Singaporessa vuoden vaihde lähenee ja tahdonkin toivottaa oikein hyvää uutta vuotta 2008 kaikille!
ps. +25 yollä.
maanantai 31. joulukuuta 2007
perjantai 28. joulukuuta 2007
22.-28.12.2007 / Tioman islands - Johor Bahru
Niin siina sitten vain kavi, etta joulu menna hurahti Tiomanin saarella makoillessa. Kyseinen saari on valittu joskus aikanaan maailman 10 kauneimman saaren joukkoon ja se on ollut turistikohde jo 70-luvulta lahtien, joten odotimme sen olevan suht tayteen pakattu erinaisua resortteja ja majoituksen olevan ennemmin talo kuin bungalowi tyyppista. Kovin vaarassa kuitenkin olimme!
Saarella elama jakautuu useiden rantalahdelmien varrelle, joista me menimme Air Batangille, tuttavien kesken ABC:lle. Sielta loytyy edullisimmat majoitukset ja nain monsuunikauden aikaan se on niita harvoja joissa edes on jotain auki. Bungalowi irtosi neljalla eurolla ja ravintoloitakin oli auki oikein kaksin kappalein, joista valita. Ruuassa ei onneksi ollut muuten suuremmin valittamista. Jouluateriaksi ei paljoa kinkkua ollut kun ne vahatkin ravintolat oli enemman ja vahemman muslimien pyorittamia. Sen sijaa kanaa sweet & sour oli tarjolla ja se maistui.
Saarella oli ehka kolmisenkymmenta turistia, joista meidan lisaksi nelja oli Suomesta. Ita-Helsingista kuulemma, tosin sen ois arvannut kertomattakin. Taisivat olla lahes kaikki lahteneet jouluhulinaa karkuun, silla minkaanlaista yhteista jouluillallista tms kukaan ei ollut halukas viettamaan. Tosin ei silla, etta me olisimme liiemmin kyselleetkaan.
Paivat kulutettiin pienilla patikointiretkilla naapurikyliin viidakon lapi, snorklailemalla haitten ja kilpikonnien seassa, uiskentelemalla tai sitten ihan vain makoilemalla riippumatossa kirjan ja mp3-soittimen kera. Niin ja taidettiin me yksi paiva meloa kanooteilla tarpeeksi kauas. Matkan toisessa paassa kun nalka yllatti niin paatimme rantautua syomaan saaren hienoimpaan Golf & Spa resorttiin. Ei meinanneet pojat uimashortsit jalassa saada edes menua, sen verran pramea oli paikka.
Vaikka monsuunikausi pitaisi olla pahimmillaa niin ei sadetta siunaantunut kunnolla kuin yhtena yona. Tioman on hyvassa maineessa oleva sukelluskohde, mutta valitettavasti tahan aikaan vuodesta ei saitteja ole auki kuin pari ja nekin naki snorkkeloimailla ihan hyvin. Paatimme siis saastaa rahat Filippiineilla sukeltamista varten, jossa toivottavasti on paremmat kelit.
Viimein koitti kuitenkin aika suunata takas Johor Bahruun shoppaileen uuden vuoden vaatetusta ja lautta vei meidat takaisin mantereelle Mersingiin, josta bussi kuljettu jo tutuksi tulleeseen Johoriin.
Tioman on natti saari. Ja kuivalla kaudella varmasti viela paljon natimpi, joskin ruuhkaisempi! Ehka ne sukelluspaikat tarvitsee tulla tsekkaamaan joku toinen kerta sitten. On se vaan aika luontoa viela kun terassilla voi hyppia apinoita ja metrin paassa kavella metrinen lisko..
Saarella elama jakautuu useiden rantalahdelmien varrelle, joista me menimme Air Batangille, tuttavien kesken ABC:lle. Sielta loytyy edullisimmat majoitukset ja nain monsuunikauden aikaan se on niita harvoja joissa edes on jotain auki. Bungalowi irtosi neljalla eurolla ja ravintoloitakin oli auki oikein kaksin kappalein, joista valita. Ruuassa ei onneksi ollut muuten suuremmin valittamista. Jouluateriaksi ei paljoa kinkkua ollut kun ne vahatkin ravintolat oli enemman ja vahemman muslimien pyorittamia. Sen sijaa kanaa sweet & sour oli tarjolla ja se maistui.
Saarella oli ehka kolmisenkymmenta turistia, joista meidan lisaksi nelja oli Suomesta. Ita-Helsingista kuulemma, tosin sen ois arvannut kertomattakin. Taisivat olla lahes kaikki lahteneet jouluhulinaa karkuun, silla minkaanlaista yhteista jouluillallista tms kukaan ei ollut halukas viettamaan. Tosin ei silla, etta me olisimme liiemmin kyselleetkaan.Paivat kulutettiin pienilla patikointiretkilla naapurikyliin viidakon lapi, snorklailemalla haitten ja kilpikonnien seassa, uiskentelemalla tai sitten ihan vain makoilemalla riippumatossa kirjan ja mp3-soittimen kera. Niin ja taidettiin me yksi paiva meloa kanooteilla tarpeeksi kauas. Matkan toisessa paassa kun nalka yllatti niin paatimme rantautua syomaan saaren hienoimpaan Golf & Spa resorttiin. Ei meinanneet pojat uimashortsit jalassa saada edes menua, sen verran pramea oli paikka.
Vaikka monsuunikausi pitaisi olla pahimmillaa niin ei sadetta siunaantunut kunnolla kuin yhtena yona. Tioman on hyvassa maineessa oleva sukelluskohde, mutta valitettavasti tahan aikaan vuodesta ei saitteja ole auki kuin pari ja nekin naki snorkkeloimailla ihan hyvin. Paatimme siis saastaa rahat Filippiineilla sukeltamista varten, jossa toivottavasti on paremmat kelit.
Viimein koitti kuitenkin aika suunata takas Johor Bahruun shoppaileen uuden vuoden vaatetusta ja lautta vei meidat takaisin mantereelle Mersingiin, josta bussi kuljettu jo tutuksi tulleeseen Johoriin.
Tioman on natti saari. Ja kuivalla kaudella varmasti viela paljon natimpi, joskin ruuhkaisempi! Ehka ne sukelluspaikat tarvitsee tulla tsekkaamaan joku toinen kerta sitten. On se vaan aika luontoa viela kun terassilla voi hyppia apinoita ja metrin paassa kavella metrinen lisko..
maanantai 24. joulukuuta 2007
Hyvää joulua!
Testiryhmämme maailmalta toivottaa hyvää joulua kaikille tutuille ja hieman tuntemattomille!
Tiomanin saarella on lämmintä ja ruoka hyvää.
Tiomanin saarella on lämmintä ja ruoka hyvää.
perjantai 21. joulukuuta 2007
17.-21.12.2007 / Nha Trang - Saigon - Singapore - Johor Bahru - Mersing
17.12. / Nha Trang
Viimeinen päivä Nha Trangissa kului kuten moni muukin, eli sukeltaessa. Kaikki nämä päivät jotka meressä läträsimme olivat Angel Dive Vietnam http://www.angeldivevietnam.info nimisen firman kautta. Hommaa pyorittää Frederic niminen fransmanni, jonka toiminnasta tahi toiminta/koulutustavoista meillä ei loydy mitään valitettavaa. Suosittelemme lämpimästi muillekin. 2 sukellusta, kuljetukset, välipala laivalla ja lounas ravintolassa, sekä tarvittavat varusteet maksoi sen 32USD.
18-19. Saigon
Saigon eli Ho Chi Minh City, entinen etelä Vietnaminen pääkaupunki ei tarjonnut ihan hirveästi nähtävää. Käytyä tuli kuitenkin War Remnants Museumissa ("sotajäännosmuseo"), jossa oli kuvin ja esinein esitelty Vietnamin sodan tuhoja. Paikka oli kyllä paljon vaikuttavampi kuin Kambodzan vastaavat esitetäänmenneisyydenkauhut-paikat. Lisäksi sisältä asti tuli tsekattua Reunification Palace, joka on entinen etelä Vietnamin hallituksen kotikolo. Sinne sitten ajeli panssarivaunulla perille asti pohjoisen pojat ja totesi että olkaamme yhtenäinen valtio jälleen.
19. päivä aamupäivän vietimme tutkistellen 70km Saigonista sijaitsevia Cu Chin tunneleita. Vuodesta 1948 alkaen Viet Minh on kaiveskellut alueelle n. 250km tunneleita joissa piileskellä. Maan alle on rakennettu tunnelien lisäksi keittioita, sairaaloita, tyotiloja ja muuta elämiseen ja sotimiseen tarvittavia tiloja. Koska paikalliset ovat melko pieniä ihmisiä niin myos tunnelit ovat aika kääpio kokoa. Onneksi meitä turisteja varten on tehty hieman laajennettuja versioita, mutta en minä niissä silti haluaisi päivä tolkulla aikaa viettää. Aika uskomatonta kansaa! Ei ihme että amerikkalaisten sotaretket näillä kulmilla ei menneet ihan putkeen.
Muu aika Saigonissa meni ympäriinsä pyorimiseen, markkinoiden ja ostoskeskusten ihmettelyyn ja mansikoiden ostamiseen. En tiedä mistä oli mansikat tuotu, mutta ei ne mitään suonenjokilaisia olleet. Testiryhmämme ei suosittele.
20. Saigon - Singapore - Johor Bahru
Pitkästä aikaa tuntui siltä että liikkuu kun oli ilmaa siipien alla. Jetstarin lento Singaporesta lähti jämptisti aikataulussa ja perillä oltiin niinkuin pitikin. Jetstarista tarvii kyllä mainita pehmeät tilavat nahkapenkit ja 20kg painoraja ruumaan menevälle tavaralle. Ihan kuin oikea lentoyhtio, eikä mikään halpis, vaikkakin lennot oli vaan 60e/naama.
Saigonin lentokentällä virkailija yritti kertoa meille että meillä pitää olla joko matkaliput pois maasta tai vaihtoehtoisesti viisumia. Koska tarkoituksemme oli jatkaa matkaa bussilla, johon ei lippua etukäteen ostella, niin sujuvasti väitimme virkailijalle että meilla on netista ostettu lennot, joista ei ole mitään paperia. Selitys kelpasi ja matka jatkui.
Singaporessa testattiin heti paikallisia lakeja kun yritin syodä omenaa lentokentan metroasemalla. Ystävällinen herrasmies tuli ilmoittamaan minulle että se ei käy, sillä syominen ja juominen asemalla on kielletty. Metrossa sitten huomasinkin kieltolaput jossa kehoitusta tehostettiin 1000S$ sakolla. Tervetuloa Singaporeen.
Hieman matkustelua metrolla, bussilla ja hups.. taas oltiin rajalla. Tällä kertaa ylittämässä rajaa Singaporen ja Malesian välillä... Sujuvan ylityksen jälkeen päädyimme paikkaan joka selvisi hieman myohemmin Johor Bahrun keskustaksi. Koska olimme perilla vasta 21 aikaan ei paikka ollut kovin eläväinen oikeastaan yhtä baarikatua ja lukuisia ruokapaikkoja lukuun ottamatta.
Pienten arpajaisten jälkeen majapaikaksi valikoitui Hong Kong Hotel. Paikka oli varmaan kaupungin halvin, mutta silti meidän reissun kallein ja ehdottomasti huonoin. Ihan hirveä läävä.
Johor Bahrussa vietetyn yon jälkeen oli aika taas vaihtaa maisemaa ja hypätä bussiin kohti Mersingiä. 3h bussimatkasta maksettiin mutta perilla oltiin jo 2h 20min jälkeen. On vähän erilaista tämä vauhti tämmoisessa formulakisojakin isännoivässä valtiossa kuin noissa kommunistisissa kehitysmaissa. Bussissa oli tilaa niin että jopa minun mittainen mies mahtui ihan hyvin oikomaan...
Mersingissa ollaan vain yon yli, silla huomenna olisi tarkoitus suunata kohti Tioman saaria ja aurinkorantoja. Tosin sadekausi saattaa pilata tuon aurinko osuuden, mutta ei täällä sentään samanlaisia tulvia ole tarjolla kuin jokunen sata kilometriä pohjoisemmassa.
sunnuntai 16. joulukuuta 2007
12.-16.12.2007 / Nha Trang
Neljä viidestä edellisestä päivästä on vietetty sukeltamisen parissa. Antti on sukellut muuten vain ja itse suoritin SSI sukelluskurssin. Hintaa moisella lystillä oli täällä 180USD, eli lähes ilmainen. Pelkät sukellusreissut maksaa 32USD (2 sukellusta), eli lähes ilmaisia nekin. Vertailun vuoksi sukelluslisenssi Suomessa suoritettuna maksaa noin 400 euroa.
Sää on ollut puolipilvistä ja näkyvyys sadekauden jäljilta on vain kohtuullinen mutta kyllä se meren pohja ja kalojen kirjava maailma on silti kovin ihmeellinen. Huomenna käydään vielä pari sukellusta ja sitten taitaa olla aika siirtyä yöjunalla kohti Saigonia.
Sukeltamisen lisäksi täällä ei ole ihan hirveästi muuta tullut tehtyäkään. Säät eivät ole oikein suosineet rannalla makoilua, eikä muitakaan aktiviteettaja ole hirveästi ilmestynyt.
Nha Trang on kaikin puolin viihtyisä kaupunki. Sen verran iso tämä on että palveluja löytyy jos jonkinmoisia jos haluaa, mutta keskustassa kaikki on kuitenkin kävelymatkan päässä. Kyllä täällä voisi hieman parempienkin säiden aikana vierailla. Erikoisuuksista voisi mainita näin joulun alla Heineken puiston. Osa rannan viereistä puistosta on koristeltu vihrein ja punaisin valoin ja nauhoin ja joka toisessa puussa on Heinekenin logo. Lisäksi siellä on tyhjistä Heineken pulloista ja metallikehikosta tehty yli 5m korkea jouluusi. On aika erikoinen näky.
Majoituksena meillä on ollut ensimmäistä yötä lukuunottamatta 8USD maksava 6. kerroksen uuden karhea hotellihuone ilmastoinnilla, telkkarilla,jääkaapilla, ammeella ja lämpimällä suihkulla. Ihan hirmu pajoa enempää hinta-laatusuhdetta ei voi vaatia. Vielä kun siivooja tuo päivittäin uudet pyyhkeet niin alkaa paketti olemaan kasassa. Erikoisuutena pitää vielä mainita HISSI! En ole moista nähnyt kuin ostoskeskuksessa Phnom Penhissa viimeksi.
Niin ja Antti pyysi vielä kertomaan teille rakkaat lukijat että alle 2USD saa ihan pätevän parturin. Itse en uskaltanut vielä testata, vaikka alkaa takatukka olemaan jo pidempi kuin 80-luvun muodissa.
Sää on ollut puolipilvistä ja näkyvyys sadekauden jäljilta on vain kohtuullinen mutta kyllä se meren pohja ja kalojen kirjava maailma on silti kovin ihmeellinen. Huomenna käydään vielä pari sukellusta ja sitten taitaa olla aika siirtyä yöjunalla kohti Saigonia.
Sukeltamisen lisäksi täällä ei ole ihan hirveästi muuta tullut tehtyäkään. Säät eivät ole oikein suosineet rannalla makoilua, eikä muitakaan aktiviteettaja ole hirveästi ilmestynyt.
Nha Trang on kaikin puolin viihtyisä kaupunki. Sen verran iso tämä on että palveluja löytyy jos jonkinmoisia jos haluaa, mutta keskustassa kaikki on kuitenkin kävelymatkan päässä. Kyllä täällä voisi hieman parempienkin säiden aikana vierailla. Erikoisuuksista voisi mainita näin joulun alla Heineken puiston. Osa rannan viereistä puistosta on koristeltu vihrein ja punaisin valoin ja nauhoin ja joka toisessa puussa on Heinekenin logo. Lisäksi siellä on tyhjistä Heineken pulloista ja metallikehikosta tehty yli 5m korkea jouluusi. On aika erikoinen näky.
Majoituksena meillä on ollut ensimmäistä yötä lukuunottamatta 8USD maksava 6. kerroksen uuden karhea hotellihuone ilmastoinnilla, telkkarilla,jääkaapilla, ammeella ja lämpimällä suihkulla. Ihan hirmu pajoa enempää hinta-laatusuhdetta ei voi vaatia. Vielä kun siivooja tuo päivittäin uudet pyyhkeet niin alkaa paketti olemaan kasassa. Erikoisuutena pitää vielä mainita HISSI! En ole moista nähnyt kuin ostoskeskuksessa Phnom Penhissa viimeksi.
Niin ja Antti pyysi vielä kertomaan teille rakkaat lukijat että alle 2USD saa ihan pätevän parturin. Itse en uskaltanut vielä testata, vaikka alkaa takatukka olemaan jo pidempi kuin 80-luvun muodissa.
sunnuntai 9. joulukuuta 2007
6.-11.12.2007 / Hanoi - Hoi An - Nha Trang
Juna kohti Danangia lähti vasta 19 aikaan illalla, joten päivä piti tuhlata tehokkaasti internetin parissa. No kyllä me sentään postissä käytiin pyörähtämässä, mutta siinä se sitten menikin. Junassa meillä oli paikat 6hlön hard sleeper osastolta. Kopissa on molemmin puolin 3 punkkaa päällekkäin, joista ylimmät oli tyhjät, keskimmäisissä minä ja Antti ja alimmaiset paikat vallotti vanhempi pariskunta. Patja oli nimensä mukaisesti kova, mutta varsinaisesti mitään valittamista junasta ei noin muuten löydy. Ruokamyynti kiersi kuin VR:llä konsanaan ja perillä oltiin aikataulussa. Ainii, VR se täälläkin on - Vietnam Railway. www.vr.com.vn :D
Seuraavana aamuna sitten herättiin Dangissa, josta otimme taksin kohti Hoi Ania. Hoi An:han on monille varmasti tuttu muutaman viikon takaisten tulvien jäljiltä, jolloin jokunen suomalainen hoitsuopiskelija jäi kaupunkiin loukkoon. Oli kuulemma JOPA INTERNET POIKKI! Tulvaa paikalla ei enää ollut, mutta kovin kosteaa sään puolesta muuten. Melko erikoista oli tuo veden pinnan vaihtelu sillä ensimmäisenä päivänä naureskelimme joen rannalla että taitaa vesi olla vielä suht korkealla kun puistonpenkkeistä näkyy vain selkäosa. Seuraavana päivänä oli ihmetys suuri kun joenrantaan oli tullut yksi katu lisää ja samaiset penkit odotti kuivana istujaansa. Muutaman viikon takaisen tulvan aikana oli vesi muutaman metrin korkeammalla kun alla olevasta kuvastakin näkyy. Korkein seinään merkitty viiva kertoo missä vesi oli 12.11.2007. Sitä voi jokainen miettiä kuinka paljon kotona on vettä jos sitä pistetään lattiasta metri pari ylös päin. Tam Ky nimisessä vanhassa talossa oli seinään piirretty viiva n. parin metrin korkeuteen. Se oli merkkinä veden pinnasta. Kyseinen talo, sekä koko Hoi Anin vanhakaupunki on jälleen yksi UNESCOn maailmanperintökohde. Varsin kivaa ja viihtyisää seutua, mutta ei mitään sen ihmeellisempää.
Koska puku tekee miehen ja Hoi Anissa on Vietnamin suurin räätälikeskittymä niin päätimme pistää lantit likoamaan ja kävimme teettämässä vaatetusta. Tuloksena 3x pukua, 1x pikkutakkia ja 3x kauluspaitaa, hintaa yhteenä 320USD. Ja koska rahalla saa melkein mitä vaan niin tuli sitä tilattua 25USD:lla tennarit 33100 tunnuksin! Sitten vain kaikki laatikkoon ja meripostilla kohti kotia. Katsotaan kumpi on ensin perillä, miehet vai laatikko. Ja sitten voidaan ihmetellä että vieläkö sitä mahdutaan tarkoin mitoin tehtyyn pukuun!
Viimeinen päivä Hoi Anissa meni vieraillessa My Sonissa, joka on ..rumpujen pärinää... UNESCON maailmanperintökohde. Koska emme halunneet osua paikalle pahimpaan ruuhka-aikaan (ja mopolla ajelu on muutenkin kivaa) niin vuokrasimme pärrät ja suhautimme My Soniin omia aikojaan. Varustusta olis tosin voinut miettiä hieman ennen matkaa, sillä vesisateessa t-paita on aika kylmä ajoasuste.
Itse My Son on 800-luvulla aloitettu tiilistä rakennettu temppelialue, tai oikeastaan alueita. Täällä oli sitä Angkor Watissa kaivattua rehevyyttä, sillä suurin osa rakennelmista oli enemmän tai vähemmän kasvillisuuden peittämä. Kuitenkint tarvii todeta, että My Son oli pettymyt. Onhan noita temppeleitä (vanhoja sellaisiakin) nähty ja koko alue oli kierretty n. 40 minuutissa. No mut saipahan ajella tunnin suuntaansa mopolla!
18 aikaa alko sitten matka kohti aurinkorantoja Vietnamin Phukettiin, eli Nha Trangiin. Koska junayhteydet oli huonot, buukkasimme paikat tällä kertaa ns. sleeper bussista, jossa on kolmisenkymmentä lähes-makuupaikkaa. Lähes, koska asento on suunnilleen sama hammaslääkärin tuolissa! Meidän paikat oli perällä, jossa oli viisi vierekkäistä sänkyä. Eihän siinä mitään, mutta kun minun viereen osui paikallinen, jonka käsitys ihmisen ns. omasta alueesta on hieman erilainen kuin minun länsimainen käsitys. Sen verran läheistä oli touhu ja osittain sen vuoksi ja pääosin siksi että nämäkin laitokset oli suunniteltu max 160 senttisille, jäivät minun yöunet varsin vähiin.
Jotain hyvää valvomisessakin oli, sillä pääsin heti seuraamaan jännitysnäytelmää kun bussista puhkesi yksi takapyöristä. Onneksi se ei liene kovin harvinainen tapahtuma näillä kulmilla, sillä yhden miehen huoltopaja löytyi heti parin sadan metrin päästä ja noin puolen tunnin operaation jälkeen matka jatkuin taas. Perillä Nha Trangissa oltiin 06 aikaan jolloin olikin hyvä hetki etsiä rauhallinen hotellihuone, käydä aamupalalla ja mennä nukkumaan, vain todetakseen että naapuri tontille rakennetaan uutta hotellia ja poran ääni kuuluu kuin seinän takaa. Väsy oli kuitenkin semmoinen ettei hento melu haitannut vaan uni tuli kuin nuijalla nukuttaisi.
Iltapäivällä kierreltiin kyselemässä kuulumisia Nha Trangin sukellusliikkeistä. Kierroksen päätteeksi suoritettiin virallinen arvonta ja varattiin mulle SSI Open Water kurssi ja Antille muutenvainsukeltelua reissu (halvimmasta) parhaasta sukellusliikkeestä. Lisäksi ehdimme tutustua viereiseen hiekkarantaan ja varsin miehekkäisiin aaltoihin joita tuulinen sää meille tarjoili. Ja kuka kutsui sitä Tyyneksi valtamereksi?
Seuraavana aamuna sitten herättiin Dangissa, josta otimme taksin kohti Hoi Ania. Hoi An:han on monille varmasti tuttu muutaman viikon takaisten tulvien jäljiltä, jolloin jokunen suomalainen hoitsuopiskelija jäi kaupunkiin loukkoon. Oli kuulemma JOPA INTERNET POIKKI! Tulvaa paikalla ei enää ollut, mutta kovin kosteaa sään puolesta muuten. Melko erikoista oli tuo veden pinnan vaihtelu sillä ensimmäisenä päivänä naureskelimme joen rannalla että taitaa vesi olla vielä suht korkealla kun puistonpenkkeistä näkyy vain selkäosa. Seuraavana päivänä oli ihmetys suuri kun joenrantaan oli tullut yksi katu lisää ja samaiset penkit odotti kuivana istujaansa. Muutaman viikon takaisen tulvan aikana oli vesi muutaman metrin korkeammalla kun alla olevasta kuvastakin näkyy. Korkein seinään merkitty viiva kertoo missä vesi oli 12.11.2007. Sitä voi jokainen miettiä kuinka paljon kotona on vettä jos sitä pistetään lattiasta metri pari ylös päin. Tam Ky nimisessä vanhassa talossa oli seinään piirretty viiva n. parin metrin korkeuteen. Se oli merkkinä veden pinnasta. Kyseinen talo, sekä koko Hoi Anin vanhakaupunki on jälleen yksi UNESCOn maailmanperintökohde. Varsin kivaa ja viihtyisää seutua, mutta ei mitään sen ihmeellisempää.
Koska puku tekee miehen ja Hoi Anissa on Vietnamin suurin räätälikeskittymä niin päätimme pistää lantit likoamaan ja kävimme teettämässä vaatetusta. Tuloksena 3x pukua, 1x pikkutakkia ja 3x kauluspaitaa, hintaa yhteenä 320USD. Ja koska rahalla saa melkein mitä vaan niin tuli sitä tilattua 25USD:lla tennarit 33100 tunnuksin! Sitten vain kaikki laatikkoon ja meripostilla kohti kotia. Katsotaan kumpi on ensin perillä, miehet vai laatikko. Ja sitten voidaan ihmetellä että vieläkö sitä mahdutaan tarkoin mitoin tehtyyn pukuun!
Viimeinen päivä Hoi Anissa meni vieraillessa My Sonissa, joka on ..rumpujen pärinää... UNESCON maailmanperintökohde. Koska emme halunneet osua paikalle pahimpaan ruuhka-aikaan (ja mopolla ajelu on muutenkin kivaa) niin vuokrasimme pärrät ja suhautimme My Soniin omia aikojaan. Varustusta olis tosin voinut miettiä hieman ennen matkaa, sillä vesisateessa t-paita on aika kylmä ajoasuste.
Itse My Son on 800-luvulla aloitettu tiilistä rakennettu temppelialue, tai oikeastaan alueita. Täällä oli sitä Angkor Watissa kaivattua rehevyyttä, sillä suurin osa rakennelmista oli enemmän tai vähemmän kasvillisuuden peittämä. Kuitenkint tarvii todeta, että My Son oli pettymyt. Onhan noita temppeleitä (vanhoja sellaisiakin) nähty ja koko alue oli kierretty n. 40 minuutissa. No mut saipahan ajella tunnin suuntaansa mopolla!
18 aikaa alko sitten matka kohti aurinkorantoja Vietnamin Phukettiin, eli Nha Trangiin. Koska junayhteydet oli huonot, buukkasimme paikat tällä kertaa ns. sleeper bussista, jossa on kolmisenkymmentä lähes-makuupaikkaa. Lähes, koska asento on suunnilleen sama hammaslääkärin tuolissa! Meidän paikat oli perällä, jossa oli viisi vierekkäistä sänkyä. Eihän siinä mitään, mutta kun minun viereen osui paikallinen, jonka käsitys ihmisen ns. omasta alueesta on hieman erilainen kuin minun länsimainen käsitys. Sen verran läheistä oli touhu ja osittain sen vuoksi ja pääosin siksi että nämäkin laitokset oli suunniteltu max 160 senttisille, jäivät minun yöunet varsin vähiin.Jotain hyvää valvomisessakin oli, sillä pääsin heti seuraamaan jännitysnäytelmää kun bussista puhkesi yksi takapyöristä. Onneksi se ei liene kovin harvinainen tapahtuma näillä kulmilla, sillä yhden miehen huoltopaja löytyi heti parin sadan metrin päästä ja noin puolen tunnin operaation jälkeen matka jatkuin taas. Perillä Nha Trangissa oltiin 06 aikaan jolloin olikin hyvä hetki etsiä rauhallinen hotellihuone, käydä aamupalalla ja mennä nukkumaan, vain todetakseen että naapuri tontille rakennetaan uutta hotellia ja poran ääni kuuluu kuin seinän takaa. Väsy oli kuitenkin semmoinen ettei hento melu haitannut vaan uni tuli kuin nuijalla nukuttaisi.
Iltapäivällä kierreltiin kyselemässä kuulumisia Nha Trangin sukellusliikkeistä. Kierroksen päätteeksi suoritettiin virallinen arvonta ja varattiin mulle SSI Open Water kurssi ja Antille muutenvainsukeltelua reissu (halvimmasta) parhaasta sukellusliikkeestä. Lisäksi ehdimme tutustua viereiseen hiekkarantaan ja varsin miehekkäisiin aaltoihin joita tuulinen sää meille tarjoili. Ja kuka kutsui sitä Tyyneksi valtamereksi?
keskiviikko 5. joulukuuta 2007
3.-5.12.2007 / Dien Phien Phu - Hanoi
Miltä kuulostais 14h bussimatka, jonka ensimmäiset 5h on pelkkää tietyömaata. Jos se kuulostaa houkuttelevalle niin kannattaa kokeilla bussimatkaa Dien Phien Phusta Hanoihin. Matka tosiaan kesti sen 14h ja mukana oli vaan muutama suht lyhyt stoppi. Nukkumisesta oli suht turha haaveilla kun puolet ajasta oli pylly ilmassa kun auto pomppi kuopissa. Toi oli kyllä ehkä parasta mitä mä olen hetkeen kokenut.
Tarvitsee sanoa että sen perusteella mitä oli kuullut, ei odotukset Hanoita kohtaa olleet kovin korkealla. Hämmästyminen alkoi kuitenkin heti bussista ulos astuessa. Vastassa oli kyllä kasa motokuskeja, mutta he eivät olleet kovinkaan hanakoita vaan uskoivat kun kerran sanoi ei. Kukaan ei ollut hihassa kiinni ja yrittänyt repiä sinua vastentahtomattasi kyytiinsä. Erikoista!
Hanoissa on suht tuore paikallisbussiverkosto, jonka suurin ongelma on oikean bussin löytäminen. Bussit ovat uusia, ilmastoituja ja edullisia (3000D). Aikamme kun arvoimme, kyselimme ja luotimme vaistoomme niin otimme bussin nro 08, jolla pääsimmekin ihan keskustaan asti. Matkalla Antti jutusteli paikallisen yliopisto-opettajan kanssa, joka kertoi Suomesta tietävänsä jokunen aika sitten tapahtuneen kouluammuskelun!
Illalla oli aika palkita itsenä Vietnamilaisella erikoisuudella, jossa eteesi tuodaan valurautapannu jolla sitten itse kokkailet omat lihat ja rehut. Mitään vesi/keitto-osiota tässä ei ole kuten oli Laoslaisessa barbequessa. Ruoka oli hyvää ja etenkin jättikatkaravut olivat erittäin makoisia!
Seuraavat päivät meni kävellessä ympäri kylää ja flunssaista oloa kiroillessa. Nähtävyyksista mainittava on varmaan Ho Chi Minh mausoleumi, joka oli komea graniittinen rakennus. Vierailua edelsi turvatarkastus, parijonoon järjestäytyminen ja muutenkin kaikki tapahtui rivakasti, tarkasti ja sotilaallisessa järjestyksessä. Itse laskin 21 vartijaa pienen kierroksen aikana, joka mausoleumin sisällä tehtiin. Aikamoinen kunnioitus täällä on tuota herraa kohden. Nimi Ho Chi Minh tarkoittaa vaatimattomasti Hän joka valistaa. Muuta kovin ihmeellistä täällä ei ole tullut nähtyä.
Ihmisistä tarvii sanoa, että he ovat yleenä varsin mukavia ja avuliaita. Monet tietävät että Nokia on Suomesta! Lliikenne on semmoinen kuin se täällä päin maailmaa yleensä on ja kerjäläiset ovat loistaneet poissaolollaan! Moni asia on ollut toisin kuin peloteltiin ja varoiteltiin. Tarvitsee katsoa mitä tapahtuu kun matka jatkuu etelään kohti Danangia.
Tarvitsee sanoa että sen perusteella mitä oli kuullut, ei odotukset Hanoita kohtaa olleet kovin korkealla. Hämmästyminen alkoi kuitenkin heti bussista ulos astuessa. Vastassa oli kyllä kasa motokuskeja, mutta he eivät olleet kovinkaan hanakoita vaan uskoivat kun kerran sanoi ei. Kukaan ei ollut hihassa kiinni ja yrittänyt repiä sinua vastentahtomattasi kyytiinsä. Erikoista!
Hanoissa on suht tuore paikallisbussiverkosto, jonka suurin ongelma on oikean bussin löytäminen. Bussit ovat uusia, ilmastoituja ja edullisia (3000D). Aikamme kun arvoimme, kyselimme ja luotimme vaistoomme niin otimme bussin nro 08, jolla pääsimmekin ihan keskustaan asti. Matkalla Antti jutusteli paikallisen yliopisto-opettajan kanssa, joka kertoi Suomesta tietävänsä jokunen aika sitten tapahtuneen kouluammuskelun!
Illalla oli aika palkita itsenä Vietnamilaisella erikoisuudella, jossa eteesi tuodaan valurautapannu jolla sitten itse kokkailet omat lihat ja rehut. Mitään vesi/keitto-osiota tässä ei ole kuten oli Laoslaisessa barbequessa. Ruoka oli hyvää ja etenkin jättikatkaravut olivat erittäin makoisia!
Seuraavat päivät meni kävellessä ympäri kylää ja flunssaista oloa kiroillessa. Nähtävyyksista mainittava on varmaan Ho Chi Minh mausoleumi, joka oli komea graniittinen rakennus. Vierailua edelsi turvatarkastus, parijonoon järjestäytyminen ja muutenkin kaikki tapahtui rivakasti, tarkasti ja sotilaallisessa järjestyksessä. Itse laskin 21 vartijaa pienen kierroksen aikana, joka mausoleumin sisällä tehtiin. Aikamoinen kunnioitus täällä on tuota herraa kohden. Nimi Ho Chi Minh tarkoittaa vaatimattomasti Hän joka valistaa. Muuta kovin ihmeellistä täällä ei ole tullut nähtyä.
Ihmisistä tarvii sanoa, että he ovat yleenä varsin mukavia ja avuliaita. Monet tietävät että Nokia on Suomesta! Lliikenne on semmoinen kuin se täällä päin maailmaa yleensä on ja kerjäläiset ovat loistaneet poissaolollaan! Moni asia on ollut toisin kuin peloteltiin ja varoiteltiin. Tarvitsee katsoa mitä tapahtuu kun matka jatkuu etelään kohti Danangia.
sunnuntai 2. joulukuuta 2007
30.11.-2.12.2007 / Luang Namtha - Oudomxai - Muang Khou / Dien Bien Phu (Vietnam)
Luang Namthaassa on aamulla kylmä! Onneksi bussi siirsi meidät sieltä hieman etelämpään Oudomxaihin, joka mainostaa itseään pohjois-Laosin keskuksena. Sitä se kyllä onkin, sillä suht lähellä on sekä Kiinan että Vietnamin rajat, joiden molempien yli kannetaan tavaraa jatkuvalla syötöllä. Turisteille kaupungissa ei ole hirveästi nähtävää, mutta nettiyhteys oli nopea :)
Oudonxaista jatkettiin matkaa koilliseen Muang Khouhun. Hiljainen pikkukylä ei vielä ole varsinainen turistitin koti, mutta jokunen aika sitten turisteillekin auennut läheinen rajanylityspiste Vietnamiin varmasti lisää trafiikkia kylässä ja sitä myöten palveluitakin. Tätä nykyä tarjolla on muutama guest house ja sähköä tarjoiltiin n. klo 18-22.
2.12. Aamulla 07 aikaa alkoikin sitten riemukas bussimatka kohti Vietnamia. Bussi oli ihan ok kunnossa oleva 30 paikkainen, josta muutama taaimmainen penkkirivi oli revitty irti. Tilalla oli lattiasta kattoon asti laatikoita, säkkejä, mattoja, laukkuja ja purkkeja. Matka rajalle kesti n. 3 tuntia ja asfaltti loppui jo alkumatkaan, joten pöly oli hirveä.
Check-out luukulla Laosin rajalla ystävällinen herrasmies kertoi meille että olemme olleet maassa liian pitkään ja meillä on ongelma. Viisumi on kuulemma aina 30vrk. Sit ei tosin meidän viisumissa mainuttu ja leimakin tulessa oli lyöty 29.12.2007 asti. Virkailija siinä sitten soitteli muutaman puhelun ja totesi että heidän moka, mutta meidän tarvii maksaa sakkoa 4000KIP/hlö (n. 30snt). Normaalisti ylityksestä saa sakkoa 200$/vrk! Kipeistä piti muutenkin päästä eroon, joten ei inisty vaan maksettiin ja jatkettiin kohti Vietnamin Check-iniä. Täyteltiin kuponkeja, hymyiltiin ja oltiin tyytyväisiä. Ei ongelmia! Tosin passista tietoja vihkoon ylöskirjannut virkailija ei ollut kuullutkaan paikasta nimeltä Finland ja joutui sitä hetken ihmettelemään virkaveljensä kanssa.
Vietnamin rajavirkailijat olivat myös kohtuullisen kiinnostuneita mitä kaikkea automme kyydissä kulki. Aikansa kun he penkoivat kuormaa niin melua herätti pari laatikollista käsivoiteita. Ei olleet vissiin mammat maksaneet niistä tullia. Sotkusta kuitenkin selvittiin kun lahjoitettiin pari purkkia voiteita virkailijoille ja kaupan päälle vielä lisäksi terttu banaaneja.
Siitä alkoikin sitten pitkä alamäki kohti Dien Phien Phuta. Luultavasti Vietnamin viimeinen paikka missä turisti on nähtävyys ja pienet ja isommatkin lapset huutelevat 'hello'! Tosin odotettu ja Kambodzasta jo niin tuttu jatkuva tööttäily täällä alkoi heti rassaamaan. Mikä tätä kansaa vaivaa? Kyllä se ajoneuvo kulkee eteenpäin ilman sitä tööttiäkin!
Oudonxaista jatkettiin matkaa koilliseen Muang Khouhun. Hiljainen pikkukylä ei vielä ole varsinainen turistitin koti, mutta jokunen aika sitten turisteillekin auennut läheinen rajanylityspiste Vietnamiin varmasti lisää trafiikkia kylässä ja sitä myöten palveluitakin. Tätä nykyä tarjolla on muutama guest house ja sähköä tarjoiltiin n. klo 18-22.
2.12. Aamulla 07 aikaa alkoikin sitten riemukas bussimatka kohti Vietnamia. Bussi oli ihan ok kunnossa oleva 30 paikkainen, josta muutama taaimmainen penkkirivi oli revitty irti. Tilalla oli lattiasta kattoon asti laatikoita, säkkejä, mattoja, laukkuja ja purkkeja. Matka rajalle kesti n. 3 tuntia ja asfaltti loppui jo alkumatkaan, joten pöly oli hirveä.
Check-out luukulla Laosin rajalla ystävällinen herrasmies kertoi meille että olemme olleet maassa liian pitkään ja meillä on ongelma. Viisumi on kuulemma aina 30vrk. Sit ei tosin meidän viisumissa mainuttu ja leimakin tulessa oli lyöty 29.12.2007 asti. Virkailija siinä sitten soitteli muutaman puhelun ja totesi että heidän moka, mutta meidän tarvii maksaa sakkoa 4000KIP/hlö (n. 30snt). Normaalisti ylityksestä saa sakkoa 200$/vrk! Kipeistä piti muutenkin päästä eroon, joten ei inisty vaan maksettiin ja jatkettiin kohti Vietnamin Check-iniä. Täyteltiin kuponkeja, hymyiltiin ja oltiin tyytyväisiä. Ei ongelmia! Tosin passista tietoja vihkoon ylöskirjannut virkailija ei ollut kuullutkaan paikasta nimeltä Finland ja joutui sitä hetken ihmettelemään virkaveljensä kanssa.
Vietnamin rajavirkailijat olivat myös kohtuullisen kiinnostuneita mitä kaikkea automme kyydissä kulki. Aikansa kun he penkoivat kuormaa niin melua herätti pari laatikollista käsivoiteita. Ei olleet vissiin mammat maksaneet niistä tullia. Sotkusta kuitenkin selvittiin kun lahjoitettiin pari purkkia voiteita virkailijoille ja kaupan päälle vielä lisäksi terttu banaaneja.
Siitä alkoikin sitten pitkä alamäki kohti Dien Phien Phuta. Luultavasti Vietnamin viimeinen paikka missä turisti on nähtävyys ja pienet ja isommatkin lapset huutelevat 'hello'! Tosin odotettu ja Kambodzasta jo niin tuttu jatkuva tööttäily täällä alkoi heti rassaamaan. Mikä tätä kansaa vaivaa? Kyllä se ajoneuvo kulkee eteenpäin ilman sitä tööttiäkin!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
