22.-27.10.2007 / Phnom Penh - Siem Reap

22.-23.10.2007 / Phnom Penh

Herääminen oli tänään jotenkin tosi vaikeaa. Kaikeasta huolimatta kampesimme itsemme Laosin suurlähtetystöön viisumihakemusta tekemään. Siitä matka jatkui Russian Marketille joka oli aivan tajuttoman suuri ja yllättävän siisti rakennuskompleksi. Mikäli on olemassa tunnettu tuote, siitä saa kopion täältä. Itse ostin varmasti aidon Guccin lompakon! "I guarantee"! Aamupalaksi syötiin täällä iduilla ja katkaravuilla täytettyjä lettuja. Nam.

Ennen reissuun lähtöä päätimme jättää malarialääkkeiden hankinnan paikan päälle, koska täällä niiden piti olla halvempia. Hirveän etsinnän jälkeen löysimme apteekin josta edes sai Lariamia, tosin hinta oli ihan Suomen tasossa. Etsimme lisää ja vihdoin löyty apteekki josta ko. lääkettä sopivaan hintaa 32$ paketti. Mukaan lähti muutaman kuukauden tarpeet.

Kambodzan rautatiet on oma lukunsa. Pari suuntaa, satunnainen liikennöinti ja vauhtia 20km/h. Kävimme tsekkaan Phnom Penhin rautatieaseman joka oli autio. Ei yhtään työntekijää missään. Itse rakennus oli kuitenkin isompi kuin esim Tampereen vastaava ja melko hyvässä kunnossakin joten kyllähän sitä aika spookylle tuntui kun oli niin autiota. Noh.. ehkä sitä päästään oikein junan kyytiin joskus toiste.

Koska olemme himoshoppaajia niin suuntasimme seuraavaksi Central Marketille, josta mulle mukaan tarttui intia-tyylinen valkoinen hippipaita (5$) ja Antti osti Nikonin lisäakun ja 2gb muistikortin, yhteensä 30$. Edullista - eikö totta.

Iltapalaksi kadunvarrelta tarttui friteerattuja sammakoita. Oli kyllä hyviä, eikä edes maistuneet kanalle!

Kotiin päin haahuillessa löysimme sattumalta Sorya mall:n - pari vuotta vanhan länsimaalaistyylisen ostarin. Kattotasolla oli skedeparkki, jossa kasa nuoria temppuilemassa rullaluistimilla. Huh, aika absurdi fiilis kaiken tän roskan ja lian keskellä.


24.10.2007 Phnom Penh - Siem Reap

Ihanaa, taas joku 6h bussimatka. Tällä kertaa olimme buukanneet paikat Capitol Toursin bussiin, jota käyttää lähinnä paikalliset. Perillä meitä odottikin sitten uskomaton kaaos.

Koska olimme ainoat turistit koko bussissa niin aivan kaikki tuktuk/motokuskit olivat meidän kimpussa. He tökkivät, nykivät ja yrittivät ympäripuhua meidät mukaansa ja guesthouseen josta saavat komission. Aivan uskomaton hulabaloo. Paikalla oli myös yksi itävaltalainen mainostamassa omaa paikkaansa ja ah, olimme helppo saalis. Onhan meidän helppo luottaa toiseen valkoihoiseen. Voi kuinka helppo meitä oliskaan huijata.

Tällä kertaa osuma oli kuitenkin ihan hyvä. Queen Villa Angkor oli siisti ja luotettava mesta. Suihku tosin ehkä jätti vähän toivomisen varaa, joten Antti teki siihen omat tuunauksensa.


25.-27.10.2007 / Angkor Wat ja kelluva kylä

Kiviä, kiviä ja lisää kiviä. Ja niiden lisäksi japanilaisia turisteja. Angkor wat ja kymmenet muut temppelit olivat hienoja. Uskomatonta työtä tuhannen vuoden takaa! Tosin näky on varmasti ollut paljon vaikuttavampi silloin kun viidakko vielä oikeasti verhosi itse temppeleitä. Nyt alue on siistitty turisteja varten, sekä itse temppelien suojelemikseksi.

Mutta kuinka raskasta.. joka ikisessä paikassa on kymmeniä ihmisiä lapsista mummoihin myymässä sinulle kylmää juomaa, huiveja, postikortteja ja muuta sälää. Ja myyjien myyntilaulut on kaukana Kuopion markkinoista. Sit ulinaa ei meinaa sitten jaksa millään.

Kolme päivää kiviä katseltuamme suuntasimme kohti Kompong Phlukin kelluvaa kylää. Mesta on siis 25km Siem Reapista keskella Ton Sap järveä. On se vaan kummallista miten ihminen voi elää keskellä järveä tolppien varaan rakennetuissa taloissa. Ja kyllä siellä ihan täyttä elämää vietettiin. Oli telkkarit agregaatin perässä, baaria, ravintolaa, sikoja, kanoja, koiria ja paljon ihmisiä vauvasta vaariin. Suomessa vanhemmat olis huolesta jäykkinä jos tenavat seilais purtiloilla pitkin järveä talosta toiseen samoin kuin täällä. Toisaalta oli myös järkyttävää nähdä kuinka samaan veteen lapset pissaa, heitetään roskat ja kylvetään. Mestaa on suht vaikea kuvailla mutta eiköhän kuvat kerro ihan tarpeeksi..


Kasa kuvagallerioita:
Kuvat ottanut Antti Toivanen, paitsi kuvat Antista ottanut minä ja jos kuvassa me molemmat niin kuvan ottanut tuntematon munkki tai ajastus.

http://www.facebook.com/album.php?aid=8640&l=17c05&id=602863450
http://www.facebook.com/album.php?aid=8743&l=8a8d1&id=602863450
http://www.facebook.com/album.php?aid=8742&l=4401a&id=602863450
http://www.facebook.com/album.php?aid=9072&l=de7ff&id=602863450
http://www.facebook.com/album.php?aid=9075&l=6c6ce&id=602863450

19.-21.10.2007 / Kampot - Phnom Penh

Jos ja kun vierailet Kampotissa niin älä turhaan tuhlaa aikaasi Tek Chhouu "vesiputouksiin". Onneton lammikko, Tammerkoskessakin on enemmän virtausta. Tästä 18km eteen päin on toinen isompi putous, mutta tie sinne oli huonossa kunnossa ja katkesi jokusen kilometrin jälkeen työmaahan. Joten eikun takaisin kaupunkiin. Istuimme pari tuntia Sri Lankalaisessa ravintolassa jossa ruoka oli maukasta ja sitä oli riittävästi - suosittelemme.

Ilta kului kun pyörähdimme Kepissä ja yritimme löytää niitä jo eilen tutuksi tulleita luolia... ei löytynyt tälläkään kertaa.. ihme.

20.10.2007 Kampot - Phnom Penh

Jos olet yli 160cm niin sinulle voi tulla ahdasta paikallisissa busseissa. Antilla oli ahdasta, minulla mahdotonta. Onneks bussi ei ollut täynnä, joten sain oikoa koipiani ihan rauhassa. Jos olet allerginen kovaääniselle töötille niin myös silloin kannattaa vältellä busseja.. oli TODELLA rasittavaa kun kuski ajeli töötti pohjassa melkein koko matkan.

Phnom Penhissa asetuimme taloksi Narin 2 guest houseen. Illan hämärtyessä aloitimme Antin ja Juha keittiössä - ruokakulttuuriohjelman kuvaukset syömällä hämähäkkiä, kokonaisia pikkulintuja, heinäsirkkaa ja toukkia. Kaikki maistui kanalle. Kyllä äiti on taas ylpeä kun se pienenä opetti mulle että pitäs maistaa kaikkea. Kyytipojaksi kylmä kokis ja jälkkäriksi patonkia jäätelöllä.


21.10.2007 Phnom Penh


Aamulla 09 tavattiin sovitusti eilen diilattu tuktuk-kuski jonka kanssa sovittiin 13$ hinta päivän ajelusta. Ensimmäisenä suuntasimme Tual Sleng aka. S-21 vankilamuseoon. Tila on entinen koulu joka muutettiin Khrem Roguen ja Pol Potin toimesta kuulustalutilaksi ja vankilaksi. Esillä oli satoja valokuvia vangeista, sekä kidustusvälineita. 1x2m vankikopit oli myös varsin sykähdyttävät. Täältä vangit kuljetettiin Killing Fields - nimellä nykyään tunnetulle pellolle, jonne tapettiin tuhansia ihmisiä. Nykyään näky ei ole kovinkaan ihmeellinen: heinäpeltoa ja kylttejä "silloin ja silloin tässä tapahtui sitä ja sitä". Valitettavasti tämä oli pettymys ja ei kovinkaan vaikuttava näky enää.

Sitten takas keskustaan ja Wat Phnomille, joka ei nyt ollut kovinkaan erikoinen näky itsessään mutta sen pihalla oli mahdollisuus päästää lintuja "vapauteen". Lintuparat olivat olleet kuumassa häkissä liian kauan ja saattoivat tuupertua jo muutaman metrin lennon jälkeen... tosi vapaus. Ja tämäkin lysti vain 5$, Only for you my friend.

Vika kohde tän päivän rundilla oli Silver Pagoda/The Royal Palace. Hieno temppelialue aivan kaupungin keskustassa. Paikka aukesi klo 14 siestan jälkeen ja ryysis oli aikamoinen. Tajusimme vasta siinä vaiheessa että on sunnuntai ja siksi paikalla on suuret määrät myös paikallisia vierailijoita. Nämä Kambodzan kaverit eivät kyllä ole kovin kummoisia organisoimaan itseään suurempia joukkoja. Semmoinen oli kaaos lipunmyynnissä. No itse alue oli kaunis, iso ja hieno... yllätys.

Illallinen oli tänään gueshousen tien toisella puolella olevassa intialaisessa jonka mainoslause vetosi meihin kovasti: cheep & best. Mainos oli tosi - suosittelemme.

18.10.2007 Kampot ( & Kep)

Vaikka jokainen guest house ja miljoona muuta tahoa halusi myydä meille pakettimatkan jossa kierretään läheiset luolat ja muut nähtävyydet niin me päädyimme vuokraamaan oman moton ja suunnistamaan itse. Tie kohti Kep:ia (pientä naapurikaupunkia) löytyi helposti. Perillä oli hiljaista. Rannalla oli vain jokunen lapsi leikkimässä, mutta turisteja ei näkynyt. Yksi lapsista lennätti narun päässä olevaa sarvikuonokoppakuorilaista kuin moottoroitua lelua! Kyllä olisi kotiseudulla tenavat ihmeissään!

Sitten lähdimme etsimään niitä paljon puhuttuja luolia, joita on ainakin neljä isompaa. Useampi tunti ajeltiin riisipeltojen keskellä pienillä hiekkateillä, jotka ovat liian kapeita autoillekin. Olimme iso nähtävyys oikeastaan joka paikassa, olimme siis tosi pahasti hukassa! Lopulta löysimme ensimmäisen luolista! Tosin sen piti olla viimeinen meidän reittisuunnitelmassa, mutta olimme vissiin ajelleet muiden ohi.

Joukko lapsia oli innokkaana heti opastamassa meitä luolille. Koko matkan temppelin pihasta jonne jätimme moton he yrittivät neuvotella mahdollisimman hyvää hintaa palveluilleen! Itse luolat eivät olleet kovin ihmeelliset, mutta lasten perässä menimme aikamoisia reittejä. Ei olis meidän äiti tykännyt jos olisin samanlaisessa paikassa käynyt leikkimässä lasna.


Kun palasimme temppelille jonka pihaan olimme jättäneet motomme oli meitä vastassa pari nuorta munkkia. Heistä yksi, nimeltään Moni oli erittäin innokkaana keskustelemassa kanssamme, vaikkakin hänen englanninkielen taitonsa ei kovin kummoinen ollutkaan. Saimme kutsun hänen asuntonsa alla olevaan oleskelutilaan, jossa meille tarjottiin kuumaa vettä. Kerroimme heille Suomesta ja lumesta, sekä tarkastelimme yhdessä Monin esille hakemaa maaiman karttaa. Kovasti heitä ihmetytti miksi USA sotii euroopassa olevaa Irakia vastaan.


Päivän herkkähetki tuli kun Moni kysyi Anttia kummiveljekseen. Meille ei ihan täysin, eli ei ollenkaan, selvinnyt mitä kaikkea se pitää sisällään, mutta tottahan toki Antti hommaan lupautui. Moni antoi email-osoitteensa johon hänelle voi kirjoittaa. Osoite tosin on lähimmän nettikahvilan, mutta viesti toimitetaan sieltä hänelle! Meidän piti löytää ennen pimeän tuloa vielä takas kaupunkiin joten meidän oli lähdettävä ajelemaan..
Pimeän tultua kävimme vielä syömässä, jolloin Antti pääsi taas herkistelemään. Vettä tuli silmistä ja naama punoitti. Erittäin tulisia pipureita kuulemma! Uskoo ken tahtoo..

17.10.2007 / Sihanoukville - Kampot

Bussia ei mene tänään ja kimppataksi voi olla vaikea saada! Näin meille sanottiin guesthousella, joka olisi kovasti halunnut myydä meille lipun seuraavan päivän bussiin, sekä tietysti yhden yön majoitusta lisää. Mehän emme tietenkään moista uskoneet ja otimme motokyydin kimppataksipysäkille, josta lähti valkoinen Camry kohti Kampottia noin vartin odottelun jälkeen. Valkoinen -90 luvun Toyota Camry on muuten täällä yhtä yleinen kuin Lada Venäjän maaseudulla!

Auto pakattiin sopivan täyteen, eli kuskin lisäksi meitä oli seitsemän henkeä: 4 takapenkillä ja 2 edessä..siis kuskin lisäksi. Ja kyse ei ollut edes farmasi Camrysta, jos sellaisia edes on. Matka meni oikein sulavasti. Antti opiskeli paikallista Khremen kieltä vierustoverin kanssa ja minä sulatin sydämiä tarjoamalla muille kyytiläisille jotain mitä me luulimme taateleiksi, mutta sitä ne eivät ole.
Meidän ystävälliset eleet tehosivat jopa kuskiin niin hyvin, että hän vei meidät perillä haluamaamme guest houseen. Yleensähän kuski vie minne tahtoo, vaikka sinä tahtoisit jotain muuta.

Kampot ei ole kovin ihmeellinen kaupunki. Rakennuksista näkee ranskalaisten aikakauden vaikutteet, tiet ovat huonossa kunnossa, keskellä kaupunkia on markkina-alue ja muutenkin kaikki on hyvin samanlaista kuin niin monessa muussakin kaupungissa täällä.
Kierrellessämme kaupungilla törmäsimme Joy nimiseen vanhempaan herraan, joka oli tullut juuri Vietnamista ja etsi rauhallisempaa rantakaupunkia. Tosin Kampot oli huono valinta, koska siella ei likaista jokea kummempaa vesistöä ole. Kävimme kahvilla Joyn kanssa ja samalla saimme vinkkejä Laosin ja Vietnamin kohteista, ja etenkin niistä joita kannattaa vältellä. Hän myös lahjoitti meille hienon Indokiinan kartan!

16.10.2007 / Sihanoukville

Päivän turistinähtävyys oli Kball Chhayan vesiputous noin 20km kaupungista. Matka taittui mukavasti motolla - minä ajoin, Antti istui. Äiti oli sanonut ettei Antti saa ajaa, ne jotka tietää miksi, ymmärtävät kyllä varmasti :D Itse putous oli ihan kiva ja uimaankin pääsi. Täällä on kuvattu jotain paikallista suosittua elokuvaa ja siksi kohde on myös Khremien suosima.

Illemmalla olimme ruokailemassa jollain kadunvarsiravintolalla kun törmäsimme Lonely Planetin työntekijään David Robertsoniin. Hänellä oli kuulemma seuraavat seitsemän viikkoa ohjelmassa luoteis-Kambodzan kiertelyä ja merkintöjen tekemista LP:tä varten. Huh, rankka duuni varmaan.

Päivän kohokohta oli kyllä aurinkorasvan ostaminen! On meinaan niin tiukka puna käsissä ja jaloissa.

15.10.2007 / Koh Kong - Sihanoukville

09.00 hypättiin minibussiin jonka oli määrä viedä meidät Sihanoukvilleen. Ennen kuin pääsimme lähtemään mihinkään, kävimme vielä tutulla rahanvaihtopisteellä. Kyydissä ollut hollantilainen nainen oli kanssa vaihtanut rahaa siinä ja valittanut huijauskurssista poliisille tms. ja sai nytten sitten hyvitystä siitä. Uskomatonta mutta totta, täälläkin on olemassa jotain oikeutta!

Bussimatka olikin taas yksi kokemus sinällään. Tie kyllä oli uusi ja suht hyväkuntoinen, mutta sillat joita matkalla on, tai paremminkin tulee olemaan, olivat vielä pahasti kesken. Jokien ylittämiseen käytettiin siis lauttoja, joiden kunto ei Suomalaisia normeja ihan täyttäisi. 100-vuotias Kuopiolainen lossikin on paremmassa kunnossa kuin nämä kyhäelmät millä kuljetettiin kerrallaan 5-6 ajoneuvoa ja kasa ihmisiä.

Perillä Sihaunokvillessa asetuimme taloksi GST guest houseen (6$), vuokrasimme mopon (4$) ja kävimme ostamassa minulle pitkähiaisen paidan polttamieni käsien suojaksi. Niin tosiaan, käteni olivat ihan punaiset heti ensimmäisen (pilvisen) päivän jälkeen! Hyvä alku siis rusketukselle siis..

Iltapalaksi kävimme tekemässä hedelmäostoksia. Hinnat ovat selvästi kalliimmat kuin Thaimaassa, koska suurin osa on tuontitavaraa. Meille tarjottiin taas turistihintoja, mutta enää emme olleet niin hyvin huijattavissa. Edistystä siis.

14.10.2007 / Koh Kong

Aika simppeli päivä. Vuokrasimme moton (yleensä 125cc skoottereita), suoraan kuskin takapuolen alta päiväksi, jolla sitten ajelimme ympäriinsä. Vuokra oli 20 000R ja sovittiin että klo 18 sitten palautus samassa paikassa. Kävimme rannalla, löysimme jonkun watin (temppeli) ja pyörimme muuten vain ympäriinsä.
Ilta olikin sitten astetta erikoisempi. Meidät pysäytti kadunkulmassa poika joka halusi meidät välttämättä mukaansa. Ensin hänen kotibileisiinsä ja sitten "kanafarmille"... Koska meillä ei ollut mitään arvokasta mukanamme niin hyppäsimme hänen moton kyytiin. Kotibileet paljastui olemattomiksi. Kävimme kyllä Tootzin - kyllä se on hänen nimensä - kotona mutta siellä äiti tiskasi astioita ja pari äijää naureskeli meille. Tootz kyllä tarjosi olutta ja ruokaa mutta kieltäydyin kohteliaasti.

Kanafarmi olikin sitten jotain vähän muuta. Taloja talon perään ja pihalla vaaleanpunaiset lamput, arvaattekin jo varmaan. Olimme huonoja asiakkaita ja pyysimme kyydin takaisin kaupunkiin. Myöhemmin Tootzin kanssa jutellessa selvisi myös se miksi hän halusi viedä meidät kanafarmille. Hän saa 50BHT jos asiakas ottaa "koko hoidon" (300BHT). Tootz osasi myös kertoa että kuskit saavat 20/50BHT jos heidän tuomansa asiakas ottaa huoneen guest housesta.

13.10.2007 / Trat - Kro Koh Kong

Tosi-mies ei ota suoraa bussia rajalle, vaan yrittää säästää senttejä ottamalla paikalliset kyydit parilla vaihdolla. Taisi mennä puihin suunnitelmat, kun jouduimme maksamaan extraa yhdestä välistä, kun emme halunneet odotella koko päivää, että songtaew olisi täyttynyt. 

