Alkuunsa tarvii varmaan kerto muutama sana Dr. Jonnysta. VangViengin ekana päivänä kun olimme kiipelemässä samalle reissulle sattui harvinaisen sivistynyt amerikkalainen. Dr. Jonny on 36-vuotias maailmanympärimatkaa tekevä lääkäri. Hän on työskennyllyt viimeiset 8 vuotta New Mexicossa intiniaanireservaatissa ja on nyt haastattelumatkalla, kuten hän itse sanoo. Tarkoitus on siis haastatella mahdollisia vaimoehdokkaita :D
Mutta totta puhuakseni Jonny on oikein mukava ja maailmanmenosta enemmänkin ymmärtävä kaveri. Ja koska oma lääkäri on aina hyvä olla matkassa niin olemme pyörineet hänen kanssaan useammankin päivän.
21.11.
Osuva ruokavalio oli tuonut edellisenä iltana pienet bileet molempien vatsaa, joten päätimme keräillä tänään voimia huomista 7h bussimatkaa varten. Päivän sisältö oli lähinnä kotoinen tv-internet-ruoka (ja sama uusiks)
22.11.
Tänään sitten vietettiin mukava seitsemän tuntia n. 200km matkalla Vang Viengista kohti maailmanperintökohdekaupunkia Luang Prabangia. Matka kestää suhteettoman kauan koska tie on mutkittelevaa ylämäki/alamäki-tietä pitkin vuoren rinnettä. Perillä etsittiin sopiva guest house ja käytiin syömässä australialaisen Mattin kans, johonka olimme myös törmänneet jo Vang Viengissa. Seuraavana aamuna oli sitten tarkoitus etsiä eri kyydillä kaupunkia vaihtanut Jonny.
23.11.
Päivän suunnitelmat selviytyivät melko sattumalta kun kiertelimme aamupalan perässä pitkin kaupunkia ja lankesimme tuktuk-kuskin ehdottamaan matkaan Kouang Si vesiputoukselle.
Itse putous oli upea, varmaan 50m korkea ja jatkui monena pienena putouksena altaasta toiseen. Vesi oli aivan turkoosin vihreää ja useimmissa altaissa oli mahdollisuus uida. Todella upea postikorttimaisema! Todellakin vierailun arvoinen paikka jos satut olemaan nurkilla..
Paluumatkalla sitten sovimme 8 muun samalla reissulla olleen matkailijan kanssa yhteisestä illallisesta. Koska Antin kanssa olimme jo Vientiannessa testanneet Laolaisen barbequen todella sopivaksi seurusteluruuaksi niin päätimme suostutella muun jengin mukaan. Noh, se ei oikeastaan kovin paljoa vaatinut ja ilta kuluikin mukavasti lihoja ja rehuja grillaillessa ja matkakuulumusia vaihdellessa. Kasassa oli varsin sekalainen seurakunta koska ihmisiä oli ainakin Englannista, Australiasta, Yhdysvalloista, Ruotsista, Ranskasta, Walesta ja me suomalaiset.
Toinen paikallinen tapa, josta olimme Vientiannessa kuulleet, oli keilaaminen ja joku sattui Mattille mainitsemaan ett„„„ä myos täällä on keilarata. Pyysimme barbeque-paikan tarjoilijan tilaamaan meille tuktukin ja opastamaan kuskin keilaradalle. Paikallinen poppi vaihtui länsimusaan lähes välittomästi kun saavuimme paikalle. Tarjoilu pelasi ja keilaratakin oli ihan länsistandardien mukainen. Tulokset nyt ei päätä huimanneet mutta sitäkin hauskempaa oli.
24.11.
Tänään olikin sitten kaupunkierroksen vuoro. Keskellä Luang Prabangisa on kukkula, jonka päälle on joku mennyt pystyttämään temppelin jokunen tovi takaperin. Itse temppeli ei sinänsä ollut kovin ihmeellinen mutta näkymät kaupungin yli oli katsomisen arvoiset. Retken hauskuus osui kohdalle kun kiipesimme portaita ylos kohti temppeliä. Matkalla oli menossa joku seremonia Budha-patsaan edustalla. Me päätimme pitää pienen tauon ja istua mummojen joukkoon kiviportaiden reunalle, jolloin saimme sitten osamme juhlaväelle tarjoilluista virvokkeista :)
Iltapäivän kulttuuritarjonnasta taas vastasi Royal Palace Museo. Entinen kuninkaan asunto, joka on nykyään museokaytossa. Eivät ole turhaa pihtailleet kämpän rakentamisessa, sillä Italialainen marmori lämmitti kivasti paljaiden jalkojen alla ja tilaa riittii isompienkin juhlien järjestämiseen. Ihan hintasa (3$) arvoinen paikka ei ehkä kuitenkaan ollut, mutta onneksi meillä rikkailla länsimaisilla on varaa.
Illallinen käytiin sitten pyydystämässä torilta, josta mukaan tarttui tuoreita kevätkääryleitä, kuivalihaa, paistettua sitruunaruoholla maustettua kalaa ja sticky-riisiä. Tarvii sanoa että oli aika maittavaa.
25.11.
Ympäri kävelyä ja illallinen eiliseen malliin <3 style="DISPLAY: block; MARGIN: 0px auto 10px; WIDTH: 320px; CURSOR: hand; TEXT-ALIGN: center" alt="" src="http://photos-a.ak.facebook.com/photos-ak-sctm/v155/67/85/602863450/n602863450_251044_1116.jpg" border="0">
Mutta totta puhuakseni Jonny on oikein mukava ja maailmanmenosta enemmänkin ymmärtävä kaveri. Ja koska oma lääkäri on aina hyvä olla matkassa niin olemme pyörineet hänen kanssaan useammankin päivän.
21.11.
Osuva ruokavalio oli tuonut edellisenä iltana pienet bileet molempien vatsaa, joten päätimme keräillä tänään voimia huomista 7h bussimatkaa varten. Päivän sisältö oli lähinnä kotoinen tv-internet-ruoka (ja sama uusiks)
22.11.
Tänään sitten vietettiin mukava seitsemän tuntia n. 200km matkalla Vang Viengista kohti maailmanperintökohdekaupunkia Luang Prabangia. Matka kestää suhteettoman kauan koska tie on mutkittelevaa ylämäki/alamäki-tietä pitkin vuoren rinnettä. Perillä etsittiin sopiva guest house ja käytiin syömässä australialaisen Mattin kans, johonka olimme myös törmänneet jo Vang Viengissa. Seuraavana aamuna oli sitten tarkoitus etsiä eri kyydillä kaupunkia vaihtanut Jonny.
23.11.
Päivän suunnitelmat selviytyivät melko sattumalta kun kiertelimme aamupalan perässä pitkin kaupunkia ja lankesimme tuktuk-kuskin ehdottamaan matkaan Kouang Si vesiputoukselle.
Itse putous oli upea, varmaan 50m korkea ja jatkui monena pienena putouksena altaasta toiseen. Vesi oli aivan turkoosin vihreää ja useimmissa altaissa oli mahdollisuus uida. Todella upea postikorttimaisema! Todellakin vierailun arvoinen paikka jos satut olemaan nurkilla..
Paluumatkalla sitten sovimme 8 muun samalla reissulla olleen matkailijan kanssa yhteisestä illallisesta. Koska Antin kanssa olimme jo Vientiannessa testanneet Laolaisen barbequen todella sopivaksi seurusteluruuaksi niin päätimme suostutella muun jengin mukaan. Noh, se ei oikeastaan kovin paljoa vaatinut ja ilta kuluikin mukavasti lihoja ja rehuja grillaillessa ja matkakuulumusia vaihdellessa. Kasassa oli varsin sekalainen seurakunta koska ihmisiä oli ainakin Englannista, Australiasta, Yhdysvalloista, Ruotsista, Ranskasta, Walesta ja me suomalaiset.
Toinen paikallinen tapa, josta olimme Vientiannessa kuulleet, oli keilaaminen ja joku sattui Mattille mainitsemaan ett„„„ä myos täällä on keilarata. Pyysimme barbeque-paikan tarjoilijan tilaamaan meille tuktukin ja opastamaan kuskin keilaradalle. Paikallinen poppi vaihtui länsimusaan lähes välittomästi kun saavuimme paikalle. Tarjoilu pelasi ja keilaratakin oli ihan länsistandardien mukainen. Tulokset nyt ei päätä huimanneet mutta sitäkin hauskempaa oli.24.11.
Tänään olikin sitten kaupunkierroksen vuoro. Keskellä Luang Prabangisa on kukkula, jonka päälle on joku mennyt pystyttämään temppelin jokunen tovi takaperin. Itse temppeli ei sinänsä ollut kovin ihmeellinen mutta näkymät kaupungin yli oli katsomisen arvoiset. Retken hauskuus osui kohdalle kun kiipesimme portaita ylos kohti temppeliä. Matkalla oli menossa joku seremonia Budha-patsaan edustalla. Me päätimme pitää pienen tauon ja istua mummojen joukkoon kiviportaiden reunalle, jolloin saimme sitten osamme juhlaväelle tarjoilluista virvokkeista :)
Iltapäivän kulttuuritarjonnasta taas vastasi Royal Palace Museo. Entinen kuninkaan asunto, joka on nykyään museokaytossa. Eivät ole turhaa pihtailleet kämpän rakentamisessa, sillä Italialainen marmori lämmitti kivasti paljaiden jalkojen alla ja tilaa riittii isompienkin juhlien järjestämiseen. Ihan hintasa (3$) arvoinen paikka ei ehkä kuitenkaan ollut, mutta onneksi meillä rikkailla länsimaisilla on varaa.
Illallinen käytiin sitten pyydystämässä torilta, josta mukaan tarttui tuoreita kevätkääryleitä, kuivalihaa, paistettua sitruunaruoholla maustettua kalaa ja sticky-riisiä. Tarvii sanoa että oli aika maittavaa.
25.11.
Ympäri kävelyä ja illallinen eiliseen malliin <3 style="DISPLAY: block; MARGIN: 0px auto 10px; WIDTH: 320px; CURSOR: hand; TEXT-ALIGN: center" alt="" src="http://photos-a.ak.facebook.com/photos-ak-sctm/v155/67/85/602863450/n602863450_251044_1116.jpg" border="0">
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti