26.-29.11.2007 / Luang Namtha - Muang Sing

Bussimatkat Luang Prabangista Luang Namthaahan oli jo peruskauraa, tosin tällä kertaa kuskilla tuli tuli persuuksen alla ja matkalla ei pidetty juurikaan turhia tai turhan pitkiä taukoja. Matka-ajaksi tulikin ennakkoon lupailtu 9h.

Luang Namthaassa illan erikoisuus oli ruokailu kiinalaisessa ravintolassa, jossa ei ollut menua sen enempää kuin englantia puhuvaa henkilokuntaakaan. Sormella osoittelu naapuripoytiin tuotti toivotun tuloksen ja kohta poydässämme oli kolmen ruokalajin illallinen. Oli hyvää, tosin pitkästä aikaa hieman liian tulista mun makuun.

27. päivä siirsimme itsemme parin tunnin matkan verran kohti Kiinan rajaa Muang Sing nimiseen kyläpahaseen, jossa oopiumin ostaminen on helpompaa kuin puhtaan hotellihuoneen loytäminen. Siitä kumpi on halvempaa, en osaa sanoa, koska oopiumin hintaa ei ole tullut kyseltyä. Ja huumekauppiaita näillä kulmilla on vanhat mummot, jotka yrittävät myydä siinä sivussa myos erinäisiä käsitoitä. En sit tiedä kumpi kannattaa paremmin. Matkaa Kiinan rajalle on 12km ja puhelimessa kiinalaisen gsm-operaattorin nimi.

Iltapäivällä tormäsimme pariin saariapinaan (britannia+ne muut siinä kulmilla), jotka olivat lähdossä seuraavana päivänä vaellusreissulle. Halusivat kovasti meidät mukaan, jotta saisivat hintaa alemmaksi. Kävimme tsekkaamassa reissun sisällon ja hinnan ja pistimme nimet paperiin.

Koska olemme jo käytännossa jo lapissa niin täällä on illalla/yollä kylmä! Pitkät vaatteet on ihan ehdoton must ja paikalliset pitää pipoja. Lisäksi rinnassa oli kaipuu kotoiseen saunaan joten päätimme testata paikallisen yrttisaunan. Kokemus oli oikein miellyttävä. Kyseessä oli pieni, ehkä 6 ihmistä vetävä koppi johon johdettiin yrttihoyryä ulkopuolella olevasta padasta. Pata lämpeni tietenkin tulella. Saunaseuraksi sattui itse omistaja, joka kertoili että yrtteinä käytetään mm. sitruunaruohoa ja eukalyptysta, sekä 4-6 muuta yrttiä. Pesu järvilämpoisella, eli kylmällä vedellä ja kyllä uni taas maistuu.

28.11.
09 lähdimme matkatoimistolta kohti viidakon syovereitä. Ensin tuktukilla läheiseen kylään, josta sitten patikoiden kohde n. 1500m korkeudessa sijaitsevaa Pawai Kao -nimistä kylää. Matka oli arvatenkin aika ylämäki voittoista kun lähtotaso oli n. 700m korkeudessa. Matkan varrella oli pari kylää, joiden asukit kuuluivat Akha- ja Mong-heimoihin. Ko. heimot ovat aikaisemmin viljelleet oopiumia etelämmässä, mutta sen jälkeen kun hallitus oli puuttunut tuohon CIA:n tukemaan huumebisnekseen niin oli näiden ihmisten etsittävä uusi kotiseutu, jolla on paremmat viljelymahdollisuudet eri kasveille. Näillä kulmilla kasvatetaan nykyään sokeriruokoa, maissia, kumipuita ja tietenkin riisiä.

Jos on naisen asema länsimaissa ankeaa kun joutuu synnyttämään ja kaikkea niin ei se ainakaan paremmin ole täällä. Perheissä on keskimäärin 6-7 lasta ja nainen on se joka hoitaa kodin. Se tarkoitaa polttopuiden kantamista metsästä, veden kantamista joelta, ruuan kantamista pellolta/marketilta yms. Miehillä on sen sijaan enemmän vapaa aikaa - aikaa juoda Bear LaoLaolaota, paikallista riisiviinaa. Erikoisena näkynä tosin oli se että miehet usein kantoivat vauvoja, siinä sivussä kun juorusivat keskenään.

16 aikoihin saavuille majapaikkaamme. Kylään, jonne ei pääse millään ajoneuvolla (ja helikopteri ei ole nyt vaihtoehto), ei ole sähkoä, ei juoksevaa vettä (puro 10min matkan päässä) eikä muita turhuuksia. Taloja oli n. 60, perheitä suunnilleen saman verran. Asukkaita muutama sata. Meille oli kylässä varattuna oma talo, samanlainen bambumaja kuin muutkin kyhäelmät niillä nurkilla. Ilta meni kylää ja kyläläisiä ihmetellessä, ruokaillessa ja kynttilän valossa korttia pelatessa. Erikoisimmat episodit tuli kyllä kun kyläläisille selvisi että mukanamme on ihan oikea lääkäri. Johan alkoi luonamme rampata ihmisiä jos jonkinmoisen vaivan vuoksi. Kaikki mukana olleet särkylääkkeet lahjoitettiin eteenpäin. Dr. Jonny sai tehdä muutaman kotikäynninkin ja leikkiä vielä vähän hammaslääkäriäkin siinä sivussa! Useimmat kylät täällä on aikamoisia eläintarhoja ja tämä ei tee poikkeusta. Ihana herätä tuossa 04 aikoihin siihen kun kukko-kuoro aloitaa aamuisen konserttinsa. Jahka sitä sitten hieman myohemmin ihan oikeasti noustiin ylos niin tarjolla oli taas aamupalaa paikalliseen tapaan, eli nuudelikeittoa ja riisiä. Täällä ylängolla kasvatetaan kuivariisiä, joka ei kyllä oikein mun makunystyroitä miellyttänyt. Dr. Jonny kävi tekemässä vielä pienen kotikäyntikierroksen ja mukana olleet saariapinat veivät kylän kouluun 10kpl vihkoja ja lyijykyniä, jotta lapsilla olisi vähän millä ja minne raapustaa. Sitten alkoikin matka alas päin kohti Muang Singia.

Erikoisena episodina tarvitsee mainia siat! Vessaa kun ei kylästä löydy niin tapana on käydä tarpeilla metikössä. Siat ovat jo oppineet tavat hyvin ja seuraavat mukanasi pusikkoon ja ovat kärsä kiinni persuuksissa kun yrität pinnistää parastasi. Kun sinä olet valmis, alkaa siolla herkkuttelu aika. Ja sitten ihminen syö sian. Tämä on kai sitä elämän kiertokulkua.

Muang Singista napattiin songtaew sitten kohti Luang Namthaata. Illalla testattiin ja hyväksi todettiin Panda-ravintolan vieressä oleva yrttisauna, sekä tuhlattiin 3 dollaria pihviin ja ranskiksiin. Oikeaa Laolaistas ruokaa.