Rajan ylitys Kambodzaan meni hyvin ja viisumin hankinta oli vain muodollisuus, jossa täytimme kupongin ja annoimme rahaa. Kaikki olivat tyytyväisiä, tai ainakin rahaa saaneet virkailijat. 

Tässä vaiheessa olimmekin jo saaneet uuden parhaan kaverin. Tämä olisi myynyt meille vaikka äitinsä mikäli hinnasta olisi sovittu. Nyt teimme kuitenkin kaupat vain kyydista Koh Konhin kaupunkiin, jonne on "ihan varmasti" 15km, muuten saatte rahanne takaisin. Taxina toimineen Camryn kilometrimittari ei tietenkään toiminut, joten paha siinä on sitten väitellä.. matkaa tosin oli ehkä 10km. Koska meillä ei ollut muuta käteistä kuin euroja niin kuskimme vei meidät rahanvaihtopisteeseen. Ja koska meillä ei ollut oikeaa tietoa euron kurssista niin meitä vedätettiin kyllä ihan huolella. Saimme eurosta 4000R, kun myöhemmin paljastui etta oikea kurssi on ennemminkin 1eur=5600R.  

Ilta menikin sitten vain guest housella käyntiin, kaupungilla pyörimiseen ja huijatuksi tulemisen harmitteluun. Lohtua toi pari saksalaista joihin törmäsimme kaupugilla. He olivat vaihtaneet rahaa samassa pisteessa - samalla kurssilla. 

11.-12.10.2007 / Tre-Hki-Munchen-Bangkok / Lähdön tunnelmaa..

Kamat on pakattu, mukana liikaa kaikkea ja jotain kuitenkin puuttuu. Sari heitti minut ja Antin (tuo Toivasen poika) Helsinki-Vantaalla. Siinä sitten kerrottiin hyvästit ja kävi se äitikin poikaa matkalle saattamassa.

Lento Muncheniin oli jännittävä lähinnä siksi, että perillä meitä odotti 35min vaihtoaika Bangkokin koneeseen. No, mehän ehdimme siihen ihan hyvin, mutta tavarat tulivat vasta seuraavalla koneella. Tämä selvisi tietenkin vasta perilla Bangkokissa kun kävimme matkatavarapalvelussa kyselemässä laukkujemme perään. Tosin yhden suomalaisen tytön reppu ei tainnut ehtiä siihenkään koneeseen ja hän joutui selvittemään laukkunsa arvoitusta vielä meitä pidempään.

Lentokentältä otettiin bussi Ekmain (eli Bangkokin itäiselle) linja-autoasemalle, josta sattui sopivasti lähtemään pienen odotuksen jälkeen bussi kohti Tratia. Välissä ehdimme syömään ensimmäiset paikalliset safkat. Itse tein loistavan valinnan riisiä kanasoosin kera, mutta Antti taisi ottaa jotain hieman tulisempaa vuotavista silmistä päätellen!

Bussimatka oli perussettiä valtion busseilla: 5h 30min, pari paikalliselle kielelle dubattua Hollywood-leffaa ja jäämurskalimonadia.

Tratissa oli uusi linja-autoasema hieman kaupungin keskustan ulkopuolella. Hyvä tapa työllistää moto/taxi/songtaew-kuskeja (songtaew = pick up, jonka lavalla on penkit, yleensä katettu, sopii huonosti melkein 190 senttiselle). Tartuimme syöttiin ja otimme kyydin jobbarilta guesthouselle, jonka nimeä en edes muista enään. Huone oli perussiisti, varustettu suihkulla/wc ja tuulettimella, kuten varmasti suurin osa reissumme huoneista.

Tähän asti kaikki oli mennyt varsin hyvin. Tosin uuden karhea Creative Zen V Plus kiukutteli, eikä toiminut ennen kuin sain sen verkkovirtaan kiinni. Siitä oli siis varsin vähän iloa 10h lennolla.