17.12. / Nha Trang
Viimeinen päivä Nha Trangissa kului kuten moni muukin, eli sukeltaessa. Kaikki nämä päivät jotka meressä läträsimme olivat Angel Dive Vietnam http://www.angeldivevietnam.info nimisen firman kautta. Hommaa pyorittää Frederic niminen fransmanni, jonka toiminnasta tahi toiminta/koulutustavoista meillä ei loydy mitään valitettavaa. Suosittelemme lämpimästi muillekin. 2 sukellusta, kuljetukset, välipala laivalla ja lounas ravintolassa, sekä tarvittavat varusteet maksoi sen 32USD.
18-19. Saigon
Saigon eli Ho Chi Minh City, entinen etelä Vietnaminen pääkaupunki ei tarjonnut ihan hirveästi nähtävää. Käytyä tuli kuitenkin War Remnants Museumissa ("sotajäännosmuseo"), jossa oli kuvin ja esinein esitelty Vietnamin sodan tuhoja. Paikka oli kyllä paljon vaikuttavampi kuin Kambodzan vastaavat esitetäänmenneisyydenkauhut-paikat. Lisäksi sisältä asti tuli tsekattua Reunification Palace, joka on entinen etelä Vietnamin hallituksen kotikolo. Sinne sitten ajeli panssarivaunulla perille asti pohjoisen pojat ja totesi että olkaamme yhtenäinen valtio jälleen.
19. päivä aamupäivän vietimme tutkistellen 70km Saigonista sijaitsevia Cu Chin tunneleita. Vuodesta 1948 alkaen Viet Minh on kaiveskellut alueelle n. 250km tunneleita joissa piileskellä. Maan alle on rakennettu tunnelien lisäksi keittioita, sairaaloita, tyotiloja ja muuta elämiseen ja sotimiseen tarvittavia tiloja. Koska paikalliset ovat melko pieniä ihmisiä niin myos tunnelit ovat aika kääpio kokoa. Onneksi meitä turisteja varten on tehty hieman laajennettuja versioita, mutta en minä niissä silti haluaisi päivä tolkulla aikaa viettää. Aika uskomatonta kansaa! Ei ihme että amerikkalaisten sotaretket näillä kulmilla ei menneet ihan putkeen.
Muu aika Saigonissa meni ympäriinsä pyorimiseen, markkinoiden ja ostoskeskusten ihmettelyyn ja mansikoiden ostamiseen. En tiedä mistä oli mansikat tuotu, mutta ei ne mitään suonenjokilaisia olleet. Testiryhmämme ei suosittele.
20. Saigon - Singapore - Johor Bahru
Pitkästä aikaa tuntui siltä että liikkuu kun oli ilmaa siipien alla. Jetstarin lento Singaporesta lähti jämptisti aikataulussa ja perillä oltiin niinkuin pitikin. Jetstarista tarvii kyllä mainita pehmeät tilavat nahkapenkit ja 20kg painoraja ruumaan menevälle tavaralle. Ihan kuin oikea lentoyhtio, eikä mikään halpis, vaikkakin lennot oli vaan 60e/naama.
Saigonin lentokentällä virkailija yritti kertoa meille että meillä pitää olla joko matkaliput pois maasta tai vaihtoehtoisesti viisumia. Koska tarkoituksemme oli jatkaa matkaa bussilla, johon ei lippua etukäteen ostella, niin sujuvasti väitimme virkailijalle että meilla on netista ostettu lennot, joista ei ole mitään paperia. Selitys kelpasi ja matka jatkui.
Singaporessa testattiin heti paikallisia lakeja kun yritin syodä omenaa lentokentan metroasemalla. Ystävällinen herrasmies tuli ilmoittamaan minulle että se ei käy, sillä syominen ja juominen asemalla on kielletty. Metrossa sitten huomasinkin kieltolaput jossa kehoitusta tehostettiin 1000S$ sakolla. Tervetuloa Singaporeen.
Hieman matkustelua metrolla, bussilla ja hups.. taas oltiin rajalla. Tällä kertaa ylittämässä rajaa Singaporen ja Malesian välillä... Sujuvan ylityksen jälkeen päädyimme paikkaan joka selvisi hieman myohemmin Johor Bahrun keskustaksi. Koska olimme perilla vasta 21 aikaan ei paikka ollut kovin eläväinen oikeastaan yhtä baarikatua ja lukuisia ruokapaikkoja lukuun ottamatta.
Pienten arpajaisten jälkeen majapaikaksi valikoitui Hong Kong Hotel. Paikka oli varmaan kaupungin halvin, mutta silti meidän reissun kallein ja ehdottomasti huonoin. Ihan hirveä läävä.
Johor Bahrussa vietetyn yon jälkeen oli aika taas vaihtaa maisemaa ja hypätä bussiin kohti Mersingiä. 3h bussimatkasta maksettiin mutta perilla oltiin jo 2h 20min jälkeen. On vähän erilaista tämä vauhti tämmoisessa formulakisojakin isännoivässä valtiossa kuin noissa kommunistisissa kehitysmaissa. Bussissa oli tilaa niin että jopa minun mittainen mies mahtui ihan hyvin oikomaan...
Mersingissa ollaan vain yon yli, silla huomenna olisi tarkoitus suunata kohti Tioman saaria ja aurinkorantoja. Tosin sadekausi saattaa pilata tuon aurinko osuuden, mutta ei täällä sentään samanlaisia tulvia ole tarjolla kuin jokunen sata kilometriä pohjoisemmassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti