maanantai 7. huhtikuuta 2008

4.-14.4.2008 / Fuzhou - Shanghai - Shenzhen - Hong Kong

Fuzhou oli kivaa vaihtelua pilvenpiirtajakaupunkien valilla. Kylla siellakin niita on, mutta ne eivat ole kaupungin ydinkeskustassa, vaan suurin osa rakennuksista on enemman ja vahemman vanhoja 2-3 kerroksisia rakennuksia. Toisin kuin Hangzhou niin Suzhou vaikutti oikeasti vanhalle. Sivistynyt kulttuuritankkaus tehtiin kaymalla Suzhou museossa katselemassa vanhoja esineita ja vierailemalla Tiger hill -temppelilla. Tiger hillin alue oli kaunis kavelypolkuineen ja kevaisine kukkineen, mutta jopa nain hiljaisen kauden aikana turisteja (lahinna kiinalaisia) oli liikaa, jotta paikasta voisi oikeasti nauttia. Jono itse torniin oli niin pitka etta jatimme valiin.


Suzhousta matka jatkui Shanghaihin, jonne juna toi meidat parhaimmillaan 260km/h ja matka taittui 37 minuutissa. Shanghaissa meilla oli reissun ensimmainen etukateen varattu hostellihuone, koska tassa vaiheessa matkaa alamme olla liian laiskoja kavelemaan ympari kaupunkia etsien sita halvinta ja parasta hotellia. Shanghai City Center Youth hostel oli kylla loistava valinta, ainakin ensimmaisen yon 10 tunnien unien perusteella. Sijainti on ok, huone kuin paremmassakin hotellissa ja mika tarkeinta siella on hiljaista. Tapasimmepa ensimmaisen suomalaisenkin Kiinassa. Varmaankin ita-Helsingista kotoisin oleva nuorimies kavi pyytamassa jatkoaikaa huoneen luovutukseen - taisi olla pienta krapulan poikasta :D


Koska pitkasta aikaa olimme liikenteessa heti aamusta niin hotelliin kotiutumisen lisaksi ehdimme kayda tsekkaamassa Shanghain kuuluisimmat maisemat Nanjing roadin ja The Bundin. The Bund on historiallinen joenrantaseutu, josta nakyy hienosti iltavalaistu vastaranta, jolla sijaitsee Shangain tunnetuin rakennus Pearl -torni.


Sitten yritimme kovasti menna vierailemaan Tiede- ja keksintomuseossa, mutta meidan harmiksemme se oli suljettuna maanantaisin. Tarvinnee yrittaa uudelleen huomenna. Loppu paiva sitten kuluikin shoppailun parissa. Ensin piraattimarkkinoilta halpa akku PSP:hen ja sitten kymmenia design-putiikkeja, joista harvemmasta loytyi mitaan meille ja sitten kun loytyi niin hintakin oli tosi designia.

Toisella kerralla oli onni myoden ja museo auki. Aikamoinen museo olikin. 5 kerrosta mita ihmeellisimpia vekottimia, naytteliyita ja installaatioita. Paikalla oli kokoa Parin Ideaparkin verran ja meidan vierailu siella venahtikin viisi tuntiseksi ja silloinkin lahdimme pois vain koska paikka meni kiinni.

Shanghaista siirryttiin sujuvasti lentoen Shenzheniin, Hong Kongin rajakaupunkiin. Matkalla sattui melko erikoinen tapaus kun pojat meinasi jaada pois vaarassa paikassa! Me ei tiedetty etta matkalla on valilasku ja olimme marssimassa ulos koneesta siina missa melkein kaikki muutkin matkustajat. Lentoemot onneksi piti pojista huolen ja totesivat etta "this is not Shenzhen". Huh, olisikin ollut aikamoista jaada vaaralla pysakilla pois lentokoneesta!

Perilla Shenzheniin kuitenkin paastiin suunnitellusti, joskin aikataulusta myohassa. Ko. kaupunkin oli 70 luvulla kalastajakyla, joka sittemmin rajattiin erityistalousalueeksi ja on Hong Kongin imussa kasvanut noin 10 miljoonan ihmisen kaupungiksi. Kaupungilla olikin vilkas hulina ja lamminta piisas taas kun iltalampotila oli 23 asteen tienoilla. Eipa tullut ikava Shanghain viileytta.. Paivan pommi tuli kun sattumalta katsoimme Kiinan television ainoita englanninkielisia uutisia joista kuulimme etta Oasis Hongkong airlines on mennyt konkurssiin. Taisi poikien kotiin paluuseen tulla hieman mutkia..

Seuraavana paivana kavellen rajan yli ja junalla Hong Kongin keskustaan, tarkemmin Kowloon alueelle. Loputtomasti elektroniikkaa ja valomainoksia. Majoituksena pieni mutta siisti ja hiljainen luukku paljon parjatusta Chunking Mansionista - ehdottomasti mainettaa parempi paikka. Kylla se maailma taas muuttui kun tuli rajan yli. Lahes kaikki puhuvat englantia ja hinnat on vahintaan singaporen tasolla, jopa kalliimpia.

Edellisiltana pienta paniikkia aiheuttanut lennon katoaminen ei juuri helpottunut nettiselailulla ja soittelulla lentoyhtioihin. Oasiksen sivuilla ilmoitettiin, etta jokunen lentoyhtio tarjoaa heidan asiakkailleen korvaavia lentoja. Cathay Pacificin toimistolla saimme loistavaa palvelua ja he kaivoivat meille jostain ihmeesta paikat muuten taydelle lennolle, jopa niin hienosti etta ehdimme Lontooseen alkuperaiselle jatkolennollemme. Tosin nyt joudumme viettamaan yon lontoossa ja lahtemaan matkaan 9h aikaisemmin, mutta eikohan tasta selvita.

Vihdoin sitten nahtiin tuo itse Hong Kongin saarikin ja hienoahan siella oli. Paljon korkeita hienoja rakennuksia ja kauppoja joita kohden on turha edes katsella. Mitaan erikoista se ei sinallaan tarjonnut mut nytten voi sanoa kayneensa siella. Jotain elektroniikkaostoksia taalta piti kuitenkin tehda ja ostin tulevaan lappariini valmiiksi muistikammat :)

Nyt on sitten viimeinenkin ilta taalla pain maailmaa vietetty ja kivasti on mennyt. Enaa lyhyet unet ja sitten Cathayn siivilla kohti Lontoota jossa meita odottaa kylma ja losta. Harmikseni mitaan sopivaa takkia ei taalta ole matkaan loytynyt, mutta eikohtan sita hupparilla paivan parjaa.

On tuo Kiina vain aika erikoinen maa. Ihmiset olivat todella mukavia ja ystavallisia. Auttoivat sen minka kielimuuriltaan pystyivat, valilla paremmin valilla huonommin. Erikoisina piirteena voidaan pitaa ikuista kiiretta ja ryysimista mihintahansa rajattuun tilaa, esim hissiin tai metroon. Paikalliset ei todellakaan odota etta toiset paasisivat ulos vaan ryysivat taydella touhulla sisaan samantien kun ovi on edes raollaan auki. Valilla toiminta on todella koomisen nakoista! Autoilijat on se nro yksi ja jalankulkijat menee jos uskaltaa. Ja Hong Kongissa taas ollaan tosi kohteliaita, niin metron ovella kuin liikenteessakin.

Toinen ihan oma juttunsa on kiinalaiset ruokailutavat. Taalla kuuluu maiskuttaa, ryystaa, royhtailla ja mussuttaa. Luun palaset, janteet yms syomakelvottmat syljeskellaan poydalle tai lattialle ja muutenkin poyta nayttaa aikamoiselle kaatopaikalla ruokailun jalkeen. Usein miten kiinalaiseen ateriaan kun kuuluu riisia ja usean sorttista lisuketta ja niita sitten puikoilla yritetaan saada suuhun asti. Vahan erilaisena sattumana pitanee mainita Antin paikallisen McDonaldsin tarjoama tulinen kanapurilainen, jonka pihvi oli vissiin unohdettu paistaa. Toivottavasti ei ole salmonella seuranamme..

Nain se sitten Aasia on nahty, koettu ja tunnettu.

torstai 3. huhtikuuta 2008

31.3.-3.4.2008 / Hangzhou - Suzhou

On voittajan valinta ensin matkustaa 15 tuntia junalla ja olla perilla 02 yolla, ilman karttaa tai tietoa mihin on menossa yoksi. Aurinkomatkojenkin lomakohteessa Hangzhoussa oli yolla kylma! Onneksi rinkat selassa kavely ympari kaupunkia pitaa nuoret miehet lampimana. Tunnin haahuilun jalkeen oli ansaittu hetki hampurilaisten parissa McDonaldsissa. Niin se BigMac Mealin hinta on 1,60e ja turha yrittaa tilata edes sita englanninkiellella.

Kaupungista loytyi useita majataloja jotka eivat joko halunneet meita vieraikseen tai sitten olivat oikeasti taynna. Epailemme ensimmaista. Puoli 4 aikaan yolla alkoi tuntua silta etta jotain pitaa tehda. Antti oli fiksuna poikana tallettanut wikitravelin Hangzhou oppaan puhelimeensa ja sielta sitten bongasimme hotellin, hyppasimme taksii ja kohta olimmekin jo unilla.

MyInn - Kiinan Omena-hotelli. Tilassa on saastetty niin sankyjen mitassa (176cm) kuin kerrosten korkeudessakin (ehka 220cm). Sangyissa oli kertakaytto liinavaatteet ja huoneissa tietokoneet! Ovet aukesi kulkukortilla ja hintakaan ei paata huimannut, vain 99Y!

Hangzhou on Kiinan taman hetken kovimpia turistinahtavyyksia, tai ainaki sita markkinoidaan semmoisena. CCTV:n kanavilla pyorii englanninkieliset mainokset ja tekeepa suomalaisetkin matkatoimistot tanne reissuja. Paikka on monessa mielessa ehka hieman ylimainostettu, tai ainakaan se ei ole sita perinteista Kiinaa. Kaupungin juttu on West Lake ja sen ymparilla olevat puistot, temppelit, tee-tuvat ja huvilat. Kaikki vain tahtoo olla kovin uutta ja kiillotettua. Kylla ne hienoja olivat, taynna ihmisia ja taalla paasisi liikkumaan vaikka pyoratuolilla, mutta tunnelmaltaan kovin mitaan sanomantonta. Parasta mallia tasta modernista maailmasta antoi 2002 rakennettu torni-padoga jonka luokse vei ensin liukuportaat ja sitten ylos hissi! Nakymat tosin oli hienot, harmi vain etta taivaalla oli se sama harmaa pilviverho, joka on ollut kanssamme koko Kiinan vierailun.

Kuten kaikissa Kiinan miljoonakaupungeissa niin myos taalla on valtava maara kauppoja. Niiden perinteisten lisaksi (joissa myydaan suuret maarat piraattituotteita) kavimme tutustumassa oikeisiin harmaisiin markkinoihin aivan kaupungin ytimessa. Lieneko katukuvaa haluttu siistia vai mika lie ollut syyna kun kenka- ja kellokauppiaat on ajettu sivukujille piiloon. He kuitenkin houkuttelevat asiakkaitaan esittein kadun varrelta ja lahdimme ihan mielenkiinnosta katsomaan minkalaiseen paikkaan sita pojat joutuu. Kengat ja muut tavarat oli piilotettu asuntojen takahuoneisiin. Kavimme lapi varmaan kuusi paikkaa johon meidat johdatettiin ja useimmissa marssimme keittion tai vahintaankin eteiseisen lapi. Taalla sita ollaan turvassa uteliailta silmilta. Ja koska vastaan sattui tulemaan kivat tossut ja ne eivat montaa euroa maksaneet niin tuli sitten lunastettua sellaiset repun painoksi.

Parin tunnin bussimatka toi pojat tanaan (3.pv) Suzhouhun. Pikaisen tutustumisen perusteella mukavasti pienempi miljoonakaupunki kuin Hangzhou. Vanhan keskustan talot ovat vain pari - kolme kerroksisia ja tyyliltaan sita mita Kiinalta enemman odottaa. Liikennetta on vahemman ja ilmakin oli mukavan lammin kun aurinko paistoi ohuemman pilviverhon takaa. Ja heti kun paastiin eroon valtavista ostoskeskuksista/keskittymista niin vastaan tuli pikkuliikkeita josta Antti osti seuraavan 5 vuoden takit. Ehka jostain loytyy myos minulle jotain - elephant size vain on kovin harvassa.

sunnuntai 30. maaliskuuta 2008

25.-30.3.2008 / Guangzhou - Xiamen - Quanzhou - Fuzhou

Sen jalkeen kun kaikki Guangzhoun kaupat oli kahlattu lapi ja ainoat ostokset oli pitkat housut viileita keleja ajatellen, oli aika siirtya Xiameniin. Illalla kun hyppaa junaan ja pistaa paan tyynyyn niin aamulla sita sitten olikin perilla. Xiamen oli iso rakennustyomaa. Joka paikassa oli nostureita tekemassa keksimaarin 20-30 kerroksisia taloja. Pakollisten nahtavyyksien joukossa kavimme tsekkaamassa myos Gulang Yu:n saari aivan Xiamenin edustalla. Saarta kutsutaan piano-saareksi, silla kertoman mukaan lahes jokaisella perheella siella oli oma piano. Villitys oli saanut alkunsa saaren alunperin asuttaneista rikkaista, jotka rakensivat sinne hienoja villoja. Nykyaan paikka on kylla jo liian turisti-orientoitunut, silla joka kulmassa oli joko paasylipputiskia tahi jonkin sortin kauppiasta. Ainoatakaan pianoa en nahnyt, mutta hienojen kavelykatujen varrelle oli asennettu kaiuttimia, joista tuota iloista pimputusta saattoi kuulla. Ylimainostettu paikka, etenkin pilvisella saalla, jolloin on turha odottaa hienoja nakymia saaren keskella sijaitsevalta maen huipulta.

Xiamenista bussi vei pojat Quanzhouhun, jonka riemuista nautimme seuraavat pari paivaa. Nahtavyyksista rastit laitetaan kohtiin Lao Tse -taolaispatsaaseen ja isoon tempeeliin jonka pihassa nokottavat hienot kaksoistornit. Muuten aika meni lahinna maisemien katseluun ja kiinalaisen kulttuurin ihmettelyyn, joista seuraavassa jotain..

Ruokalistat jotka ovat vain Kiinaksi. Tahan mennessa on opittu kanan ja lihan merkit mutta se etta minkalaisen soosin ja mausteiden kanssa ne tulee on jaaneet viela arvoitukseksi. Hirmu ystavallista palvelua me ollaan kuitenkin saatu kun olemme vain osoitellee typeran nakoisina ruokalistaa. Yleensa valitsemme ruokalan jossa on seinalla kuvat aterioista ja osoittelemme niita tai satunnaisesti niin hienon paikan etta siella on englanninkielinen menu. Jalkimmaisia ei ole kovinkaan montaa ollut.

Sitten tarina jalleen kerran kiinalaisten alyttomasta ystavallisyydesta ja avuliaisuudesta. Kavellessamme kadulla kun etsimme hotellia niin pari paikallista nuortamiesta sanoivat hello ja kysyivat mista olemme kotoisin. Olivat lahinna innoissaan etta saavat puhua englantia sen muutaman sanan jonka osaatavat. Satuimme kysymaan heilta missa pain on halvat hotellit, josta seurasi se etta he neuvoivat reitin ja kavivat kanssamme kolme eri hotellia lapi ennenkuin loytyi sopiva. Lopuksi vain kiitos ja pojat olivat tyytyvaisia. Olisitko itse lahtenyt opastamaan turistia noin? Kaverit olivat jossain ohjelmistokehitysfirmassa toissa mutta heillekkaan ei ollut tutta tuo sana internet. Ehka intelnet ois toiminut paremmin. Nama kiinalaiset kun eivat osaa lausia tuota r-kirjainta. Toiset erittain avuliaat ihmiset olivat Quanzhoun pienella rautatieasemalla. Se oli jo oikeastaan kiinni mutta pari virkailijaa yrittivat selvittaa meille junaa joko suoraan Quanzhousta Hanzhouhun tai sitten niin etta lahto on Fuzhousta. Tarvittava info saatiin ja todettiin etta joudumme menemaan ensin bussilla Fuzhouhun josta sitten junalla loppumatka.

Seuraava ihmeellinen episodi saatiinkin sitten Fuzhoun rautatieasemalla, jossa kysyimme infopisteen melkein englantia puhuvalta naiselta apua lipunostoon. Han selvitteli asiaa ja kun todettiin ettei seuraavaan junaan ole kuin yksi lippu niin han juoksenteli hyvan tovin vain hakeakseen paikalle jonkun suuremman vallan omaavan rouvan. Han sitten soitteli puhelimella ja radiopuhelimella ja selvitteli josko meille olisi jostain viela toinen lippu irronnut. Heidan suunnattomasta yrityksesta huolimatta ei sita lippua sitten saatu ja jouduimme jaamaan Fuzhouhun yoksi ja ottamaan junan huomisaamulle. Se onkin sitten reissun viimeinen pidempi matka, luvassa on 15h junassa. Antti melkein halasi avuliaita virkailijoita, jotka loppuen lopuksi ostivat meille liput huomiseen junaan suoraan koko pitkan jonon ohi :D Noh, kattely riitti talla kertaa. Tieda mita se halaaminen olisi aiheuttanut tassa maailman kapitalistisimmassa kommunismissa!

maanantai 24. maaliskuuta 2008

20.-24.3.2008 / Macau - Guangzhou

Macau oli varsin pehmea lasku Kiinaan ja todellista tuntumaa lahdettiin hakemaan Guangzhousta. "Maiden" rajalla oleva tullialue on ehka hienoin, modernein ja yksi toimivimpia mita olen koskaan nahnyt. Toisaalta niin sen pitaakin, silla paivittain siita kulkee lapi kymmenia tuhansia ihmisia.

Parin tunnin bussimatka vei meidat koko matkan hienoa moottoritieta pitkin yli 10 miljoonan asukkaan Guangzhouhun. Huono esimerkki Kiinasta tamakin. Keskusta on taynna pilvenpiirtajia ja ostoskeskuksia. Tiet ovat isoja, jalkakaytavat leveita ja siisteja, metro tehokas ja uusi samoin kuin linja-autotkin. Tosin on taalla tullut selvaksi se etta Kiinalaisia on paljon, todella paljon.

Ero kaupunginosien valilla on valtava. Osa on kuin Hong Kong, osa taas kuin Afrikka. Meidan hotellin nurkilla on enemman afrikkalaisia ravintoloita kuin kiinalaisia ja puolet vastaan tulijoista omistaa ennemmin Ghanan kuin Kiinan passin. Meille ei ole ihan selvinnyt mita kaikkea nuo yon timot siella toimittaa mutta kovasti tuntuvat erinaisia paketteja maailmalle lahettavan. Siita kertoo myos iso logistiikkafirmojen maara. Tietenkaan alue ei ole se kaupungin kaunein, siistein ja hiljaisiin mutta halvimmat hotellihuoneet siella on. Ja jopa halvimpien hotellien laatu on varsin hyva. Huoneet ovat isoja, siisteja ja hiljaisia. On kuuma vesi ja telkkari, seka kivikova kiinalainen sanky :)

Made in China on jo kasite. Taalla se tuntuu konkretisoituvan. Kaikesta on olemassa se Kiinassa tuotettu maailmanbrandi ja sen kiinalainen serkku jonka merkista me emme ole koskaan kuulleetkaan. Meidan hotellin kulmilla on ehka viisi Anttilan kokoista taloa taynna pieni kenkakauppoja. Tien toisella puolella on vahintaan yhta paljon vaatekauppoja. Suurin osa niista on ns. tukkuja, mutta vain murto-osa ei suostu myymaan yksittaiskappaleita. Hinnat ei paata huimaa silla 10 eurolla jostat jo vaikka minkalaiset tossut tai housut. T-paidoissa 5 euroa alkaa olemaan jo kalliimmasta paasta. Toki taalta loytyy myos aidot maailman huippumerkit, mutta niin on myos niiden hinnat kovasti lansimaita muistuttavia. On se kuitenkin aivan uskomatonta minkalainen maara taalla voi naita kauppoja olla ja lisaa tuntuu olevan menee mihin suuntaan tahansa. Kummastusta lisaa se kuhina mika puotien ymparilla koko ajan on. Ihmiset kuljettelee laatikoita paikasta toiseen milloin minkakinlaisella kulkuneuvolla. Yleensa jonkunlaisella fillarinjatkeella tai nokkakarryilla. Niin sita voi siirtaa ihan hyvin muutamat tuhannet tossut parilla karryilla.



Taalla on kylla paljon semmoisia juttuja mita ei muualla maailmassa tule vastaan. Esimerkiksi rahan vaihtaminen. Matkashekkeja vaihtaa monista eri pankeista vain Bank of China ja sillakin vain tietyt konttorit ja nekin vain arkisin. Joo - kylla yritimme viikonloppuna. Matkashekit on ymmarrettavasti hirvean paperisodan takana mutta niin on se kateisenkin vaihtaminen. Muutama allekirjoitus, kopio passista ja tietojen nappailykoneelle on ihan tavallista vaikka olisit vaihtamassa vain 50 euron setelia.

Sitten tama internet. Sana joka on kaikkialla maailmassa sama ja sen tuntee jokainan, paitsi kiinalaiset - internet. Ensin ihmettelimme etteiko taalla ole internet-kahviloita ollenkaan mutta kun saimme vihdoin kasiimme jonkun joka puhuu englantia enemman kuin yhden sanan niin selvisi etta nettikahvila on ihan nurkan takana (tai toisella kerralla 3 kerroksessa samassa rakennuksessa jonka alakerrassa asiaa tiedustelimme). Internet kun ei ole sana jota edes parikymppiset nuoret ymmartaisivat. Muualla nettikahvilat ovat olleet kadunvarrella tai ostareiden ylimmissa kerroksissa. Taalla ne on kerrostalojen/kauppatalojen jossain satunnaisessa kerroksessa piilossa. Kadulle ei ole nakyvia mainoksia ja kuppiloita ei tarvitse olla ihan joka kulmalla kun koneita on yhdessa kahvilassa 300-500 kpl!! Yhtedet on onneksi nopeita - sinne minne niilla paasee. Kiitos Tiibetin rahinoiden on kansalaisten suurimmat ystavat eli sensuurista vastaavat viranomaiset vaantaneet sensuurifiltterin tiukalle ja suurin osa .fi paatteisista osoitteista on suljettu meilta. Pienilla kiertoteilla useinpiin paasee kasiksi mutta sen oppimiseen meni kolme paivaa ja vielakaan en paase esimerkiksi Ylen tai Iltalehden sivuille. heh. Aikamoista tama vapaassa maailmassa elaminen.

On se uskomatonta miten Kiina voi olla niin suljettu. Vaikka olisit kuinka muodin mukaan kulkeva nuori niin et valttamatta puhu sanaakaan englantia, etka osaa lukea meikalaisten aakkosia. Naita apinoita kun on niin paljon ette kaikki mahdolliset vekottimet kun kannykat, pleikkarit ja tietokoneet kun on kaannetty myos paikallisille koukeroille. Jopa numeroiden kasimerkit on erilaiset kuin meilla! Yrita nyt siina sitten jostain jotain ymmartaa. Lisaksi multa on kysytty etta mika kohta passissa on "name?" ja pankkivirkailija kysyi mun passi kadessa etta mista olen kotoisin. Se siita englanninlukutaidosta.

keskiviikko 19. maaliskuuta 2008

17.-19.3.2008 / Jakarta - Macau (Kiina)

Viva Macaun lento lahti ajallaan ja pojat paasi perille turvallisesti. Matkan koettelemukset olivat mun korva jota alkoi sarkemaan muutama tunti ennen lennon lahtoa ja vaaran valuutan tarjoaminen lentokoneessa. Koska kentalla ei ollut oikein mitaan tarjoilua 00.50 yolla niin ajattelimme saastaa loput Indonesian Rupiahit koneeseen. Harmiksemme kuitenkin meille kerrottiin ettei ne kelpaa! Lento lahti Indonesiasta ja menee Kiinaan mutta valuuttana kay vain USD, australian $ tai kiinan raha. Onneks meilla oli viela pieni usdollareita niin saatiin nuudelikeitot. Nyt vain pitas keksia joku joka vaihtais meidan loput rupiahit pois.

Macau on kuin pieni Las Vegas. Entinen Portugalin ja Aasian ensimmainen ja viimeinen (-99 asti) siirtomaa joka nayttaa enemman etela-euroopalle kuin Aasialle. Uhkapelit on taalla sallittuja ja isoja ja todella upeita kasino-rakennuksia on keskusta taynna. Asukkaita talla n. 25 neliokilometrin autonomia (Kiina on siis se isantamaa) on 500 000 ja turisteja vuodessa n. 27 miljoonaa! Ja sen huomaa helposti. Puolet porukasta kulkee kartta ja kamera kadessa ympari kaupungin ilmaisia nahtavyyksia! Vaikka kasinorikkaita (ja koyhia) riittaa niin silti majoitusta saa kohtuu hintaan ja ruokaa eurolla parilla.

Meidan majapaikaksi loytyi ns. Pension house jonka huone on kuin tehty nukkumiseen. Se on viilea, pimea ja hiljainen. Tosin jostain kumman syysta siella toimii melkein taydella kuuluvuudella wlan :D Ensimmaisen aamun heratys oli mielenkiintoinen kun paikkaa pitava mummo tuli hakkaamaan oveen. Kuvittelimme molemmat etta olemme nukkuneet jo 12 asti ja maksettuna oli huone vain yhdeksi yoksi. Antin astellessa eteiseen aukaisemaan ovea huomattiin kuitenkin, etta lattia on marka. Siina hetken mummo ja joku raksapena hosuivat mopin kanssa ja ihmettelivat asiaa suureen aanneen seka toivat pari uutta kuivaa kokolattiamaton palasta sen maran paalle ja taas kaikki oli kunnossa. Mista lie oli vesi siihen vuotanut. Nyt kaks paivaa myohemmin siina on edelleen noin neliometrin kokoinen alue jossa voi kuvitella kavelevansa suolla.

Nyt on nahtyna muutama tarkein nahtavyys ja haettu Kiinan viisumi. Sekin oli oma episodinsa kiitos saksan ghanalaisia tummaihoisia ja parin venalaisen unohtamatta laumaa filippiinoja. Toimisto josta viisumit haetaan on hienosti jarjestetty vuoronumeroin joiden antaminen lopetetaan niin etta kaikki ehditaan kasitella. Me oltiin paikalla liian myohaan mutta jostain kumman syysta vahtimestari antoi meille taskustaan vuoronumerot. Lahes kaikki muut han kuitenkin kaannytti ovelta huudellen ainoasta "tomorrow". Niin vuoronumerot ei lie ihan niin selvia kaikille silla jengia tuntui ravaavan tiskilla ihan miten sattui ja sitten kun filippiinot huomas asian niin nehan ryntas kaikki siihen. Parhaillaan kahden tiskin edustalla oli varmaan muuta kymmenen ihmista joko vaarilla vuoronumeroilla tai ilman vuoronumeroa.. heh.

Tanaan ei ole tehty paljoa. Ainoa mainittava asia on oikeastaan yksi tiputus. Se tosin oli koysi nilkoissa 233m korkeudesta Macau -tornista. Kyseessa oli maailman korkein benji-hyppy. Tarvii sanoa etta pelotti hitosti mut sitten kun siita reunan yli tuli kellahdettua niin oli kyl niin hiton siistia! :)

sunnuntai 16. maaliskuuta 2008

12.-16.3.2009 / Bali - Jakarta

Nyt pojat sitten tietaa kaiken surffaamisesta! Tarkeinta on ostaa tahi vuokrata hieno lauta, istua sen suomassa varjossa rantahietikolla ja vilkutella tytoille. Tai ainakin siihen tulokseen me tultiin kun kaksi paivaa tuotti tulokseksi yhteensa ehka kaksi sekunttia pystyssa laudan paalla. Ei ollut tuo etelan laji pohjoisen poikia varten. Yllattavan raskasta urheilua homma kuitenkin on ja kaikki paikat oli kipeama heti ensimmaisen paivan jalkeen.

Surffaamisen lisaksi Kutalla (Balin osa jossa olimme) voi myos shoppailla. Erinaisia surffi(vaate)kauppoja on tarjolla joka nurkalla. Matkaan tarttui hieman tuliaisia, mutta jatettiin ne enemma shoppailut sitten Kiinaan.

Illan tullen oli aika taas suunnata lentokentalle ja jatkaa matkaa kohti Jakartaa. Meidan iloksia AirAsian lento oli (taas!) myohassa. Talla kertaa odotusta kentalla kertyi ylimaaraiset kolme tuntia ja perilla oltiin keskella yota. Kylla puoli 3 yolla on hyva aika etsia majoitusta. Edellisella kerralla hyvaksi todettu Borneo hostel oli taynna mutta tilalle loytyi vahintaan yhta hyva enmuistasennimea-hostelli.

Jakartassa on nyt sitten vain tuhlattu aikaa kaymalla elokuvissa, kiertamalla ostereita, syomalla liikaa Pizza Hutissa ja manaamalla Balila mun mukaan tullutta korvatulehdusta. Muutaman tunnin paasta on lento kohti Kiinaa, tarkemmin Macauta. Ensi kerran tunnelmat kirjoitellaankin sitten sielta..

Indonesia on todella kiva maa! Taalla on upeita luonnon nahtavyyksia, mukavia ihmisia, erittain hyvaa ruokaa ja parasta sukellusta. Ainoa asia mika tahmaa oikeasti on internet. Valtion monopolin myota se on hidas ja kallis. Sen lisaks myos laiva- ja jossain maarin lentoyhteydet on valilla vahan arpapelia, mutta niin se on enemman ja vahemman kaikkialla Aasiassa.

keskiviikko 12. maaliskuuta 2008

Ensimmaiset kuvat Indonesiasta!

Indonesia kun ei ole mikaan internetyhteyksien luvattu maa niin vasta nytten Antti sai linjoille ensimmaiset kuvat Indonesiasta. Lisaa tulee kun vain joskus saadaan ne palvelimelle asti.

Linkki loytyy oikeasta reunasta kuten muihinkin kuviin :)