Maanantaina pistettiin taas rahaa viisumiin, tällä kertaa Vietnamin sellaiseen. Samalla reissulla käytiin myös tsekkaamassa Laosin kansallinen ylpeys That Luang. Kyseinen kivimöykky on menty päällystämään kullalla ja se kai siitä niin ihmeellisen tekee. Ei meinaa ollut kovinkaan kummoinen ilmestys, kuvissa paljon hienompi.
Muuten aika kuluikin lähinnä ympäriinsä pyörimiseen, syömiseen ja netissa surffailuun.
Tosin 13. päivä illalla huomasimme ikävän yllärin kun lukitusta hotellihuoneestamme oli kadonnut hieman omaisuutta. Onneksi hyvin toimiva matkavakuutus korvasi kaiken ja passit yms. tärkeimmät olivat mukana.
14.11.
Aamu aloitettiin pirteästi vierailulla turistipoliisin luona. Lomakkeen täytön jälkeen saatiin taas osoitus paikallisesta itsensä palkitsemiskäytännöstä kun virkavalta halusi 20 000KIP (n. 2$) palvelumaksua. No ei siinä mitään mutta kun vain puolet maksusta meni kassaan ja toinen puolikas virkaintoilijan taskuun.
Virkavaltavierailun jälkeen matka jatkuin paikallisbussilla kohti Vang Viengia. 5h bussimatka päättyi siihen että Antti totesi hänen lompakkonsa olevan kadonnut juuri kun hän nousi bussista ylös. Tietenkin hänen vieressään istunut toveri oli kadonnut kuin tuhka tuuleen. Paikalliset oli kovasti lohduttelemassa että ei hätää! Laosilaiset vievät vain rahat, saat varmaan korttisi takaisin. Noh, saa nähdä.
Vang Vieng on oikea reppumatkailijarysä kaikenmoisten aktiviteettiensa takia. On tarjolla kalliokiipeilyä, kajaakeilla melomista, vaellusta, uimista luola-laguuneilla ja kaiken huippuna tubingia, eli joen laskemista traktorin sisäkumilla. Lisäksi on tarjolla kymmenkunta ravintolaa jotka näyttävät eri elokuvia/tv-sarjoja, puolet näistä paikoista näyttää Frendejä. Meidän valinta on ollut Family Guy-ravintola :D
Illalla arvottiin seuraavan päivän aktiviteetiksi kalliokiipeilyä.15.11.
Antti on syönyt tarpeeksi banaaneita, tai ainakin semmoinen apina se oli tuolla kallionrinteillä. Itsehän pääsin ylös yhtä lukuunottamatta kaikki kokeilemani reitit. Tosin kovin vaikeita ne ei olleet, vaan ihan aloittelijoiden seiniä. Varsin metkaa touhua tuo kiipeily ja paikat on huomena varmasti kipeät. Ei musta varmasti mitään aktiivikiipeilijää tule, mutta kyllä sitä satunnaisesti voi harrastaa. Täällä nämä kiipeilymaisemat ovat jo ihan oma nähtävyytensä sinällään.
Illan erikoinen osuus oli kun törmäsimme pariin suomelaiseen, jotka kertoivat että OhLaLa -ravintolasa on jonkun suomalaisen ajokortti, sun muuta omaisuutta. Noh, Antin kortit sieltä sitten tietenkin löytyi. Tappioksi tuli siis tällä kertaa kymmentkunta dollaria ja 5v. vanha lompakko.Tuntuu kyllä melko "järjestäytyneelle rikkollisuudelle" kun heti osataan neuvoa että ei hätää, kortit kyllä löytyy.. Ja nainen joka kortit palautti osasi kertoa paljonko rahaa oli ollut :D Erikoista touhua täällä aina välillä. Toivottavasti ei nyt ole mennyt usko kokonaan paikallisiin - tuskin. Seuraavan päivän ohjelmaksi arpaonni osoitti tubingia ja mukaan otettiin Jonny, johon törmäsimme kiipeilyreissulla.
16.11.
8km autolla ylävirran suuntaan ja sama matka sisäkumilla kelluen pitkin jokea toiseen suuntaan. Matkan varrella pidettiin pari stoppia ns. ranta-baareissa. Suurin osa niistä on aikamoisia kyhäelmiä mutta pidempään viihdyimme paikoista suurimmassa. Siellä tuli pelailtua lentopalloa, verkkofootbagin vastinetta, ruokailtua ja lepäiltyä, sekä tietysti uitua. Uiminen tapahtuu tosin lähinnä takaisin rantaan sen jälkeen kun on heilauttanut itsensä n. 5-7m korkeudesta köydellä keskelle jokea. Oli kyllä varsin uinut olo kun saavuimme takaisin Vang Viengiin juuri ennen pimeää.. Kyllä se 7h joella tuntuu yllättävän rankalta ja illalla oli aika palkita itsensä maukkaalla intialaisella ruualla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti