Seuraavana aamuna sitten herättiin Dangissa, josta otimme taksin kohti Hoi Ania. Hoi An:han on monille varmasti tuttu muutaman viikon takaisten tulvien jäljiltä, jolloin jokunen suomalainen hoitsuopiskelija jäi kaupunkiin loukkoon. Oli kuulemma JOPA INTERNET POIKKI! Tulvaa paikalla ei enää ollut, mutta kovin kosteaa sään puolesta muuten. Melko erikoista oli tuo veden pinnan vaihtelu sillä ensimmäisenä päivänä naureskelimme joen rannalla että taitaa vesi olla vielä suht korkealla kun puistonpenkkeistä näkyy vain selkäosa. Seuraavana päivänä oli ihmetys suuri kun joenrantaan oli tullut yksi katu lisää ja samaiset penkit odotti kuivana istujaansa. Muutaman viikon takaisen tulvan aikana oli vesi muutaman metrin korkeammalla kun alla olevasta kuvastakin näkyy. Korkein seinään merkitty viiva kertoo missä vesi oli 12.11.2007. Sitä voi jokainen miettiä kuinka paljon kotona on vettä jos sitä pistetään lattiasta metri pari ylös päin. Tam Ky nimisessä vanhassa talossa oli seinään piirretty viiva n. parin metrin korkeuteen. Se oli merkkinä veden pinnasta. Kyseinen talo, sekä koko Hoi Anin vanhakaupunki on jälleen yksi UNESCOn maailmanperintökohde. Varsin kivaa ja viihtyisää seutua, mutta ei mitään sen ihmeellisempää.
Koska puku tekee miehen ja Hoi Anissa on Vietnamin suurin räätälikeskittymä niin päätimme pistää lantit likoamaan ja kävimme teettämässä vaatetusta. Tuloksena 3x pukua, 1x pikkutakkia ja 3x kauluspaitaa, hintaa yhteenä 320USD. Ja koska rahalla saa melkein mitä vaan niin tuli sitä tilattua 25USD:lla tennarit 33100 tunnuksin! Sitten vain kaikki laatikkoon ja meripostilla kohti kotia. Katsotaan kumpi on ensin perillä, miehet vai laatikko. Ja sitten voidaan ihmetellä että vieläkö sitä mahdutaan tarkoin mitoin tehtyyn pukuun!
Viimeinen päivä Hoi Anissa meni vieraillessa My Sonissa, joka on ..rumpujen pärinää... UNESCON maailmanperintökohde. Koska emme halunneet osua paikalle pahimpaan ruuhka-aikaan (ja mopolla ajelu on muutenkin kivaa) niin vuokrasimme pärrät ja suhautimme My Soniin omia aikojaan. Varustusta olis tosin voinut miettiä hieman ennen matkaa, sillä vesisateessa t-paita on aika kylmä ajoasuste.
Itse My Son on 800-luvulla aloitettu tiilistä rakennettu temppelialue, tai oikeastaan alueita. Täällä oli sitä Angkor Watissa kaivattua rehevyyttä, sillä suurin osa rakennelmista oli enemmän tai vähemmän kasvillisuuden peittämä. Kuitenkint tarvii todeta, että My Son oli pettymyt. Onhan noita temppeleitä (vanhoja sellaisiakin) nähty ja koko alue oli kierretty n. 40 minuutissa. No mut saipahan ajella tunnin suuntaansa mopolla!
18 aikaa alko sitten matka kohti aurinkorantoja Vietnamin Phukettiin, eli Nha Trangiin. Koska junayhteydet oli huonot, buukkasimme paikat tällä kertaa ns. sleeper bussista, jossa on kolmisenkymmentä lähes-makuupaikkaa. Lähes, koska asento on suunnilleen sama hammaslääkärin tuolissa! Meidän paikat oli perällä, jossa oli viisi vierekkäistä sänkyä. Eihän siinä mitään, mutta kun minun viereen osui paikallinen, jonka käsitys ihmisen ns. omasta alueesta on hieman erilainen kuin minun länsimainen käsitys. Sen verran läheistä oli touhu ja osittain sen vuoksi ja pääosin siksi että nämäkin laitokset oli suunniteltu max 160 senttisille, jäivät minun yöunet varsin vähiin.Jotain hyvää valvomisessakin oli, sillä pääsin heti seuraamaan jännitysnäytelmää kun bussista puhkesi yksi takapyöristä. Onneksi se ei liene kovin harvinainen tapahtuma näillä kulmilla, sillä yhden miehen huoltopaja löytyi heti parin sadan metrin päästä ja noin puolen tunnin operaation jälkeen matka jatkuin taas. Perillä Nha Trangissa oltiin 06 aikaan jolloin olikin hyvä hetki etsiä rauhallinen hotellihuone, käydä aamupalalla ja mennä nukkumaan, vain todetakseen että naapuri tontille rakennetaan uutta hotellia ja poran ääni kuuluu kuin seinän takaa. Väsy oli kuitenkin semmoinen ettei hento melu haitannut vaan uni tuli kuin nuijalla nukuttaisi.
Iltapäivällä kierreltiin kyselemässä kuulumisia Nha Trangin sukellusliikkeistä. Kierroksen päätteeksi suoritettiin virallinen arvonta ja varattiin mulle SSI Open Water kurssi ja Antille muutenvainsukeltelua reissu (halvimmasta) parhaasta sukellusliikkeestä. Lisäksi ehdimme tutustua viereiseen hiekkarantaan ja varsin miehekkäisiin aaltoihin joita tuulinen sää meille tarjoili. Ja kuka kutsui sitä Tyyneksi valtamereksi?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti