Luang Namthaassa on aamulla kylmä! Onneksi bussi siirsi meidät sieltä hieman etelämpään Oudomxaihin, joka mainostaa itseään pohjois-Laosin keskuksena. Sitä se kyllä onkin, sillä suht lähellä on sekä Kiinan että Vietnamin rajat, joiden molempien yli kannetaan tavaraa jatkuvalla syötöllä. Turisteille kaupungissa ei ole hirveästi nähtävää, mutta nettiyhteys oli nopea :)
Oudonxaista jatkettiin matkaa koilliseen Muang Khouhun. Hiljainen pikkukylä ei vielä ole varsinainen turistitin koti, mutta jokunen aika sitten turisteillekin auennut läheinen rajanylityspiste Vietnamiin varmasti lisää trafiikkia kylässä ja sitä myöten palveluitakin. Tätä nykyä tarjolla on muutama guest house ja sähköä tarjoiltiin n. klo 18-22.
2.12. Aamulla 07 aikaa alkoikin sitten riemukas bussimatka kohti Vietnamia. Bussi oli ihan ok kunnossa oleva 30 paikkainen, josta muutama taaimmainen penkkirivi oli revitty irti. Tilalla oli lattiasta kattoon asti laatikoita, säkkejä, mattoja, laukkuja ja purkkeja. Matka rajalle kesti n. 3 tuntia ja asfaltti loppui jo alkumatkaan, joten pöly oli hirveä.
Check-out luukulla Laosin rajalla ystävällinen herrasmies kertoi meille että olemme olleet maassa liian pitkään ja meillä on ongelma. Viisumi on kuulemma aina 30vrk. Sit ei tosin meidän viisumissa mainuttu ja leimakin tulessa oli lyöty 29.12.2007 asti. Virkailija siinä sitten soitteli muutaman puhelun ja totesi että heidän moka, mutta meidän tarvii maksaa sakkoa 4000KIP/hlö (n. 30snt). Normaalisti ylityksestä saa sakkoa 200$/vrk! Kipeistä piti muutenkin päästä eroon, joten ei inisty vaan maksettiin ja jatkettiin kohti Vietnamin Check-iniä. Täyteltiin kuponkeja, hymyiltiin ja oltiin tyytyväisiä. Ei ongelmia! Tosin passista tietoja vihkoon ylöskirjannut virkailija ei ollut kuullutkaan paikasta nimeltä Finland ja joutui sitä hetken ihmettelemään virkaveljensä kanssa.
Vietnamin rajavirkailijat olivat myös kohtuullisen kiinnostuneita mitä kaikkea automme kyydissä kulki. Aikansa kun he penkoivat kuormaa niin melua herätti pari laatikollista käsivoiteita. Ei olleet vissiin mammat maksaneet niistä tullia. Sotkusta kuitenkin selvittiin kun lahjoitettiin pari purkkia voiteita virkailijoille ja kaupan päälle vielä lisäksi terttu banaaneja.
Siitä alkoikin sitten pitkä alamäki kohti Dien Phien Phuta. Luultavasti Vietnamin viimeinen paikka missä turisti on nähtävyys ja pienet ja isommatkin lapset huutelevat 'hello'! Tosin odotettu ja Kambodzasta jo niin tuttu jatkuva tööttäily täällä alkoi heti rassaamaan. Mikä tätä kansaa vaivaa? Kyllä se ajoneuvo kulkee eteenpäin ilman sitä tööttiäkin!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti