Sitten lähdimme etsimään niitä paljon puhuttuja luolia, joita on ainakin neljä isompaa. Useampi tunti ajeltiin riisipeltojen keskellä pienillä hiekkateillä, jotka ovat liian kapeita autoillekin. Olimme iso nähtävyys oikeastaan joka paikassa, olimme siis tosi pahasti hukassa! Lopulta löysimme ensimmäisen luolista! Tosin sen piti olla viimeinen meidän reittisuunnitelmassa, mutta olimme vissiin ajelleet muiden ohi.
Joukko lapsia oli innokkaana heti opastamassa meitä luolille. Koko matkan temppelin pihasta jonne jätimme moton he yrittivät neuvotella mahdollisimman hyvää hintaa palveluilleen! Itse luolat eivät olleet kovin ihmeelliset, mutta lasten perässä menimme aikamoisia reittejä. Ei olis meidän äiti tykännyt jos olisin samanlaisessa paikassa käynyt leikkimässä lasna.
Kun palasimme temppelille jonka pihaan olimme jättäneet motomme oli meitä vastassa pari nuorta munkkia. Heistä yksi, nimeltään Moni oli erittäin innokkaana keskustelemassa kanssamme, vaikkakin hänen englanninkielen taitonsa ei kovin kummoinen ollutkaan. Saimme kutsun hänen asuntonsa alla olevaan oleskelutilaan, jossa meille tarjottiin kuumaa vettä. Kerroimme heille Suomesta ja lumesta, sekä tarkastelimme yhdessä Monin esille hakemaa maaiman karttaa. Kovasti heitä ihmetytti miksi USA sotii euroopassa olevaa Irakia vastaan.
Päivän herkkähetki tuli kun Moni kysyi Anttia kummiveljekseen. Meille ei ihan täysin, eli ei ollenkaan, selvinnyt mitä kaikkea se pitää sisällään, mutta tottahan toki Antti hommaan lupautui. Moni antoi email-osoitteensa johon hänelle voi kirjoittaa. Osoite tosin on lähimmän nettikahvilan, mutta viesti toimitetaan sieltä hänelle! Meidän piti löytää ennen pimeän tuloa vielä takas kaupunkiin joten meidän oli lähdettävä ajelemaan..
Pimeän tultua kävimme vielä syömässä, jolloin Antti pääsi taas herkistelemään. Vettä tuli silmistä ja naama punoitti. Erittäin tulisia pipureita kuulemma! Uskoo ken tahtoo..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti