Kamat on pakattu, mukana liikaa kaikkea ja jotain kuitenkin puuttuu. Sari heitti minut ja Antin (tuo Toivasen poika) Helsinki-Vantaalla. Siinä sitten kerrottiin hyvästit ja kävi se äitikin poikaa matkalle saattamassa.
Lento Muncheniin oli jännittävä lähinnä siksi, että perillä meitä odotti 35min vaihtoaika Bangkokin koneeseen. No, mehän ehdimme siihen ihan hyvin, mutta tavarat tulivat vasta seuraavalla koneella. Tämä selvisi tietenkin vasta perilla Bangkokissa kun kävimme matkatavarapalvelussa kyselemässä laukkujemme perään. Tosin yhden suomalaisen tytön reppu ei tainnut ehtiä siihenkään koneeseen ja hän joutui selvittemään laukkunsa arvoitusta vielä meitä pidempään.
Lentokentältä otettiin bussi Ekmain (eli Bangkokin itäiselle) linja-autoasemalle, josta sattui sopivasti lähtemään pienen odotuksen jälkeen bussi kohti Tratia. Välissä ehdimme syömään ensimmäiset paikalliset safkat. Itse tein loistavan valinnan riisiä kanasoosin kera, mutta Antti taisi ottaa jotain hieman tulisempaa vuotavista silmistä päätellen!
Bussimatka oli perussettiä valtion busseilla: 5h 30min, pari paikalliselle kielelle dubattua Hollywood-leffaa ja jäämurskalimonadia.
Tratissa oli uusi linja-autoasema hieman kaupungin keskustan ulkopuolella. Hyvä tapa työllistää moto/taxi/songtaew-kuskeja (songtaew = pick up, jonka lavalla on penkit, yleensä katettu, sopii huonosti melkein 190 senttiselle). Tartuimme syöttiin ja otimme kyydin jobbarilta guesthouselle, jonka nimeä en edes muista enään. Huone oli perussiisti, varustettu suihkulla/wc ja tuulettimella, kuten varmasti suurin osa reissumme huoneista.
Tähän asti kaikki oli mennyt varsin hyvin. Tosin uuden karhea Creative Zen V Plus kiukutteli, eikä toiminut ennen kuin sain sen verkkovirtaan kiinni. Siitä oli siis varsin vähän iloa 10h lennolla.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti