Muutamaan viime päivään ei ole tapahtunut juurikaan mitään ihmeellistä. Matkasimme Antin kanssa Siem Reapista bussilla Kompong Chamiin. Pystyyn kuollut kaupunkin Mekongin varrella. Otimme 5$ huoneen kaupungin suurimmasta hotellista - Mekong Hotel. Aulatilaa oli jalkapallokentän verran ja meidän lisäksi ehkä kaksi muuta vierasta. Kaupunkin oli hiljainen ja unelias joten otimme seuraavalle aamulle bussiliput kohti Kratieta. Yksi nettipiste kaupungista löytyi mutta senkin sähköt katkesivat parin minuutin jälkeen. Parempi onni seuraavassa kaupungissa siis. 
Kratie on pieni kaupunki jonne ihmiset tulevat lähinnä menomatkalla Kambodzasta Laosiin, tahi toisin päin. Heti perille päästyämme lähdimme katsomaan Mekongille makean veden delfiinejä. Tämä on yksi maailman viidesta paikasta jossa niitä voi nähdä. Noh, siellähän niitä pulahteli. Ei se ihan Särkänniemi ollut mutta ihan kivaa silti ja nätti auringonlasku.
Kratie on pieni kaupunki jonne ihmiset tulevat lähinnä menomatkalla Kambodzasta Laosiin, tahi toisin päin. Heti perille päästyämme lähdimme katsomaan Mekongille makean veden delfiinejä. Tämä on yksi maailman viidesta paikasta jossa niitä voi nähdä. Noh, siellähän niitä pulahteli. Ei se ihan Särkänniemi ollut mutta ihan kivaa silti ja nätti auringonlasku.
Seuraavana aamuna Antti oli melko kipeä ja uhkaili jo lähtevänsä Bangkokiin lääkäriin. Mies kuitenkin kokosi itsensä ja yhden välipäivän jälkeen suuntasimme kohti Laosia ja Don Detin Saarta.
31.10.2007 Kratie - Don Det
Jos bussimatka kestää tunnin, se kestää kaksi. Jos odotus on 10 minuuttia, niin se on 30 minuuttia. Siinä alkeet Suomi-Kambodza aikataulukirjasta. Meidän 7h matka Kratiesta kesti semmoisen 12h, lähinnä odottelun takia. Milloin odotimme toista matkustajaryhmää samaan kyytiin, milloin kuskia. Pienten seikkailuiden jälkeen kuitenkin pääsimme Laosin rajalle jossa virkailija kovasti halusi minulta dollarin " palvelumaksua". Sanoin ettei minulla ole käteista johon mies murahti jotain ja antoi passini takaisin. Muilta kuudelta jotka samassa kyydissä olivat ei sitten enää edes kysytty moista. Kyseessä ei siis ole mikään oikea virallinen maksu vaan rajavartijan oma kahvirahakolehti.
Muutama kymmenen metriä eteen päin ja Laosin raja. Taas sama laulu, jamppa haluaa dollarin käsittelymaksun. Pitkä väittelyn jälkeen hukassa oleva ransakalinen iski tiskiin muutaman tuhat Rieliä jonka varjolla minä, Antti ja fransmanssi menimme rajan yli. Virkailija vaan totes "next time you come to Laos, you have money!". Sit olikin ohjemassa 7km pientä monttuista, kuraista ja muutenkin vaikeakulkuista viidakkotietä jotta pääsimme isommalle päällystetylle tielle kohti Nagasania. Uskomatonta että virallinen rajanylityspiste voi olla keskellä viidakkoa semmoinen kärrypolun päässä.
Vihdoin auringonlaskun aikaan pääsimme Don Detin saarelle joka on yksi "neljän tuhannen saaren" rykelmää. Ihanan ja ihmeellisen hiljaista. Kukaan ei halunnut myydä meille mitään. Jopa niin hiljaista että piti oikein itse mennä kyseleen josko joku voisi tulla näyttämään meille bungaloweita. Muutaman paikan jälkeen päädyimme rauhalliseen omaan pikku bungalowiin joka maksoi kokonaisen dollarin yö, siis kahdelle hengelle. Veden päällä olevalla kuistilla oli kaksi riippumattoa, joista Antti totesti pikaisen testauksen jälkeen: "musta tuntuu että mä voisin kiinnostua enemmänkin näistä".
31.10.2007 Kratie - Don Det
Jos bussimatka kestää tunnin, se kestää kaksi. Jos odotus on 10 minuuttia, niin se on 30 minuuttia. Siinä alkeet Suomi-Kambodza aikataulukirjasta. Meidän 7h matka Kratiesta kesti semmoisen 12h, lähinnä odottelun takia. Milloin odotimme toista matkustajaryhmää samaan kyytiin, milloin kuskia. Pienten seikkailuiden jälkeen kuitenkin pääsimme Laosin rajalle jossa virkailija kovasti halusi minulta dollarin " palvelumaksua". Sanoin ettei minulla ole käteista johon mies murahti jotain ja antoi passini takaisin. Muilta kuudelta jotka samassa kyydissä olivat ei sitten enää edes kysytty moista. Kyseessä ei siis ole mikään oikea virallinen maksu vaan rajavartijan oma kahvirahakolehti.
Muutama kymmenen metriä eteen päin ja Laosin raja. Taas sama laulu, jamppa haluaa dollarin käsittelymaksun. Pitkä väittelyn jälkeen hukassa oleva ransakalinen iski tiskiin muutaman tuhat Rieliä jonka varjolla minä, Antti ja fransmanssi menimme rajan yli. Virkailija vaan totes "next time you come to Laos, you have money!". Sit olikin ohjemassa 7km pientä monttuista, kuraista ja muutenkin vaikeakulkuista viidakkotietä jotta pääsimme isommalle päällystetylle tielle kohti Nagasania. Uskomatonta että virallinen rajanylityspiste voi olla keskellä viidakkoa semmoinen kärrypolun päässä.
Vihdoin auringonlaskun aikaan pääsimme Don Detin saarelle joka on yksi "neljän tuhannen saaren" rykelmää. Ihanan ja ihmeellisen hiljaista. Kukaan ei halunnut myydä meille mitään. Jopa niin hiljaista että piti oikein itse mennä kyseleen josko joku voisi tulla näyttämään meille bungaloweita. Muutaman paikan jälkeen päädyimme rauhalliseen omaan pikku bungalowiin joka maksoi kokonaisen dollarin yö, siis kahdelle hengelle. Veden päällä olevalla kuistilla oli kaksi riippumattoa, joista Antti totesti pikaisen testauksen jälkeen: "musta tuntuu että mä voisin kiinnostua enemmänkin näistä".
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti