Auto pakattiin sopivan täyteen, eli kuskin lisäksi meitä oli seitsemän henkeä: 4 takapenkillä ja 2 edessä..siis kuskin lisäksi. Ja kyse ei ollut edes farmasi Camrysta, jos sellaisia edes on. Matka meni oikein sulavasti. Antti opiskeli paikallista Khremen kieltä vierustoverin kanssa ja minä sulatin sydämiä tarjoamalla muille kyytiläisille jotain mitä me luulimme taateleiksi, mutta sitä ne eivät ole.
Meidän ystävälliset eleet tehosivat jopa kuskiin niin hyvin, että hän vei meidät perillä haluamaamme guest houseen. Yleensähän kuski vie minne tahtoo, vaikka sinä tahtoisit jotain muuta.
Kampot ei ole kovin ihmeellinen kaupunki. Rakennuksista näkee ranskalaisten aikakauden vaikutteet, tiet ovat huonossa kunnossa, keskellä kaupunkia on markkina-alue ja muutenkin kaikki on hyvin samanlaista kuin niin monessa muussakin kaupungissa täällä.
Kierrellessämme kaupungilla törmäsimme Joy nimiseen vanhempaan herraan, joka oli tullut juuri Vietnamista ja etsi rauhallisempaa rantakaupunkia. Tosin Kampot oli huono valinta, koska siella ei likaista jokea kummempaa vesistöä ole. Kävimme kahvilla Joyn kanssa ja samalla saimme vinkkejä Laosin ja Vietnamin kohteista, ja etenkin niistä joita kannattaa vältellä. Hän myös lahjoitti meille hienon Indokiinan kartan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti