuotu, mutta ei ne mitään suonenjokilaisia olleet. Testiryhmämme ei suosittele.

20. Saigon - Singapore - Johor Bahru
Pitkästä aikaa tuntui siltä että liikkuu kun oli ilmaa siipien alla. Jetstarin lento Singaporesta lähti jämptisti aikataulussa ja perillä oltiin niinkuin pitikin. Jetstarista tarvii kyllä mainita pehmeät tilavat nahkapenkit ja 20kg painoraja ruumaan menevälle tavaralle. Ihan kuin oikea lentoyhtio, eikä mikään halpis, vaikkakin lennot oli vaan 60e/naama.

Saigonin lentokentällä virkailija yritti kertoa meille että meillä pitää olla joko matkaliput pois maasta tai vaihtoehtoisesti viisumia. Koska tarkoituksemme oli jatkaa matkaa bussilla, johon ei lippua etukäteen ostella, niin sujuvasti väitimme virkailijalle että meilla on netista ostettu lennot, joista ei ole mitään paperia. Selitys kelpasi ja matka jatkui.

Singaporessa testattiin heti paikallisia lakeja kun yritin syodä omenaa lentokentan metroasemalla. Ystävällinen herrasmies tuli ilmoittamaan minulle että se ei käy, sillä syominen ja juominen asemalla on kielletty. Metrossa sitten huomasinkin kieltolaput jossa kehoitusta tehostettiin 1000S$ sakolla. Tervetuloa Singaporeen.

Hieman matkustelua metrolla, bussilla ja hups.. taas oltiin rajalla. Tällä kertaa ylittämässä rajaa Singaporen ja Malesian välillä... Sujuvan ylityksen jälkeen päädyimme paikkaan joka selvisi hieman myohemmin Johor Bahrun keskustaksi. Koska olimme perilla vasta 21 aikaan ei paikka ollut kovin eläväinen oikeastaan yhtä baarikatua ja lukuisia ruokapaikkoja lukuun ottamatta.

Pienten arpajaisten jälkeen majapaikaksi valikoitui Hong Kong Hotel. Paikka oli varmaan kaupungin halvin, mutta silti meidän reissun kallein ja ehdottomasti huonoin. Ihan hirveä läävä.

Johor Bahrussa vietetyn yon jälkeen oli aika taas vaihtaa maisemaa ja hypätä bussiin kohti Mersingiä. 3h bussimatkasta maksettiin mutta perilla oltiin jo 2h 20min jälkeen. On vähän erilaista tämä vauhti tämmoisessa formulakisojakin isännoivässä valtiossa kuin noissa kommunistisissa kehitysmaissa. Bussissa oli tilaa niin että jopa minun mittainen mies mahtui ihan hyvin oikomaan...

Mersingissa ollaan vain yon yli, silla huomenna olisi tarkoitus suunata kohti Tioman saaria ja aurinkorantoja. Tosin sadekausi saattaa pilata tuon aurinko osuuden, mutta ei täällä sentään samanlaisia tulvia ole tarjolla kuin jokunen sata kilometriä pohjoisemmassa.

12.-16.12.2007 / Nha Trang

Neljä viidestä edellisestä päivästä on vietetty sukeltamisen parissa. Antti on sukellut muuten vain ja itse suoritin SSI sukelluskurssin. Hintaa moisella lystillä oli täällä 180USD, eli lähes ilmainen. Pelkät sukellusreissut maksaa 32USD (2 sukellusta), eli lähes ilmaisia nekin. Vertailun vuoksi sukelluslisenssi Suomessa suoritettuna maksaa noin 400 euroa.

Sää on ollut puolipilvistä ja näkyvyys sadekauden jäljilta on vain kohtuullinen mutta kyllä se meren pohja ja kalojen kirjava maailma on silti kovin ihmeellinen. Huomenna käydään vielä pari sukellusta ja sitten taitaa olla aika siirtyä yöjunalla kohti Saigonia.

Sukeltamisen lisäksi täällä ei ole ihan hirveästi muuta tullut tehtyäkään. Säät eivät ole oikein suosineet rannalla makoilua, eikä muitakaan aktiviteettaja ole hirveästi ilmestynyt.

Nha Trang on kaikin puolin viihtyisä kaupunki. Sen verran iso tämä on että palveluja löytyy jos jonkinmoisia jos haluaa, mutta keskustassa kaikki on kuitenkin kävelymatkan päässä. Kyllä täällä voisi hieman parempienkin säiden aikana vierailla. Erikoisuuksista voisi mainita näin joulun alla Heineken puiston. Osa rannan viereistä puistosta on koristeltu vihrein ja punaisin valoin ja nauhoin ja joka toisessa puussa on Heinekenin logo. Lisäksi siellä on tyhjistä Heineken pulloista ja metallikehikosta tehty yli 5m korkea jouluusi. On aika erikoinen näky.

Majoituksena meillä on ollut ensimmäistä yötä lukuunottamatta 8USD maksava 6. kerroksen uuden karhea hotellihuone ilmastoinnilla, telkkarilla,jääkaapilla, ammeella ja lämpimällä suihkulla. Ihan hirmu pajoa enempää hinta-laatusuhdetta ei voi vaatia. Vielä kun siivooja tuo päivittäin uudet pyyhkeet niin alkaa paketti olemaan kasassa. Erikoisuutena pitää vielä mainita HISSI! En ole moista nähnyt kuin ostoskeskuksessa Phnom Penhissa viimeksi.

Niin ja Antti pyysi vielä kertomaan teille rakkaat lukijat että alle 2USD saa ihan pätevän parturin. Itse en uskaltanut vielä testata, vaikka alkaa takatukka olemaan jo pidempi kuin 80-luvun muodissa.

6.-11.12.2007 / Hanoi - Hoi An - Nha Trang

Juna kohti Danangia lähti vasta 19 aikaan illalla, joten päivä piti tuhlata tehokkaasti internetin parissa. No kyllä me sentään postissä käytiin pyörähtämässä, mutta siinä se sitten menikin. Junassa meillä oli paikat 6hlön hard sleeper osastolta. Kopissa on molemmin puolin 3 punkkaa päällekkäin, joista ylimmät oli tyhjät, keskimmäisissä minä ja Antti ja alimmaiset paikat vallotti vanhempi pariskunta. Patja oli nimensä mukaisesti kova, mutta varsinaisesti mitään valittamista junasta ei noin muuten löydy. Ruokamyynti kiersi kuin VR:llä konsanaan ja perillä oltiin aikataulussa. Ainii, VR se täälläkin on - Vietnam Railway. www.vr.com.vn :D

Seuraavana aamuna sitten herättiin Dangissa, josta otimme taksin kohti Hoi Ania. Hoi An:han on monille varmasti tuttu muutaman viikon takaisten tulvien jäljiltä, jolloin jokunen suomalainen hoitsuopiskelija jäi kaupunkiin loukkoon. Oli kuulemma JOPA INTERNET POIKKI! Tulvaa paikalla ei enää ollut, mutta kovin kosteaa sään puolesta muuten. Melko erikoista oli tuo veden pinnan vaihtelu sillä ensimmäisenä päivänä naureskelimme joen rannalla että taitaa vesi olla vielä suht korkealla kun puistonpenkkeistä näkyy vain selkäosa. Seuraavana päivänä oli ihmetys suuri kun joenrantaan oli tullut yksi katu lisää ja samaiset penkit odotti kuivana istujaansa. Muutaman viikon takaisen tulvan aikana oli vesi muutaman metrin korkeammalla kun alla olevasta kuvastakin näkyy. Korkein seinään merkitty viiva kertoo missä vesi oli 12.11.2007. Sitä voi jokainen miettiä kuinka paljon kotona on vettä jos sitä pistetään lattiasta metri pari ylös päin. Tam Ky nimisessä vanhassa talossa oli seinään piirretty viiva n. parin metrin korkeuteen. Se oli merkkinä veden pinnasta. Kyseinen talo, sekä koko Hoi Anin vanhakaupunki on jälleen yksi UNESCOn maailmanperintökohde. Varsin kivaa ja viihtyisää seutua, mutta ei mitään sen ihmeellisempää.

Koska puku tekee miehen ja Hoi Anissa on Vietnamin suurin räätälikeskittymä niin päätimme pistää lantit likoamaan ja kävimme teettämässä vaatetusta. Tuloksena 3x pukua, 1x pikkutakkia ja 3x kauluspaitaa, hintaa yhteenä 320USD. Ja koska rahalla saa melkein mitä vaan niin tuli sitä tilattua 25USD:lla tennarit 33100 tunnuksin! Sitten vain kaikki laatikkoon ja meripostilla kohti kotia. Katsotaan kumpi on ensin perillä, miehet vai laatikko. Ja sitten voidaan ihmetellä että vieläkö sitä mahdutaan tarkoin mitoin tehtyyn pukuun!

Viimeinen päivä Hoi Anissa meni vieraillessa My Sonissa, joka on ..rumpujen pärinää... UNESCON maailmanperintökohde. Koska emme halunneet osua paikalle pahimpaan ruuhka-aikaan (ja mopolla ajelu on muutenkin kivaa) niin vuokrasimme pärrät ja suhautimme My Soniin omia aikojaan. Varustusta olis tosin voinut miettiä hieman ennen matkaa, sillä vesisateessa t-paita on aika kylmä ajoasuste.

Itse My Son on 800-luvulla aloitettu tiilistä rakennettu temppelialue, tai oikeastaan alueita. Täällä oli sitä Angkor Watissa kaivattua rehevyyttä, sillä suurin osa rakennelmista oli enemmän tai vähemmän kasvillisuuden peittämä. Kuitenkint tarvii todeta, että My Son oli pettymyt. Onhan noita temppeleitä (vanhoja sellaisiakin) nähty ja koko alue oli kierretty n. 40 minuutissa. No mut saipahan ajella tunnin suuntaansa mopolla!
18 aikaa alko sitten matka kohti aurinkorantoja Vietnamin Phukettiin, eli Nha Trangiin. Koska junayhteydet oli huonot, buukkasimme paikat tällä kertaa ns. sleeper bussista, jossa on kolmisenkymmentä lähes-makuupaikkaa. Lähes, koska asento on suunnilleen sama hammaslääkärin tuolissa! Meidän paikat oli perällä, jossa oli viisi vierekkäistä sänkyä. Eihän siinä mitään, mutta kun minun viereen osui paikallinen, jonka käsitys ihmisen ns. omasta alueesta on hieman erilainen kuin minun länsimainen käsitys. Sen verran läheistä oli touhu ja osittain sen vuoksi ja pääosin siksi että nämäkin laitokset oli suunniteltu max 160 senttisille, jäivät minun yöunet varsin vähiin.

Jotain hyvää valvomisessakin oli, sillä pääsin heti seuraamaan jännitysnäytelmää kun bussista puhkesi yksi takapyöristä. Onneksi se ei liene kovin harvinainen tapahtuma näillä kulmilla, sillä yhden miehen huoltopaja löytyi heti parin sadan metrin päästä ja noin puolen tunnin operaation jälkeen matka jatkuin taas. Perillä Nha Trangissa oltiin 06 aikaan jolloin olikin hyvä hetki etsiä rauhallinen hotellihuone, käydä aamupalalla ja mennä nukkumaan, vain todetakseen että naapuri tontille rakennetaan uutta hotellia ja poran ääni kuuluu kuin seinän takaa. Väsy oli kuitenkin semmoinen ettei hento melu haitannut vaan uni tuli kuin nuijalla nukuttaisi.

Iltapäivällä kierreltiin kyselemässä kuulumisia Nha Trangin sukellusliikkeistä. Kierroksen päätteeksi suoritettiin virallinen arvonta ja varattiin mulle SSI Open Water kurssi ja Antille muutenvainsukeltelua reissu (halvimmasta) parhaasta sukellusliikkeestä. Lisäksi ehdimme tutustua viereiseen hiekkarantaan ja varsin miehekkäisiin aaltoihin joita tuulinen sää meille tarjoili. Ja kuka kutsui sitä Tyyneksi valtamereksi?

3.-5.12.2007 / Dien Phien Phu - Hanoi

Miltä kuulostais 14h bussimatka, jonka ensimmäiset 5h on pelkkää tietyömaata. Jos se kuulostaa houkuttelevalle niin kannattaa kokeilla bussimatkaa Dien Phien Phusta Hanoihin. Matka tosiaan kesti sen 14h ja mukana oli vaan muutama suht lyhyt stoppi. Nukkumisesta oli suht turha haaveilla kun puolet ajasta oli pylly ilmassa kun auto pomppi kuopissa. Toi oli kyllä ehkä parasta mitä mä olen hetkeen kokenut.

Tarvitsee sanoa että sen perusteella mitä oli kuullut, ei odotukset Hanoita kohtaa olleet kovin korkealla. Hämmästyminen alkoi kuitenkin heti bussista ulos astuessa. Vastassa oli kyllä kasa motokuskeja, mutta he eivät olleet kovinkaan hanakoita vaan uskoivat kun kerran sanoi ei. Kukaan ei ollut hihassa kiinni ja yrittänyt repiä sinua vastentahtomattasi kyytiinsä. Erikoista!

Hanoissa on suht tuore paikallisbussiverkosto, jonka suurin ongelma on oikean bussin löytäminen. Bussit ovat uusia, ilmastoituja ja edullisia (3000D). Aikamme kun arvoimme, kyselimme ja luotimme vaistoomme niin otimme bussin nro 08, jolla pääsimmekin ihan keskustaan asti. Matkalla Antti jutusteli paikallisen yliopisto-opettajan kanssa, joka kertoi Suomesta tietävänsä jokunen aika sitten tapahtuneen kouluammuskelun!

Illalla oli aika palkita itsenä Vietnamilaisella erikoisuudella, jossa eteesi tuodaan valurautapannu jolla sitten itse kokkailet omat lihat ja rehut. Mitään vesi/keitto-osiota tässä ei ole kuten oli Laoslaisessa barbequessa. Ruoka oli hyvää ja etenkin jättikatkaravut olivat erittäin makoisia!

Seuraavat päivät meni kävellessä ympäri kylää ja flunssaista oloa kiroillessa. Nähtävyyksista mainittava on varmaan Ho Chi Minh mausoleumi, joka oli komea graniittinen rakennus. Vierailua edelsi turvatarkastus, parijonoon järjestäytyminen ja muutenkin kaikki tapahtui rivakasti, tarkasti ja sotilaallisessa järjestyksessä. Itse laskin 21 vartijaa pienen kierroksen aikana, joka mausoleumin sisällä tehtiin. Aikamoinen kunnioitus täällä on tuota herraa kohden. Nimi Ho Chi Minh tarkoittaa vaatimattomasti Hän joka valistaa. Muuta kovin ihmeellistä täällä ei ole tullut nähtyä.

Ihmisistä tarvii sanoa, että he ovat yleenä varsin mukavia ja avuliaita. Monet tietävät että Nokia on Suomesta! Lliikenne on semmoinen kuin se täällä päin maailmaa yleensä on ja kerjäläiset ovat loistaneet poissaolollaan! Moni asia on ollut toisin kuin peloteltiin ja varoiteltiin. Tarvitsee katsoa mitä tapahtuu kun matka jatkuu etelään kohti Danangia.

30.11.-2.12.2007 / Luang Namtha - Oudomxai - Muang Khou / Dien Bien Phu (Vietnam)

Luang Namthaassa on aamulla kylmä! Onneksi bussi siirsi meidät sieltä hieman etelämpään Oudomxaihin, joka mainostaa itseään pohjois-Laosin keskuksena. Sitä se kyllä onkin, sillä suht lähellä on sekä Kiinan että Vietnamin rajat, joiden molempien yli kannetaan tavaraa jatkuvalla syötöllä. Turisteille kaupungissa ei ole hirveästi nähtävää, mutta nettiyhteys oli nopea :)

Oudonxaista jatkettiin matkaa koilliseen Muang Khouhun. Hiljainen pikkukylä ei vielä ole varsinainen turistitin koti, mutta jokunen aika sitten turisteillekin auennut läheinen rajanylityspiste Vietnamiin varmasti lisää trafiikkia kylässä ja sitä myöten palveluitakin. Tätä nykyä tarjolla on muutama guest house ja sähköä tarjoiltiin n. klo 18-22.

2.12. Aamulla 07 aikaa alkoikin sitten riemukas bussimatka kohti Vietnamia. Bussi oli ihan ok kunnossa oleva 30 paikkainen, josta muutama taaimmainen penkkirivi oli revitty irti. Tilalla oli lattiasta kattoon asti laatikoita, säkkejä, mattoja, laukkuja ja purkkeja. Matka rajalle kesti n. 3 tuntia ja asfaltti loppui jo alkumatkaan, joten pöly oli hirveä.

Check-out luukulla Laosin rajalla ystävällinen herrasmies kertoi meille että olemme olleet maassa liian pitkään ja meillä on ongelma. Viisumi on kuulemma aina 30vrk. Sit ei tosin meidän viisumissa mainuttu ja leimakin tulessa oli lyöty 29.12.2007 asti. Virkailija siinä sitten soitteli muutaman puhelun ja totesi että heidän moka, mutta meidän tarvii maksaa sakkoa 4000KIP/hlö (n. 30snt). Normaalisti ylityksestä saa sakkoa 200$/vrk! Kipeistä piti muutenkin päästä eroon, joten ei inisty vaan maksettiin ja jatkettiin kohti Vietnamin Check-iniä. Täyteltiin kuponkeja, hymyiltiin ja oltiin tyytyväisiä. Ei ongelmia! Tosin passista tietoja vihkoon ylöskirjannut virkailija ei ollut kuullutkaan paikasta nimeltä Finland ja joutui sitä hetken ihmettelemään virkaveljensä kanssa.

Vietnamin rajavirkailijat olivat myös kohtuullisen kiinnostuneita mitä kaikkea automme kyydissä kulki. Aikansa kun he penkoivat kuormaa niin melua herätti pari laatikollista käsivoiteita. Ei olleet vissiin mammat maksaneet niistä tullia. Sotkusta kuitenkin selvittiin kun lahjoitettiin pari purkkia voiteita virkailijoille ja kaupan päälle vielä lisäksi terttu banaaneja.

Siitä alkoikin sitten pitkä alamäki kohti Dien Phien Phuta. Luultavasti Vietnamin viimeinen paikka missä turisti on nähtävyys ja pienet ja isommatkin lapset huutelevat 'hello'! Tosin odotettu ja Kambodzasta jo niin tuttu jatkuva tööttäily täällä alkoi heti rassaamaan. Mikä tätä kansaa vaivaa? Kyllä se ajoneuvo kulkee eteenpäin ilman sitä tööttiäkin!

26.-29.11.2007 / Luang Namtha - Muang Sing

Bussimatkat Luang Prabangista Luang Namthaahan oli jo peruskauraa, tosin tällä kertaa kuskilla tuli tuli persuuksen alla ja matkalla ei pidetty juurikaan turhia tai turhan pitkiä taukoja. Matka-ajaksi tulikin ennakkoon lupailtu 9h.

Luang Namthaassa illan erikoisuus oli ruokailu kiinalaisessa ravintolassa, jossa ei ollut menua sen enempää kuin englantia puhuvaa henkilokuntaakaan. Sormella osoittelu naapuripoytiin tuotti toivotun tuloksen ja kohta poydässämme oli kolmen ruokalajin illallinen. Oli hyvää, tosin pitkästä aikaa hieman liian tulista mun makuun.

27. päivä siirsimme itsemme parin tunnin matkan verran kohti Kiinan rajaa Muang Sing nimiseen kyläpahaseen, jossa oopiumin ostaminen on helpompaa kuin puhtaan hotellihuoneen loytäminen. Siitä kumpi on halvempaa, en osaa sanoa, koska oopiumin hintaa ei ole tullut kyseltyä. Ja huumekauppiaita näillä kulmilla on vanhat mummot, jotka yrittävät myydä siinä sivussa myos erinäisiä käsitoitä. En sit tiedä kumpi kannattaa paremmin. Matkaa Kiinan rajalle on 12km ja puhelimessa kiinalaisen gsm-operaattorin nimi.

Iltapäivällä tormäsimme pariin saariapinaan (britannia+ne muut siinä kulmilla), jotka olivat lähdossä seuraavana päivänä vaellusreissulle. Halusivat kovasti meidät mukaan, jotta saisivat hintaa alemmaksi. Kävimme tsekkaamassa reissun sisällon ja hinnan ja pistimme nimet paperiin.

Koska olemme jo käytännossa jo lapissa niin täällä on illalla/yollä kylmä! Pitkät vaatteet on ihan ehdoton must ja paikalliset pitää pipoja. Lisäksi rinnassa oli kaipuu kotoiseen saunaan joten päätimme testata paikallisen yrttisaunan. Kokemus oli oikein miellyttävä. Kyseessä oli pieni, ehkä 6 ihmistä vetävä koppi johon johdettiin yrttihoyryä ulkopuolella olevasta padasta. Pata lämpeni tietenkin tulella. Saunaseuraksi sattui itse omistaja, joka kertoili että yrtteinä käytetään mm. sitruunaruohoa ja eukalyptysta, sekä 4-6 muuta yrttiä. Pesu järvilämpoisella, eli kylmällä vedellä ja kyllä uni taas maistuu.

28.11.
09 lähdimme matkatoimistolta kohti viidakon syovereitä. Ensin tuktukilla läheiseen kylään, josta sitten patikoiden kohde n. 1500m korkeudessa sijaitsevaa Pawai Kao -nimistä kylää. Matka oli arvatenkin aika ylämäki voittoista kun lähtotaso oli n. 700m korkeudessa. Matkan varrella oli pari kylää, joiden asukit kuuluivat Akha- ja Mong-heimoihin. Ko. heimot ovat aikaisemmin viljelleet oopiumia etelämmässä, mutta sen jälkeen kun hallitus oli puuttunut tuohon CIA:n tukemaan huumebisnekseen niin oli näiden ihmisten etsittävä uusi kotiseutu, jolla on paremmat viljelymahdollisuudet eri kasveille. Näillä kulmilla kasvatetaan nykyään sokeriruokoa, maissia, kumipuita ja tietenkin riisiä.

Jos on naisen asema länsimaissa ankeaa kun joutuu synnyttämään ja kaikkea niin ei se ainakaan paremmin ole täällä. Perheissä on keskimäärin 6-7 lasta ja nainen on se joka hoitaa kodin. Se tarkoitaa polttopuiden kantamista metsästä, veden kantamista joelta, ruuan kantamista pellolta/marketilta yms. Miehillä on sen sijaan enemmän vapaa aikaa - aikaa juoda Bear LaoLaolaota, paikallista riisiviinaa. Erikoisena näkynä tosin oli se että miehet usein kantoivat vauvoja, siinä sivussä kun juorusivat keskenään.

16 aikoihin saavuille majapaikkaamme. Kylään, jonne ei pääse millään ajoneuvolla (ja helikopteri ei ole nyt vaihtoehto), ei ole sähkoä, ei juoksevaa vettä (puro 10min matkan päässä) eikä muita turhuuksia. Taloja oli n. 60, perheitä suunnilleen saman verran. Asukkaita muutama sata. Meille oli kylässä varattuna oma talo, samanlainen bambumaja kuin muutkin kyhäelmät niillä nurkilla. Ilta meni kylää ja kyläläisiä ihmetellessä, ruokaillessa ja kynttilän valossa korttia pelatessa. Erikoisimmat episodit tuli kyllä kun kyläläisille selvisi että mukanamme on ihan oikea lääkäri. Johan alkoi luonamme rampata ihmisiä jos jonkinmoisen vaivan vuoksi. Kaikki mukana olleet särkylääkkeet lahjoitettiin eteenpäin. Dr. Jonny sai tehdä muutaman kotikäynninkin ja leikkiä vielä vähän hammaslääkäriäkin siinä sivussa! Useimmat kylät täällä on aikamoisia eläintarhoja ja tämä ei tee poikkeusta. Ihana herätä tuossa 04 aikoihin siihen kun kukko-kuoro aloitaa aamuisen konserttinsa. Jahka sitä sitten hieman myohemmin ihan oikeasti noustiin ylos niin tarjolla oli taas aamupalaa paikalliseen tapaan, eli nuudelikeittoa ja riisiä. Täällä ylängolla kasvatetaan kuivariisiä, joka ei kyllä oikein mun makunystyroitä miellyttänyt. Dr. Jonny kävi tekemässä vielä pienen kotikäyntikierroksen ja mukana olleet saariapinat veivät kylän kouluun 10kpl vihkoja ja lyijykyniä, jotta lapsilla olisi vähän millä ja minne raapustaa. Sitten alkoikin matka alas päin kohti Muang Singia.

Erikoisena episodina tarvitsee mainia siat! Vessaa kun ei kylästä löydy niin tapana on käydä tarpeilla metikössä. Siat ovat jo oppineet tavat hyvin ja seuraavat mukanasi pusikkoon ja ovat kärsä kiinni persuuksissa kun yrität pinnistää parastasi. Kun sinä olet valmis, alkaa siolla herkkuttelu aika. Ja sitten ihminen syö sian. Tämä on kai sitä elämän kiertokulkua.

Muang Singista napattiin songtaew sitten kohti Luang Namthaata. Illalla testattiin ja hyväksi todettiin Panda-ravintolan vieressä oleva yrttisauna, sekä tuhlattiin 3 dollaria pihviin ja ranskiksiin. Oikeaa Laolaistas ruokaa.

21.-25.11.2007 / Vang Vieg - Luang Prabang

Alkuunsa tarvii varmaan kerto muutama sana Dr. Jonnysta. VangViengin ekana päivänä kun olimme kiipelemässä samalle reissulle sattui harvinaisen sivistynyt amerikkalainen. Dr. Jonny on 36-vuotias maailmanympärimatkaa tekevä lääkäri. Hän on työskennyllyt viimeiset 8 vuotta New Mexicossa intiniaanireservaatissa ja on nyt haastattelumatkalla, kuten hän itse sanoo. Tarkoitus on siis haastatella mahdollisia vaimoehdokkaita :D

Mutta totta puhuakseni Jonny on oikein mukava ja maailmanmenosta enemmänkin ymmärtävä kaveri. Ja koska oma lääkäri on aina hyvä olla matkassa niin olemme pyörineet hänen kanssaan useammankin päivän.

21.11.
Osuva ruokavalio oli tuonut edellisenä iltana pienet bileet molempien vatsaa, joten päätimme keräillä tänään voimia huomista 7h bussimatkaa varten. Päivän sisältö oli lähinnä kotoinen tv-internet-ruoka (ja sama uusiks)

22.11.
Tänään sitten vietettiin mukava seitsemän tuntia n. 200km matkalla Vang Viengista kohti maailmanperintökohdekaupunkia Luang Prabangia. Matka kestää suhteettoman kauan koska tie on mutkittelevaa ylämäki/alamäki-tietä pitkin vuoren rinnettä. Perillä etsittiin sopiva guest house ja käytiin syömässä australialaisen Mattin kans, johonka olimme myös törmänneet jo Vang Viengissa. Seuraavana aamuna oli sitten tarkoitus etsiä eri kyydillä kaupunkia vaihtanut Jonny.

23.11.
Päivän suunnitelmat selviytyivät melko sattumalta kun kiertelimme aamupalan perässä pitkin kaupunkia ja lankesimme tuktuk-kuskin ehdottamaan matkaan Kouang Si vesiputoukselle.
Itse putous oli upea, varmaan 50m korkea ja jatkui monena pienena putouksena altaasta toiseen. Vesi oli aivan turkoosin vihreää ja useimmissa altaissa oli mahdollisuus uida. Todella upea postikorttimaisema! Todellakin vierailun arvoinen paikka jos satut olemaan nurkilla..

Paluumatkalla sitten sovimme 8 muun samalla reissulla olleen matkailijan kanssa yhteisestä illallisesta. Koska Antin kanssa olimme jo Vientiannessa testanneet Laolaisen barbequen todella sopivaksi seurusteluruuaksi niin päätimme suostutella muun jengin mukaan. Noh, se ei oikeastaan kovin paljoa vaatinut ja ilta kuluikin mukavasti lihoja ja rehuja grillaillessa ja matkakuulumusia vaihdellessa. Kasassa oli varsin sekalainen seurakunta koska ihmisiä oli ainakin Englannista, Australiasta, Yhdysvalloista, Ruotsista, Ranskasta, Walesta ja me suomalaiset.
Toinen paikallinen tapa, josta olimme Vientiannessa kuulleet, oli keilaaminen ja joku sattui Mattille mainitsemaan ett„„„ä myos täällä on keilarata. Pyysimme barbeque-paikan tarjoilijan tilaamaan meille tuktukin ja opastamaan kuskin keilaradalle. Paikallinen poppi vaihtui länsimusaan lähes välittomästi kun saavuimme paikalle. Tarjoilu pelasi ja keilaratakin oli ihan länsistandardien mukainen. Tulokset nyt ei päätä huimanneet mutta sitäkin hauskempaa oli.

24.11.
Tänään olikin sitten kaupunkierroksen vuoro. Keskellä Luang Prabangisa on kukkula, jonka päälle on joku mennyt pystyttämään temppelin jokunen tovi takaperin. Itse temppeli ei sinänsä ollut kovin ihmeellinen mutta näkymät kaupungin yli oli katsomisen arvoiset. Retken hauskuus osui kohdalle kun kiipesimme portaita ylos kohti temppeliä. Matkalla oli menossa joku seremonia Budha-patsaan edustalla. Me päätimme pitää pienen tauon ja istua mummojen joukkoon kiviportaiden reunalle, jolloin saimme sitten osamme juhlaväelle tarjoilluista virvokkeista :)

Iltapäivän kulttuuritarjonnasta taas vastasi Royal Palace Museo. Entinen kuninkaan asunto, joka on nykyään museokaytossa. Eivät ole turhaa pihtailleet kämpän rakentamisessa, sillä Italialainen marmori lämmitti kivasti paljaiden jalkojen alla ja tilaa riittii isompienkin juhlien järjestämiseen. Ihan hintasa (3$) arvoinen paikka ei ehkä kuitenkaan ollut, mutta onneksi meillä rikkailla länsimaisilla on varaa.

Illallinen käytiin sitten pyydystämässä torilta, josta mukaan tarttui tuoreita kevätkääryleitä, kuivalihaa, paistettua sitruunaruoholla maustettua kalaa ja sticky-riisiä. Tarvii sanoa että oli aika maittavaa.

25.11.
Ympäri kävelyä ja illallinen eiliseen malliin <3 style="DISPLAY: block; MARGIN: 0px auto 10px; WIDTH: 320px; CURSOR: hand; TEXT-ALIGN: center" alt="" src="http://photos-a.ak.facebook.com/photos-ak-sctm/v155/67/85/602863450/n602863450_251044_1116.jpg" border="0">

17.-20.11.2007 / Vang Vieng

Niin siinä vain jotenkin pääsi käymään, että tänne sitä jumituttiin. Ei sillä, kyllä täällä tekemistä riittää. Muutaman viime päivän aikana on ehditty maastopyöräilemään, kiipeilemään lisää, kellumaan 10km jokea pitkin traktorin sisäkumilla, sekä tietysti syömään paljon ja katselemaan Family Guyta.

Pyöräilyreissulla poikkesimme uimaan siniselle laguunille. Paikka on pieni joen pätkä, jossa on aivan turkoosinsinistä vettä! Lisäksi vedessä on suuret määrät erilaisia kaloja, jotka eivät hirveästi uimareita säiky. Aivan kuin olisit akvaariossa uimassa! Muutenkin paikka oli kyllä todella rentouttavan hiljainen ja rauhallinen :)

Erikoisin sattumus viime päiviltä on kyllä meidän 10km tubing-reissu. Mehän olimme käyneet aikaisemmin jo kellumassa yhden 8km reissun joten tiesimme suunnilleen mistä 10km reissu pitäisi lähteä. Kuski kuitenkin vei meidät samaan paikkaan kuin edellisellä kerralla (eri firman kautta tämä reissu), josta syntyikin sitten aikamoinen soppa. Kuski kun ei osannut juuri ollenkaan englantia niin hän soitti sitten pomolleen jonka kanssa ensin minä ja sitten Antti väittelimme puhelimessa. Vartin väännön jälkeen kuski vei meidät pari kilometriä eteenpäin, muka 15km kohdalle. Todellisuudessa se oli juuri se 10km paikka..

Itse päivähän meni varsin mukavasti, mutta seuraava episodi oli luvassa kun palautimme sisäkumeja takaisin paikkaan josta olimme ne vuokranneet. Siellä haluttiin, että me maksamme kuskille lisää, koska hän joutui viemään meidät pidemmälle. Mehän emme tietenkään siihen suostuneet ja Antti käytti rautaisia neuvottelutaitojaan ja teki meistä huijauksen uhreja ja kauppiaasta valehtelijan. Matka on kuulemma jokea pitkin 15km, tietä pitkin 10km.. pöh sanon minä. Aikamme keskustelua ja turistipoliisillakin jo uhattuamme, lupasi herra tiskin takana maksaa kuskille omasta pussistaan. Tuskin siinä niin käy, mutta olipahan aika erikoinen tapaus. Edes kasvojen menettäminen valehtelijaksi syyttämällä ei tehnyt mitään muutosta asenteeseen. Yleensä sillä on täällä päin maailmaa varsin paljon merkitystä.

11.-16.11.2007 / Vientiane - Vang Vieng

11.-13.
Maanantaina pistettiin taas rahaa viisumiin, tällä kertaa Vietnamin sellaiseen. Samalla reissulla käytiin myös tsekkaamassa Laosin kansallinen ylpeys That Luang. Kyseinen kivimöykky on menty päällystämään kullalla ja se kai siitä niin ihmeellisen tekee. Ei meinaa ollut kovinkaan kummoinen ilmestys, kuvissa paljon hienompi.

Muuten aika kuluikin lähinnä ympäriinsä pyörimiseen, syömiseen ja netissa surffailuun.
Tosin 13. päivä illalla huomasimme ikävän yllärin kun lukitusta hotellihuoneestamme oli kadonnut hieman omaisuutta. Onneksi hyvin toimiva matkavakuutus korvasi kaiken ja passit yms. tärkeimmät olivat mukana.

14.11.
Aamu aloitettiin pirteästi vierailulla turistipoliisin luona. Lomakkeen täytön jälkeen saatiin taas osoitus paikallisesta itsensä palkitsemiskäytännöstä kun virkavalta halusi 20 000KIP (n. 2$) palvelumaksua. No ei siinä mitään mutta kun vain puolet maksusta meni kassaan ja toinen puolikas virkaintoilijan taskuun.

Virkavaltavierailun jälkeen matka jatkuin paikallisbussilla kohti Vang Viengia. 5h bussimatka päättyi siihen että Antti totesi hänen lompakkonsa olevan kadonnut juuri kun hän nousi bussista ylös. Tietenkin hänen vieressään istunut toveri oli kadonnut kuin tuhka tuuleen. Paikalliset oli kovasti lohduttelemassa että ei hätää! Laosilaiset vievät vain rahat, saat varmaan korttisi takaisin. Noh, saa nähdä.

Vang Vieng on oikea reppumatkailijarysä kaikenmoisten aktiviteettiensa takia. On tarjolla kalliokiipeilyä, kajaakeilla melomista, vaellusta, uimista luola-laguuneilla ja kaiken huippuna tubingia, eli joen laskemista traktorin sisäkumilla. Lisäksi on tarjolla kymmenkunta ravintolaa jotka näyttävät eri elokuvia/tv-sarjoja, puolet näistä paikoista näyttää Frendejä. Meidän valinta on ollut Family Guy-ravintola :D Illalla arvottiin seuraavan päivän aktiviteetiksi kalliokiipeilyä.

15.11.
Antti on syönyt tarpeeksi banaaneita, tai ainakin semmoinen apina se oli tuolla kallionrinteillä. Itsehän pääsin ylös yhtä lukuunottamatta kaikki kokeilemani reitit. Tosin kovin vaikeita ne ei olleet, vaan ihan aloittelijoiden seiniä. Varsin metkaa touhua tuo kiipeily ja paikat on huomena varmasti kipeät. Ei musta varmasti mitään aktiivikiipeilijää tule, mutta kyllä sitä satunnaisesti voi harrastaa. Täällä nämä kiipeilymaisemat ovat jo ihan oma nähtävyytensä sinällään.
Illan erikoinen osuus oli kun törmäsimme pariin suomelaiseen, jotka kertoivat että OhLaLa -ravintolasa on jonkun suomalaisen ajokortti, sun muuta omaisuutta. Noh, Antin kortit sieltä sitten tietenkin löytyi. Tappioksi tuli siis tällä kertaa kymmentkunta dollaria ja 5v. vanha lompakko.

Tuntuu kyllä melko "järjestäytyneelle rikkollisuudelle" kun heti osataan neuvoa että ei hätää, kortit kyllä löytyy.. Ja nainen joka kortit palautti osasi kertoa paljonko rahaa oli ollut :D Erikoista touhua täällä aina välillä. Toivottavasti ei nyt ole mennyt usko kokonaan paikallisiin - tuskin. Seuraavan päivän ohjelmaksi arpaonni osoitti tubingia ja mukaan otettiin Jonny, johon törmäsimme kiipeilyreissulla.

16.11.
8km autolla ylävirran suuntaan ja sama matka sisäkumilla kelluen pitkin jokea toiseen suuntaan. Matkan varrella pidettiin pari stoppia ns. ranta-baareissa. Suurin osa niistä on aikamoisia kyhäelmiä mutta pidempään viihdyimme paikoista suurimmassa. Siellä tuli pelailtua lentopalloa, verkkofootbagin vastinetta, ruokailtua ja lepäiltyä, sekä tietysti uitua. Uiminen tapahtuu tosin lähinnä takaisin rantaan sen jälkeen kun on heilauttanut itsensä n. 5-7m korkeudesta köydellä keskelle jokea. Oli kyllä varsin uinut olo kun saavuimme takaisin Vang Viengiin juuri ennen pimeää.. Kyllä se 7h joella tuntuu yllättävän rankalta ja illalla oli aika palkita itsensä maukkaalla intialaisella ruualla.

8.-10.11.2007 / Pakse - Tha Khaek - Konglor Cave - Vientiane

8.11.
Taas oli aika liikkua, tällä kertaa suuntana pohjoinen ja Tha Khaek. Päivä meni jo totuttuun tapaan bussissa, sillä matkaajaksi tuli taas joku 8 tuntia ja perillä oltiin jo illan pimennyttyä. Majapaikaksi valittiin kaupungin oikeastaan ainoa perus guesthouse: Travellers Lodge. Sen nykyinen pyörittä, saksalainen Richard oli menossa tulevana viikonloppuna naimisiin ja oli päättänyt tarjota illan juomat! Siinä sitten muiden matkalaisten kanssa turistessa selvisi jatkosuunnitelmatkin sen verran, että päädyimme jatkamaan matkaa heti seuraavana aamuna, mukana yksi fransmanni, sekä walesilainen tyttö aiheutti meille hieman huvittavia ja ongelmallisiakin tilanteita myöhemmin.

9.11.
Koska emme olleet heti kukonlaulun aikaan hereillä niin missasimme suoran kyydin Konglor luolalle ja jouduimme järjestelemään itse oman kyytimme. No ei muuta kuin songtaew Vieng Khamiin josta pienen odottelun jälkeen songtaew Khoun Khamiin (tai Nahim, kuten paikalliset kutsuvat), jossa tapasimme 12v-pojan joka puhui ehkä parasta englantia jota olen koko maassa kuullut. Ylpeät vanhemmat olivat nimenneet pienen ravintolankin hänen mukaansa. Ruokailun jälkeen matka jatkuin taas uudella songtaewilla kohti Konglor villagea.

Konglor village on pieni kylä joen rannalla. Asukkaita on kuulemma n. 1600 ja ihmiset elävät maanviljelyllä. Sähkö löytyy ja puhdas vesikin oli täällä kai ihan hyvällä mallilla. Majoitus kylässä on järjestetty koteihin ja kylän pomo päättää missä talossa vieraat sillä kertaa majoittuvat. Hinta on aina sama 50 000KIP, eli n. 5$ sisältäen ruuat, veden ja majoituksen.

Pari tuntia valoisaa aikaa, jonka kylässä ehdimme viettää menivät ympäriinsä kierrellessä ja lasten ihmetteleviä ilmeitä katsellessa. Kyllä se valkoinen ihminen voi olla erikoinen näky!

Meidän talon mummo kokkasi illalliseksi kanakeittoa ja sticky-riisiä. Keittoon oli sit pistetty kaikki mitä kanasta irti lähtee. Parhaan saaliin keräsi Antti, joka sai kokonaisen jalan. Ruoka oli kuitenkin maukasta ja sitä oli riittävästi! Tosin mukanamme ollut tyttö, Gal, ei oikein pitänyt tarjonnasta ja ei innostunut ruokailusta. Pitkän päivän jälkeen uni maittoi ja aamulla oli luvassa suht aikainen herätys.

10.11.
Taas oli mummo laittanut meille ruokaa! Aamupalaksi oli nuudelikeittoa ja sticky-riisiä. Gal tosin ei ollut vieläkään oikein mukana homman juonessa ja ihmetteli missä on patongit sun muut aamupalan kuuluvat jutut. Noh, tällä kertaa hän vältti ruokailun leikkimällä kipeää. Taisi olla tyttö vähän liian kaukana kotoa...

Kuten niin usein täällä päin maailmaa, ei informaatio ollut kulkenut ihan kaikille ihmisille. Odottelimme noin tunnin verran opasta tms. jonka piti tulla hakemaan meidät majapaikalta. Kun ketään ei kuitenkaan näkynyt niin suutasimme itse joen rantaan, jossa olikin jo toinen turistiryhmä tekemässä lähtöä kohti luolia. Pienen ihmettelyn jälkeen oli meidänkin alla pienet veneet ja suuntana Konglor Cave. Luola oli upea! Konglor on noin 7,5km pitkä tippukiviluola, jonka läpi virtaa joki. Osassa kohtaa vettä tosin oli niin vähän että jouduimme kahlaamaan eteen päin kun veneen pohja otti kiinni jos olimme kyydissä. Tällöin vettä oli tosin vain nillkoihin asti. Luola on parhaimmillaan lähes sata metriä leveä ja kymmeniä metrejä korkea. Oli aikamoinen tunne mutkitella pimeässä luolassa, lähes tunnin verran. Ainoana valona kuskin tehokas otsalamppu ja omassa taskussa ollut pieni leditaskulamppu. Kuvat tuskin kertovat mestan vaikuttavuudesta juuri mitään, mutta yritet„„ään edes...

Luolalta palattua oli luvassa taas pitkä matka kohti pääkaupunki Vientianeen. Tällä kertaa tuuri oli kuitenkin uskomaton ja emme joutuneet tuhlaamaan aikaa odotteluun vaan saimme uuden kyydyin kylästä toiseen aina saman tien. Jopa bussi Vientianneen osui kohdallemme niin ettei ehtinyt edes ruokaa syödä välissä vaan nälkää oli nähtävä perille asti.

Vientianessa oltiin vastoin kaikki odotuksia jo 17 aikoihin, omat arvaukset meni tuonne 20 kohdille. Mukanamme oli edelleen Juan, ranskalainen poika joka on työskennellyt jonkun vesiprojektin parissa Vientianessa viimeiset 6kk ja osasi siten pari sanaa paikallistakin.

Perillä keskustassa tulikin vastaan erikoinen ongelma! Kiersimme varmaan 20 hotellia/guest housea, ennen kuin löysimme paikan jossa saimme huoneen kohtuu hintaan (7$)ja useammaksi kuin yhdeksi yöksi. Useimmat paikat kun olivat täynnä tai niillä oli varauksia seuraavasta päivästä alkaen. Ei ole kyllä koskaan ennen tapahtunut mitään vastaavaa, eikä vielä ole edes pahin sesonki! Missähän ihmiset sitten majoittuvat kun alkaa olemaan oikeasti paljon turisteja!

Illalla kävimme ruokailemassa Juanin ja hänen ystäviensä kanssa paikallisten suosimassa, hieman syrjäisessä barbeque-ravintolassa, jossa jokainen itse grillailee lihansa ja rehunsa hiilillä täytetyn ämpärin päällä. Kuva kertoisi enemmän, mutta semmoista ei ole nyt tähän hätään tarjolla. Aikamoista ruualla leikkimistä! Hyvää oli kuitenkin ja hintaa tuli juomineen kaikkineen n. 3,5$. Tästä oli hyvä suunnata netin kautta unille.

Ja tässä taas n. 60 kuvaa väliltä Kompong Cham - Konglor cave ...

http://www.facebook.com/album.php?aid=10518&l=db628&id=602863450

6.-7.11.2007 / Bolaven Plateau

Nyt kun miehet oli taas kunnossa niin oli aika liikkua. Vuokrattiin 100cc motot ja suunnattiin läheiselle Boloven Plateueksi kutsutulle alueelle. Kyseinen alue on tunnettu erityisesti kahvista ja kahvipuita/pensaita siellä riittikin.

Ensimmäisenä ajelimme Paksesta kohti Tad Fenin n. 120m korkeaa vesiputousta. Valitettavasti tätä putousta ei pääse ihastelemaan kovin läheltä, vaan katselupaikka sijaitsee vastakkaisen jyrkänteen laella. Suoritimme pienen kiipeilyoperaation kun toivoimme pääsevämme alas laaksoon, mutta polku tyssäsi kohtisuoraan pudotukseen muutaman kymmenen metrin jälkeen. Toivoisin jonkun laittavan varoituskyltit paikoileen tänne, sillä hieman kovemmalla vauhdilla tullessa, on seuraava jarrutuspaikka vasta reilu sata metriä alempana.
Tad Fenilta matka jatkui kohti toista suurta putousta Tad Katamtokia. Matkalla ohitimme Paksoning kaupungin ja tsekkasimme myös pienen syrjäisen Couple Waterfallsin. Pienen seikkailun jälkeen löysimme näkymän melko kaukaa suurelle vesiputoukselle, jonka kuvittelisimme olevan Tad Katamtok. Rasti ruutuun nähty ja etiä päin.

Olimme ajelleet jo pidemmän tovin suht hyvä kuntoista hiekkatietä mutta pimeä alkoi jo painaa päälle ja matkan pituudesta ei ollut ihan tarkaa tietoa. Kaiken lisäksi mun motosta hajos pakoputken ripustus, jonka Antti "korjaan kaiken" T. fiksas sitten jollain puupalikalla. Yöksi ajelimme lopulta Sekongin pikkukaupunkiin.
Tänään sitten herättiin ajoissa, korjautettiin pakoputken ripustus ja ajeltiin Tad Faekin vesiputoukselle. Täällä pääsi poika taas polskimaan ja sai sitä oikein hypätäkin putouksesta alas. Tiputusta tosin ei ollut kuin rontti viisi metriä. Loppu päivä menikin takapuoli hellänä motolla ajellessa. Keskinopeus taisi olla jossain 50-60km/h välillä. Tsekattiin vielä matkalla Tad Lon turistivesiputous. Eipä ollut kovin kummoinen lätäkkö. Illaks takas Pakseen ja huomen aamulla bussiin. Edessä semmoinen 8h bussimatka kohti Ta Khaekia. Varmasti riemukas matka ilman ilmastointia paikallisessa bussissa. VIP-bussit kun kulkee vain illalla ja me haluttiin matkaan jo aamusta.. Hyvä valinta varmasti.

Boloven Plateuasta jäi mieleen hiekkatien varrella olevat ylänkökylät, iloiset lapset ja hienot viidakkomaiset. Etenkin jyrkät rinteet, korkeat puut, vesiputoukset ja puutunut takapuoli. Kaiken kaikkiaan hienoa seutua!

4.-5.11.2007 / Pakse

Eilinen meni makoillessa ja voimia keräillessä. Antin saamat napit taisivat osua oikeaan ja mies alkoi saamaan taas itseään liikkeelle. Tosin alkuillasta suoritettu kaupunkikierros vei voimat ja illasta ei sitten mitään netissa surffailua kummempaa tapahtunutkaan..

Tänään jatkettiin siitä mihin eileen jäätiin ja suoritimme lähinnä kirjojen lukemista ja syömistä. Jos olet suuntaamassa Pakseen niin suosittelemme lämpimästi ruokailua Delta Coffeessa. Hyvää pizzaa, voileipiä sekä makoisia paikallisia riisisettejä. Hintatasokin varsin kohtuullinen 1-3 dollaria.

Muutama viime päivä on ollut jopa suht viileä kun on ollut pilvistä ja tuulista. Tänää yläkerran kaveri pisti kuitenkin pilvet syrjään ja auringon asentoon 11 - one more. Oli varmaan +35 lämmintä, tosin auringon laskettua alkoi taas tuulla ja ilma viileni vauhdilla.

Vajaa viikko on nyt vietetty Laosissa ja tarvitsee kyllä sanoa että ero Kambodzaan on suuri. Nämä ihmiset ovat keksineet mihin roskakoria käytetään, sekä sen että asiakas osaa itse kysyä/vinkata kyytiä jos semmoista tarvitsee. Mukava kävellä kaupungilla kun ei koko aikaa tarvitse kuunnella " moto /tuktuk" huutoja ja tööttäyksiä. Muutenkin semmoinen kaikki-rahat-irti-tyhmältä-turistilta mentaliteetti puuttuu täällä kokonaan. Tiedä sitten miten se muuttuu kun mennään pohjoisemmaksi kohti suositumpia matkailuseutuja, mutta toivotavaan että homma ei siellä ole ihan vielä karannut käsistä.

1.-3.11.2007 / Don Det - Pakse

Kyllä ihminen voi olla tyytyväinen elämäänsä kun saa ruokaa pari kertaa päivässä ja voi muun ajan makoilla riippumatossa. Ehkä se kyllästyttää parin viikon jälkeen mutta pari päivää meni helposti. Erikoista miten saarella jossa ei ole sähköä kuin agregaatin perässä, kaikki hiljenee pimeän tultua kun taas kaupungeissa alkaa hirveä hulina kun aurinko laskee. Niin se vain maalla kaikki on toisin.
Antti vain oli edelleen kipeä ja tänään pitikin sitten suunnata kohti Paksea.

Pakse on etelä-Laosin suurin kaupunki. Asukkaita on joku 60 000 mutta ei täällä kyllä mitään lauantai illan hulinaa ole... hiljaista kuin mikä. Nettiyhteys sensijaan on paras mitä olen Suomen jälkeen käyttänyt ja muutenkin koneet toimivia. Iltapäivällä tehtiin tutustumisretki myös paikalliseen sairaalaan, jotta saatiin Antille tarkkadiagnoosi jo useamman päivän vaivanneesta sairaudesta. Kuumemittari kainaloon ja verenpaine hauiksesta. Siinä kaikki mitä paikallinen lekuri tarvii selvittääkseen ripulin ja kuumeilun syyt. Sit kasa antibiootteja sun muita erivärisiä nappuloita. Kyllä niillä toipuu mies kuin mies.

28.-31.10.2007 / Siem Reap - Kompong Cham - Kratie - LAOS

Muutamaan viime päivään ei ole tapahtunut juurikaan mitään ihmeellistä. Matkasimme Antin kanssa Siem Reapista bussilla Kompong Chamiin. Pystyyn kuollut kaupunkin Mekongin varrella. Otimme 5$ huoneen kaupungin suurimmasta hotellista - Mekong Hotel. Aulatilaa oli jalkapallokentän verran ja meidän lisäksi ehkä kaksi muuta vierasta. Kaupunkin oli hiljainen ja unelias joten otimme seuraavalle aamulle bussiliput kohti Kratieta. Yksi nettipiste kaupungista löytyi mutta senkin sähköt katkesivat parin minuutin jälkeen. Parempi onni seuraavassa kaupungissa siis.

Kratie on pieni kaupunki jonne ihmiset tulevat lähinnä menomatkalla Kambodzasta Laosiin, tahi toisin päin. Heti perille päästyämme lähdimme katsomaan Mekongille makean veden delfiinejä. Tämä on yksi maailman viidesta paikasta jossa niitä voi nähdä. Noh, siellähän niitä pulahteli. Ei se ihan Särkänniemi ollut mutta ihan kivaa silti ja nätti auringonlasku.

Seuraavana aamuna Antti oli melko kipeä ja uhkaili jo lähtevänsä Bangkokiin lääkäriin. Mies kuitenkin kokosi itsensä ja yhden välipäivän jälkeen suuntasimme kohti Laosia ja Don Detin Saarta.

31.10.2007 Kratie - Don Det

Jos bussimatka kestää tunnin, se kestää kaksi. Jos odotus on 10 minuuttia, niin se on 30 minuuttia. Siinä alkeet Suomi-Kambodza aikataulukirjasta. Meidän 7h matka Kratiesta kesti semmoisen 12h, lähinnä odottelun takia. Milloin odotimme toista matkustajaryhmää samaan kyytiin, milloin kuskia. Pienten seikkailuiden jälkeen kuitenkin pääsimme Laosin rajalle jossa virkailija kovasti halusi minulta dollarin " palvelumaksua". Sanoin ettei minulla ole käteista johon mies murahti jotain ja antoi passini takaisin. Muilta kuudelta jotka samassa kyydissä olivat ei sitten enää edes kysytty moista. Kyseessä ei siis ole mikään oikea virallinen maksu vaan rajavartijan oma kahvirahakolehti.

Muutama kymmenen metriä eteen päin ja Laosin raja. Taas sama laulu, jamppa haluaa dollarin käsittelymaksun. Pitkä väittelyn jälkeen hukassa oleva ransakalinen iski tiskiin muutaman tuhat Rieliä jonka varjolla minä, Antti ja fransmanssi menimme rajan yli. Virkailija vaan totes "next time you come to Laos, you have money!". Sit olikin ohjemassa 7km pientä monttuista, kuraista ja muutenkin vaikeakulkuista viidakkotietä jotta pääsimme isommalle päällystetylle tielle kohti Nagasania. Uskomatonta että virallinen rajanylityspiste voi olla keskellä viidakkoa semmoinen kärrypolun päässä.

Vihdoin auringonlaskun aikaan pääsimme Don Detin saarelle joka on yksi "neljän tuhannen saaren" rykelmää. Ihanan ja ihmeellisen hiljaista. Kukaan ei halunnut myydä meille mitään. Jopa niin hiljaista että piti oikein itse mennä kyseleen josko joku voisi tulla näyttämään meille bungaloweita. Muutaman paikan jälkeen päädyimme rauhalliseen omaan pikku bungalowiin joka maksoi kokonaisen dollarin yö, siis kahdelle hengelle. Veden päällä olevalla kuistilla oli kaksi riippumattoa, joista Antti totesti pikaisen testauksen jälkeen: "musta tuntuu että mä voisin kiinnostua enemmänkin näistä".

22.-27.10.2007 / Phnom Penh - Siem Reap

22.-23.10.2007 / Phnom Penh

Herääminen oli tänään jotenkin tosi vaikeaa. Kaikeasta huolimatta kampesimme itsemme Laosin suurlähtetystöön viisumihakemusta tekemään. Siitä matka jatkui Russian Marketille joka oli aivan tajuttoman suuri ja yllättävän siisti rakennuskompleksi. Mikäli on olemassa tunnettu tuote, siitä saa kopion täältä. Itse ostin varmasti aidon Guccin lompakon! "I guarantee"! Aamupalaksi syötiin täällä iduilla ja katkaravuilla täytettyjä lettuja. Nam.

Ennen reissuun lähtöä päätimme jättää malarialääkkeiden hankinnan paikan päälle, koska täällä niiden piti olla halvempia. Hirveän etsinnän jälkeen löysimme apteekin josta edes sai Lariamia, tosin hinta oli ihan Suomen tasossa. Etsimme lisää ja vihdoin löyty apteekki josta ko. lääkettä sopivaan hintaa 32$ paketti. Mukaan lähti muutaman kuukauden tarpeet.

Kambodzan rautatiet on oma lukunsa. Pari suuntaa, satunnainen liikennöinti ja vauhtia 20km/h. Kävimme tsekkaan Phnom Penhin rautatieaseman joka oli autio. Ei yhtään työntekijää missään. Itse rakennus oli kuitenkin isompi kuin esim Tampereen vastaava ja melko hyvässä kunnossakin joten kyllähän sitä aika spookylle tuntui kun oli niin autiota. Noh.. ehkä sitä päästään oikein junan kyytiin joskus toiste.

Koska olemme himoshoppaajia niin suuntasimme seuraavaksi Central Marketille, josta mulle mukaan tarttui intia-tyylinen valkoinen hippipaita (5$) ja Antti osti Nikonin lisäakun ja 2gb muistikortin, yhteensä 30$. Edullista - eikö totta.

Iltapalaksi kadunvarrelta tarttui friteerattuja sammakoita. Oli kyllä hyviä, eikä edes maistuneet kanalle!

Kotiin päin haahuillessa löysimme sattumalta Sorya mall:n - pari vuotta vanhan länsimaalaistyylisen ostarin. Kattotasolla oli skedeparkki, jossa kasa nuoria temppuilemassa rullaluistimilla. Huh, aika absurdi fiilis kaiken tän roskan ja lian keskellä.


24.10.2007 Phnom Penh - Siem Reap

Ihanaa, taas joku 6h bussimatka. Tällä kertaa olimme buukanneet paikat Capitol Toursin bussiin, jota käyttää lähinnä paikalliset. Perillä meitä odottikin sitten uskomaton kaaos.

Koska olimme ainoat turistit koko bussissa niin aivan kaikki tuktuk/motokuskit olivat meidän kimpussa. He tökkivät, nykivät ja yrittivät ympäripuhua meidät mukaansa ja guesthouseen josta saavat komission. Aivan uskomaton hulabaloo. Paikalla oli myös yksi itävaltalainen mainostamassa omaa paikkaansa ja ah, olimme helppo saalis. Onhan meidän helppo luottaa toiseen valkoihoiseen. Voi kuinka helppo meitä oliskaan huijata.

Tällä kertaa osuma oli kuitenkin ihan hyvä. Queen Villa Angkor oli siisti ja luotettava mesta. Suihku tosin ehkä jätti vähän toivomisen varaa, joten Antti teki siihen omat tuunauksensa.


25.-27.10.2007 / Angkor Wat ja kelluva kylä

Kiviä, kiviä ja lisää kiviä. Ja niiden lisäksi japanilaisia turisteja. Angkor wat ja kymmenet muut temppelit olivat hienoja. Uskomatonta työtä tuhannen vuoden takaa! Tosin näky on varmasti ollut paljon vaikuttavampi silloin kun viidakko vielä oikeasti verhosi itse temppeleitä. Nyt alue on siistitty turisteja varten, sekä itse temppelien suojelemikseksi.

Mutta kuinka raskasta.. joka ikisessä paikassa on kymmeniä ihmisiä lapsista mummoihin myymässä sinulle kylmää juomaa, huiveja, postikortteja ja muuta sälää. Ja myyjien myyntilaulut on kaukana Kuopion markkinoista. Sit ulinaa ei meinaa sitten jaksa millään.

Kolme päivää kiviä katseltuamme suuntasimme kohti Kompong Phlukin kelluvaa kylää. Mesta on siis 25km Siem Reapista keskella Ton Sap järveä. On se vaan kummallista miten ihminen voi elää keskellä järveä tolppien varaan rakennetuissa taloissa. Ja kyllä siellä ihan täyttä elämää vietettiin. Oli telkkarit agregaatin perässä, baaria, ravintolaa, sikoja, kanoja, koiria ja paljon ihmisiä vauvasta vaariin. Suomessa vanhemmat olis huolesta jäykkinä jos tenavat seilais purtiloilla pitkin järveä talosta toiseen samoin kuin täällä. Toisaalta oli myös järkyttävää nähdä kuinka samaan veteen lapset pissaa, heitetään roskat ja kylvetään. Mestaa on suht vaikea kuvailla mutta eiköhän kuvat kerro ihan tarpeeksi..


Kasa kuvagallerioita:
Kuvat ottanut Antti Toivanen, paitsi kuvat Antista ottanut minä ja jos kuvassa me molemmat niin kuvan ottanut tuntematon munkki tai ajastus.

http://www.facebook.com/album.php?aid=8640&l=17c05&id=602863450
http://www.facebook.com/album.php?aid=8743&l=8a8d1&id=602863450
http://www.facebook.com/album.php?aid=8742&l=4401a&id=602863450
http://www.facebook.com/album.php?aid=9072&l=de7ff&id=602863450
http://www.facebook.com/album.php?aid=9075&l=6c6ce&id=602863450

19.-21.10.2007 / Kampot - Phnom Penh

Jos ja kun vierailet Kampotissa niin älä turhaan tuhlaa aikaasi Tek Chhouu "vesiputouksiin". Onneton lammikko, Tammerkoskessakin on enemmän virtausta. Tästä 18km eteen päin on toinen isompi putous, mutta tie sinne oli huonossa kunnossa ja katkesi jokusen kilometrin jälkeen työmaahan. Joten eikun takaisin kaupunkiin. Istuimme pari tuntia Sri Lankalaisessa ravintolassa jossa ruoka oli maukasta ja sitä oli riittävästi - suosittelemme.

Ilta kului kun pyörähdimme Kepissä ja yritimme löytää niitä jo eilen tutuksi tulleita luolia... ei löytynyt tälläkään kertaa.. ihme.

20.10.2007 Kampot - Phnom Penh

Jos olet yli 160cm niin sinulle voi tulla ahdasta paikallisissa busseissa. Antilla oli ahdasta, minulla mahdotonta. Onneks bussi ei ollut täynnä, joten sain oikoa koipiani ihan rauhassa. Jos olet allerginen kovaääniselle töötille niin myös silloin kannattaa vältellä busseja.. oli TODELLA rasittavaa kun kuski ajeli töötti pohjassa melkein koko matkan.

Phnom Penhissa asetuimme taloksi Narin 2 guest houseen. Illan hämärtyessä aloitimme Antin ja Juha keittiössä - ruokakulttuuriohjelman kuvaukset syömällä hämähäkkiä, kokonaisia pikkulintuja, heinäsirkkaa ja toukkia. Kaikki maistui kanalle. Kyllä äiti on taas ylpeä kun se pienenä opetti mulle että pitäs maistaa kaikkea. Kyytipojaksi kylmä kokis ja jälkkäriksi patonkia jäätelöllä.


21.10.2007 Phnom Penh


Aamulla 09 tavattiin sovitusti eilen diilattu tuktuk-kuski jonka kanssa sovittiin 13$ hinta päivän ajelusta. Ensimmäisenä suuntasimme Tual Sleng aka. S-21 vankilamuseoon. Tila on entinen koulu joka muutettiin Khrem Roguen ja Pol Potin toimesta kuulustalutilaksi ja vankilaksi. Esillä oli satoja valokuvia vangeista, sekä kidustusvälineita. 1x2m vankikopit oli myös varsin sykähdyttävät. Täältä vangit kuljetettiin Killing Fields - nimellä nykyään tunnetulle pellolle, jonne tapettiin tuhansia ihmisiä. Nykyään näky ei ole kovinkaan ihmeellinen: heinäpeltoa ja kylttejä "silloin ja silloin tässä tapahtui sitä ja sitä". Valitettavasti tämä oli pettymys ja ei kovinkaan vaikuttava näky enää.

Sitten takas keskustaan ja Wat Phnomille, joka ei nyt ollut kovinkaan erikoinen näky itsessään mutta sen pihalla oli mahdollisuus päästää lintuja "vapauteen". Lintuparat olivat olleet kuumassa häkissä liian kauan ja saattoivat tuupertua jo muutaman metrin lennon jälkeen... tosi vapaus. Ja tämäkin lysti vain 5$, Only for you my friend.

Vika kohde tän päivän rundilla oli Silver Pagoda/The Royal Palace. Hieno temppelialue aivan kaupungin keskustassa. Paikka aukesi klo 14 siestan jälkeen ja ryysis oli aikamoinen. Tajusimme vasta siinä vaiheessa että on sunnuntai ja siksi paikalla on suuret määrät myös paikallisia vierailijoita. Nämä Kambodzan kaverit eivät kyllä ole kovin kummoisia organisoimaan itseään suurempia joukkoja. Semmoinen oli kaaos lipunmyynnissä. No itse alue oli kaunis, iso ja hieno... yllätys.

Illallinen oli tänään gueshousen tien toisella puolella olevassa intialaisessa jonka mainoslause vetosi meihin kovasti: cheep & best. Mainos oli tosi - suosittelemme.

18.10.2007 Kampot ( & Kep)

Vaikka jokainen guest house ja miljoona muuta tahoa halusi myydä meille pakettimatkan jossa kierretään läheiset luolat ja muut nähtävyydet niin me päädyimme vuokraamaan oman moton ja suunnistamaan itse. Tie kohti Kep:ia (pientä naapurikaupunkia) löytyi helposti. Perillä oli hiljaista. Rannalla oli vain jokunen lapsi leikkimässä, mutta turisteja ei näkynyt. Yksi lapsista lennätti narun päässä olevaa sarvikuonokoppakuorilaista kuin moottoroitua lelua! Kyllä olisi kotiseudulla tenavat ihmeissään!

Sitten lähdimme etsimään niitä paljon puhuttuja luolia, joita on ainakin neljä isompaa. Useampi tunti ajeltiin riisipeltojen keskellä pienillä hiekkateillä, jotka ovat liian kapeita autoillekin. Olimme iso nähtävyys oikeastaan joka paikassa, olimme siis tosi pahasti hukassa! Lopulta löysimme ensimmäisen luolista! Tosin sen piti olla viimeinen meidän reittisuunnitelmassa, mutta olimme vissiin ajelleet muiden ohi.

Joukko lapsia oli innokkaana heti opastamassa meitä luolille. Koko matkan temppelin pihasta jonne jätimme moton he yrittivät neuvotella mahdollisimman hyvää hintaa palveluilleen! Itse luolat eivät olleet kovin ihmeelliset, mutta lasten perässä menimme aikamoisia reittejä. Ei olis meidän äiti tykännyt jos olisin samanlaisessa paikassa käynyt leikkimässä lasna.


Kun palasimme temppelille jonka pihaan olimme jättäneet motomme oli meitä vastassa pari nuorta munkkia. Heistä yksi, nimeltään Moni oli erittäin innokkaana keskustelemassa kanssamme, vaikkakin hänen englanninkielen taitonsa ei kovin kummoinen ollutkaan. Saimme kutsun hänen asuntonsa alla olevaan oleskelutilaan, jossa meille tarjottiin kuumaa vettä. Kerroimme heille Suomesta ja lumesta, sekä tarkastelimme yhdessä Monin esille hakemaa maaiman karttaa. Kovasti heitä ihmetytti miksi USA sotii euroopassa olevaa Irakia vastaan.


Päivän herkkähetki tuli kun Moni kysyi Anttia kummiveljekseen. Meille ei ihan täysin, eli ei ollenkaan, selvinnyt mitä kaikkea se pitää sisällään, mutta tottahan toki Antti hommaan lupautui. Moni antoi email-osoitteensa johon hänelle voi kirjoittaa. Osoite tosin on lähimmän nettikahvilan, mutta viesti toimitetaan sieltä hänelle! Meidän piti löytää ennen pimeän tuloa vielä takas kaupunkiin joten meidän oli lähdettävä ajelemaan..
Pimeän tultua kävimme vielä syömässä, jolloin Antti pääsi taas herkistelemään. Vettä tuli silmistä ja naama punoitti. Erittäin tulisia pipureita kuulemma! Uskoo ken tahtoo..

17.10.2007 / Sihanoukville - Kampot

Bussia ei mene tänään ja kimppataksi voi olla vaikea saada! Näin meille sanottiin guesthousella, joka olisi kovasti halunnut myydä meille lipun seuraavan päivän bussiin, sekä tietysti yhden yön majoitusta lisää. Mehän emme tietenkään moista uskoneet ja otimme motokyydin kimppataksipysäkille, josta lähti valkoinen Camry kohti Kampottia noin vartin odottelun jälkeen. Valkoinen -90 luvun Toyota Camry on muuten täällä yhtä yleinen kuin Lada Venäjän maaseudulla!

Auto pakattiin sopivan täyteen, eli kuskin lisäksi meitä oli seitsemän henkeä: 4 takapenkillä ja 2 edessä..siis kuskin lisäksi. Ja kyse ei ollut edes farmasi Camrysta, jos sellaisia edes on. Matka meni oikein sulavasti. Antti opiskeli paikallista Khremen kieltä vierustoverin kanssa ja minä sulatin sydämiä tarjoamalla muille kyytiläisille jotain mitä me luulimme taateleiksi, mutta sitä ne eivät ole.
Meidän ystävälliset eleet tehosivat jopa kuskiin niin hyvin, että hän vei meidät perillä haluamaamme guest houseen. Yleensähän kuski vie minne tahtoo, vaikka sinä tahtoisit jotain muuta.

Kampot ei ole kovin ihmeellinen kaupunki. Rakennuksista näkee ranskalaisten aikakauden vaikutteet, tiet ovat huonossa kunnossa, keskellä kaupunkia on markkina-alue ja muutenkin kaikki on hyvin samanlaista kuin niin monessa muussakin kaupungissa täällä.
Kierrellessämme kaupungilla törmäsimme Joy nimiseen vanhempaan herraan, joka oli tullut juuri Vietnamista ja etsi rauhallisempaa rantakaupunkia. Tosin Kampot oli huono valinta, koska siella ei likaista jokea kummempaa vesistöä ole. Kävimme kahvilla Joyn kanssa ja samalla saimme vinkkejä Laosin ja Vietnamin kohteista, ja etenkin niistä joita kannattaa vältellä. Hän myös lahjoitti meille hienon Indokiinan kartan!

16.10.2007 / Sihanoukville

Päivän turistinähtävyys oli Kball Chhayan vesiputous noin 20km kaupungista. Matka taittui mukavasti motolla - minä ajoin, Antti istui. Äiti oli sanonut ettei Antti saa ajaa, ne jotka tietää miksi, ymmärtävät kyllä varmasti :D Itse putous oli ihan kiva ja uimaankin pääsi. Täällä on kuvattu jotain paikallista suosittua elokuvaa ja siksi kohde on myös Khremien suosima.

Illemmalla olimme ruokailemassa jollain kadunvarsiravintolalla kun törmäsimme Lonely Planetin työntekijään David Robertsoniin. Hänellä oli kuulemma seuraavat seitsemän viikkoa ohjelmassa luoteis-Kambodzan kiertelyä ja merkintöjen tekemista LP:tä varten. Huh, rankka duuni varmaan.

Päivän kohokohta oli kyllä aurinkorasvan ostaminen! On meinaan niin tiukka puna käsissä ja jaloissa.

15.10.2007 / Koh Kong - Sihanoukville

09.00 hypättiin minibussiin jonka oli määrä viedä meidät Sihanoukvilleen. Ennen kuin pääsimme lähtemään mihinkään, kävimme vielä tutulla rahanvaihtopisteellä. Kyydissä ollut hollantilainen nainen oli kanssa vaihtanut rahaa siinä ja valittanut huijauskurssista poliisille tms. ja sai nytten sitten hyvitystä siitä. Uskomatonta mutta totta, täälläkin on olemassa jotain oikeutta!

Bussimatka olikin taas yksi kokemus sinällään. Tie kyllä oli uusi ja suht hyväkuntoinen, mutta sillat joita matkalla on, tai paremminkin tulee olemaan, olivat vielä pahasti kesken. Jokien ylittämiseen käytettiin siis lauttoja, joiden kunto ei Suomalaisia normeja ihan täyttäisi. 100-vuotias Kuopiolainen lossikin on paremmassa kunnossa kuin nämä kyhäelmät millä kuljetettiin kerrallaan 5-6 ajoneuvoa ja kasa ihmisiä.

Perillä Sihaunokvillessa asetuimme taloksi GST guest houseen (6$), vuokrasimme mopon (4$) ja kävimme ostamassa minulle pitkähiaisen paidan polttamieni käsien suojaksi. Niin tosiaan, käteni olivat ihan punaiset heti ensimmäisen (pilvisen) päivän jälkeen! Hyvä alku siis rusketukselle siis..

Iltapalaksi kävimme tekemässä hedelmäostoksia. Hinnat ovat selvästi kalliimmat kuin Thaimaassa, koska suurin osa on tuontitavaraa. Meille tarjottiin taas turistihintoja, mutta enää emme olleet niin hyvin huijattavissa. Edistystä siis.

14.10.2007 / Koh Kong

Aika simppeli päivä. Vuokrasimme moton (yleensä 125cc skoottereita), suoraan kuskin takapuolen alta päiväksi, jolla sitten ajelimme ympäriinsä. Vuokra oli 20 000R ja sovittiin että klo 18 sitten palautus samassa paikassa. Kävimme rannalla, löysimme jonkun watin (temppeli) ja pyörimme muuten vain ympäriinsä.
Ilta olikin sitten astetta erikoisempi. Meidät pysäytti kadunkulmassa poika joka halusi meidät välttämättä mukaansa. Ensin hänen kotibileisiinsä ja sitten "kanafarmille"... Koska meillä ei ollut mitään arvokasta mukanamme niin hyppäsimme hänen moton kyytiin. Kotibileet paljastui olemattomiksi. Kävimme kyllä Tootzin - kyllä se on hänen nimensä - kotona mutta siellä äiti tiskasi astioita ja pari äijää naureskeli meille. Tootz kyllä tarjosi olutta ja ruokaa mutta kieltäydyin kohteliaasti.

Kanafarmi olikin sitten jotain vähän muuta. Taloja talon perään ja pihalla vaaleanpunaiset lamput, arvaattekin jo varmaan. Olimme huonoja asiakkaita ja pyysimme kyydin takaisin kaupunkiin. Myöhemmin Tootzin kanssa jutellessa selvisi myös se miksi hän halusi viedä meidät kanafarmille. Hän saa 50BHT jos asiakas ottaa "koko hoidon" (300BHT). Tootz osasi myös kertoa että kuskit saavat 20/50BHT jos heidän tuomansa asiakas ottaa huoneen guest housesta.

13.10.2007 / Trat - Kro Koh Kong

Tosi-mies ei ota suoraa bussia rajalle, vaan yrittää säästää senttejä ottamalla paikalliset kyydit parilla vaihdolla. Taisi mennä puihin suunnitelmat, kun jouduimme maksamaan extraa yhdestä välistä, kun emme halunneet odotella koko päivää, että songtaew olisi täyttynyt. 

Rajan ylitys Kambodzaan meni hyvin ja viisumin hankinta oli vain muodollisuus, jossa täytimme kupongin ja annoimme rahaa. Kaikki olivat tyytyväisiä, tai ainakin rahaa saaneet virkailijat. 

Tässä vaiheessa olimmekin jo saaneet uuden parhaan kaverin. Tämä olisi myynyt meille vaikka äitinsä mikäli hinnasta olisi sovittu. Nyt teimme kuitenkin kaupat vain kyydista Koh Konhin kaupunkiin, jonne on "ihan varmasti" 15km, muuten saatte rahanne takaisin. Taxina toimineen Camryn kilometrimittari ei tietenkään toiminut, joten paha siinä on sitten väitellä.. matkaa tosin oli ehkä 10km. Koska meillä ei ollut muuta käteistä kuin euroja niin kuskimme vei meidät rahanvaihtopisteeseen. Ja koska meillä ei ollut oikeaa tietoa euron kurssista niin meitä vedätettiin kyllä ihan huolella. Saimme eurosta 4000R, kun myöhemmin paljastui etta oikea kurssi on ennemminkin 1eur=5600R.  

Ilta menikin sitten vain guest housella käyntiin, kaupungilla pyörimiseen ja huijatuksi tulemisen harmitteluun. Lohtua toi pari saksalaista joihin törmäsimme kaupugilla. He olivat vaihtaneet rahaa samassa pisteessa - samalla kurssilla. 

11.-12.10.2007 / Tre-Hki-Munchen-Bangkok / Lähdön tunnelmaa..

Kamat on pakattu, mukana liikaa kaikkea ja jotain kuitenkin puuttuu. Sari heitti minut ja Antin (tuo Toivasen poika) Helsinki-Vantaalla. Siinä sitten kerrottiin hyvästit ja kävi se äitikin poikaa matkalle saattamassa.

Lento Muncheniin oli jännittävä lähinnä siksi, että perillä meitä odotti 35min vaihtoaika Bangkokin koneeseen. No, mehän ehdimme siihen ihan hyvin, mutta tavarat tulivat vasta seuraavalla koneella. Tämä selvisi tietenkin vasta perilla Bangkokissa kun kävimme matkatavarapalvelussa kyselemässä laukkujemme perään. Tosin yhden suomalaisen tytön reppu ei tainnut ehtiä siihenkään koneeseen ja hän joutui selvittemään laukkunsa arvoitusta vielä meitä pidempään.

Lentokentältä otettiin bussi Ekmain (eli Bangkokin itäiselle) linja-autoasemalle, josta sattui sopivasti lähtemään pienen odotuksen jälkeen bussi kohti Tratia. Välissä ehdimme syömään ensimmäiset paikalliset safkat. Itse tein loistavan valinnan riisiä kanasoosin kera, mutta Antti taisi ottaa jotain hieman tulisempaa vuotavista silmistä päätellen!

Bussimatka oli perussettiä valtion busseilla: 5h 30min, pari paikalliselle kielelle dubattua Hollywood-leffaa ja jäämurskalimonadia.

Tratissa oli uusi linja-autoasema hieman kaupungin keskustan ulkopuolella. Hyvä tapa työllistää moto/taxi/songtaew-kuskeja (songtaew = pick up, jonka lavalla on penkit, yleensä katettu, sopii huonosti melkein 190 senttiselle). Tartuimme syöttiin ja otimme kyydin jobbarilta guesthouselle, jonka nimeä en edes muista enään. Huone oli perussiisti, varustettu suihkulla/wc ja tuulettimella, kuten varmasti suurin osa reissumme huoneista.

Tähän asti kaikki oli mennyt varsin hyvin. Tosin uuden karhea Creative Zen V Plus kiukutteli, eikä toiminut ennen kuin sain sen verkkovirtaan kiinni. Siitä oli siis varsin vähän iloa 10h lennolla.