Edellinen ilta meni aika myohaan kun mietittiin ja arvottiin jatkuuko matka kohti Palawanin saarta joka tarjoaisi uskomattoman kauniita maisemia ja veisi ainakin 2 viikko matka-ajasta sijaintinsa vuoksi, vai jatketaanko matkaa suht suoraan etelaan Panayn saarelle. Rajallisen ajan vuoksi paadyttiin lopulta Panayn saareen, kuitenkin siten etta skipataan sen kaikkein tunnetuin kohde Boracay. Se on luultavasti Filippiinien kalleimpia paikkoja ja tarjoannassa ei ole mitaan mita ei muualta loytyisi. Hieno hiekkaranta siella kuitenkin naytti olevan kun lauttamme lipui siita ohi.
Roxasista matka jatkui autolautalla kohti Caticlania, josta toivoimme heti satamasta loytavamme rahanvaihtopisteen tai automaatin. Kumpaakaan ei tietysti ollut tarjolla ja taskussa oli pesoja liian vahan, jotta olisimme paasseet suoraan saaren etela-nokassa sijaitsevaan Iloiloon. Ostettiin sit liput puoleen matkaan Kaliboon, jossa tarjolla kasa automaatteja ja taas oli taskut taynna rahaa. Samassa syotiin myohaiseksi venahtanyt aamupala jonka jalkeen jatkettiin matkaa Iloiloon.
Iloilo on 360 000 asukkaan kaupunki. Se toimi viimeisena paakaupunkina Espanjan vallan aikana ja iso osa vanhemmista rakennuksista onkin espanjalaistyylisia. Lisaksi tarjolla on samat kauppaketjut ja ostarit kuin esim. Manilassa oli... Taalla ollaan sitten muutama paiva ja tarkoitus olisi ainakin 2.2. kayda vilkuilemassa Jaron kaupunginosan katuja kun siella pidetaan joku uskonnollinen katufestivaali, josta ei viela tarkemmin.
Heti ensimmaisena aamuna Iloilossa matkaan tarttui paikallinen Idols-melkeinTahti joka on tahtonut valilla olla jopa hieman liian tuttavallinen. Roland skippas paivansa duunissakin jotta saisi hengailla meidan seurassa! Siina sitten vierailtiin Iloilo museossa ja illalla kaytiin leffassa katsomassa American Gangster joka olikin todella hyva patka.Filippiinilaisista tarvii kertoa yks hassu piirre, joka on lienee amerikkalaisten peruja. Kaikkialla kaikenikaiset ihmiset huutelevat meille "Hey Joe" .. ja jatkoksi "where'r you going " tms.. Muissa maissa joissa olemme olleet ensimmainen kysymys on ollut aina "what's your name?". Taalla sita ei tarvii turhaa kysella kun kaikki lansimaalaiset on Joe-nimisia. Huvittavaa..
keskiviikko 30. tammikuuta 2008
maanantai 28. tammikuuta 2008
20.-28.1.2008 / Manila - Puerto Galera (White Beach & Sabang) - Roxas[Mindoro]
Manilassa kannattaa kayda elokuvissa. Teatterit on ihan Finnkino-tasoa, leffat tuoreimpia Hollywood tuotoksia englanniksi puhuttuna, eika nautintoa ole edes pilattu paikallisilla teksteilla. Lippukin Sweeney Toddiin maksoi reilun 2 euroa. Suosittelemme! Tosin jos olet menossa elokuviin Robinson's Place ostarilla niin varaa vartti aikaa etsiaksesi oikea paikka. 9 salia on jaettu kolmeen eri siipeen ja matkaa toisesta toiseen on ihan riittavasti!
Sen jalkeen kun Manilassa oli nahty yksi maailman suurimmista ostareista - SM Mall Asia, n. 1000 myymalaa, leffateattereita, jaakiekkokaukalo (tsek kuva!) ja saatu passit takas virkailijoilta - vain yksi n. 20 min jonotus), niin Manila sai jaada taakse. Bussi vei meidat Batangasiin josta lautta jatkoi kohti laheista Mindoron saarta.
Nyt tuli vastaan ensimmainen kerta kun meita tavallaan huijattiin, mukamas. Me halusimme kovasti ostaa lauttaliput Puerto Galeran kaupunkiin, mutta meille myytiin liput Puerto Galeran White Beach nimiselle rannalle. Ja myyjat tiesivat kylla etta me haluttiin kaupunkiin rannan sijaan, mutta itsehan me ei sita osattu tarpeeksi tarkasti maaritella/vaatia - molemmat kun on Puerto Galeraa. Noh, vahinko ei ollut suuri kun white beachilta loytyi ok majoitus ja ranta oli natti. Ainoastaan ruokailumahdollisuudet oli suht rajalliset ja kalliit. Parin paivan kuluttua siirryttiinkin sitten toiselle rannalle Sabang nimiseen kylaan.
Sabangissa kaytiin sukeltamassa yhteensa 6 sukellusta (20USD/sukellus), paikkoina mm. hylky, pohjassa oleva lautta, kanjoneita ja miehen mentava reika seinassa. Kaikenlaisia elukoita oli taas meri taynna ja nahtiin mm. valkotapla hai, todella iso kilpikonna ja frogfisheja. Seutua voi suositella kylla kaikille sukelluksesta pitaville!
Sabangista matka jatkui Puerto Galera citysta Calapaniin Jeepnylla. Kyyti tosin oli sen verran suosittu etta saimme parhaat maisemapaikat, eli istuimme katolla. Alkumatka kiemurreltiin taas isojen makien rinteita ja loppumatkasta tarjolla oli riisipeltoja. Tien paallystysta tekevilla pojilla on kylla viela hommat vahan vaiheessa ja osan matkaa tie oli aika heikossa kunnossa. Mut eikohan se siita parin vuoden sisaan parane :D
Calapanista siirryttiin sitten minibussilla Roxasiin, kaupunkipahaseen rannikolla. Filippiinilaiset nayttivat etta kylla hekin osaavat pistaa 16 ihmista normaalin pakettinauton kokoiseen minibussiin ja lansimaalaiset sai istua polves suussa ja paa kumarassa. Onneksi osa porukasta jai pois matkan varralle niin tilaa tuli hieman lisaa. Roxasissa selvisi etta lautta Caticlaniin, jonne olimme suunnitelleet jatkavamme matkaa lahtisi muutaman tunnin paasta ja olisi perilla keskiyolla, ei hyva. Jaimme siis tanne Roxasiin yoksi ja jatkamme matkaa huomenna aamulautalla.. ehka Caticlaniin.
Sen jalkeen kun Manilassa oli nahty yksi maailman suurimmista ostareista - SM Mall Asia, n. 1000 myymalaa, leffateattereita, jaakiekkokaukalo (tsek kuva!) ja saatu passit takas virkailijoilta - vain yksi n. 20 min jonotus), niin Manila sai jaada taakse. Bussi vei meidat Batangasiin josta lautta jatkoi kohti laheista Mindoron saarta.
Nyt tuli vastaan ensimmainen kerta kun meita tavallaan huijattiin, mukamas. Me halusimme kovasti ostaa lauttaliput Puerto Galeran kaupunkiin, mutta meille myytiin liput Puerto Galeran White Beach nimiselle rannalle. Ja myyjat tiesivat kylla etta me haluttiin kaupunkiin rannan sijaan, mutta itsehan me ei sita osattu tarpeeksi tarkasti maaritella/vaatia - molemmat kun on Puerto Galeraa. Noh, vahinko ei ollut suuri kun white beachilta loytyi ok majoitus ja ranta oli natti. Ainoastaan ruokailumahdollisuudet oli suht rajalliset ja kalliit. Parin paivan kuluttua siirryttiinkin sitten toiselle rannalle Sabang nimiseen kylaan.
Sabangissa kaytiin sukeltamassa yhteensa 6 sukellusta (20USD/sukellus), paikkoina mm. hylky, pohjassa oleva lautta, kanjoneita ja miehen mentava reika seinassa. Kaikenlaisia elukoita oli taas meri taynna ja nahtiin mm. valkotapla hai, todella iso kilpikonna ja frogfisheja. Seutua voi suositella kylla kaikille sukelluksesta pitaville!
Sabangista matka jatkui Puerto Galera citysta Calapaniin Jeepnylla. Kyyti tosin oli sen verran suosittu etta saimme parhaat maisemapaikat, eli istuimme katolla. Alkumatka kiemurreltiin taas isojen makien rinteita ja loppumatkasta tarjolla oli riisipeltoja. Tien paallystysta tekevilla pojilla on kylla viela hommat vahan vaiheessa ja osan matkaa tie oli aika heikossa kunnossa. Mut eikohan se siita parin vuoden sisaan parane :D
Calapanista siirryttiin sitten minibussilla Roxasiin, kaupunkipahaseen rannikolla. Filippiinilaiset nayttivat etta kylla hekin osaavat pistaa 16 ihmista normaalin pakettinauton kokoiseen minibussiin ja lansimaalaiset sai istua polves suussa ja paa kumarassa. Onneksi osa porukasta jai pois matkan varralle niin tilaa tuli hieman lisaa. Roxasissa selvisi etta lautta Caticlaniin, jonne olimme suunnitelleet jatkavamme matkaa lahtisi muutaman tunnin paasta ja olisi perilla keskiyolla, ei hyva. Jaimme siis tanne Roxasiin yoksi ja jatkamme matkaa huomenna aamulautalla.. ehka Caticlaniin.
lauantai 19. tammikuuta 2008
12.-19.1.2008 / Kota Kinabalu - Angeles (Clark) - Olongapo (Barrio Barreta) - Manila
Kota Kinabalussa aikamme pyorittya oli aika suunata kohti uusia haasteita ja uutta maata, eli Filippiineille. Evalle sanottiin tassa vaiheessa hei hei ja hyvaa kotimatkaa ja me Antin kanssa suunnattiin lentokoneen nokka kohti Clarkin lentokenttaa Angelesin kaupungissa. Entinen sotilaslentokentta palvelee nykyaan lahinna halpalentoyhtioita kuten AirAsiaa. Lento oli pari tuntia myohassa, mutta me sentaan paastiin perille about suunnitelmien mukaan. Eraan tyton kotimatka oli huomattavasti pidempi ja monimutkaisempi ja syy oli vain yksi pieni myohastyminen Singaporessa :D
Ensimmainen ilta Angelesissa kertoi sen mista Filippiinien maine monien keskuudessa on tullut - seksituristimi. Kun kaupunkia hieman kiertelee, niin ei voi valttya nakemasta isoa kasaa gogo/bombom taimiksisitaikinakutsutkaan-baareja joiden edustalla on kasa neitoja ottamassa vastaan keski-ikaiset turistimiehet. Luultavasti naiden mahakkaiden turistien mukanaan tuomista seteleista johtuen on edullisen ja laadukkaan majoituksen saaminen mahdotonta. Tarjolla on vain kalliimpaa majoitusta. Lisaksi lahes kaikki paikat tarjoaa myos (tai ainoastaan) tuntiveloitusta huoneista...
Angeles ei tarjonnut meille enempaa kuin majoituksen yoksi ja seuraavana aamuna matka jatkui muutaman jeepneyn avulla eteen pain. Jeepney on paikallinen kulkuneuvo, joka on paikallisten kehittama "jatkettuversio" jenkkien tanne toisen maailman sodan aikaan jattamista Jeepeista. Niita on varmaan puolet autoista, niilla paasee melkein minne vaan ja ne ovat edullisia. Pitka mies saa kuitenkin olla noyrana, silla tilaa ei ole ihan liikaa.
Olongaposta matkaa jatkettiin melko suoraan rannalle Barrio Barretta nimiseen kylaan. Ainoa oikea aktiviteetti taalla oli sukeltaminen, jota testattiin yhden sukelluksen verran. Maisemat oli kuitenkin sen verran huonoja, etta rahat paatettiin saastaa paremmille vesille. Pari paivaa siis riitti ja sitten matka jatkuin 14 miljoonan asukkaan Manilaan.
Manila on suunnilleen sita mita odotin. Liikenneruhkaa, saastetta, hokkelikylia ja ihmisia. Tosin sekaan mahtuu myos hirvea maara lansimaisittainkin hienoja ostareita, hyvaa ruokaa ja aarettoman mukavia ja avuliaita ihmisia. Ihan kuin kaikki filippiinilaiset olisivat kokoajan jossain palveluammatissa auttamassa turisteja. Ihan ilmaisia neuvojia on riittanyt ja saatiin jopa yksi ilmainen parin sadan metrin Jeepney-matka. Outoa kun on tottunut siihen etta kaikki maksaa. Etenkin kun taas etukateen on kuullut, etta taalla on paljon huijareita. Valitettavasti meita on huijattu niin hyvin, ettemme ole itsekaan tajunneet sita viela!
Ihan oma episodinsa oli sitten viisumin pidennysten haku paikallisesta virastosta. Paikalle satuttiin vahan ennen klo 13, jolloin ruokatunti oli lopuillaan. semmoisessa 40 nelion toimistossa oli ehka 20 tiskia, joista tasan kaksi palveli meidan asiaa. Kamppa oli ihan taynna ihmisia ja joku lansimainen mohomahaturisti halus kayda haastaan riitaa meille kun oli turhautunut jonottamiseen. Han ei kuulemma halunnut odottaa meita kun taytimme lomakkeita jonossa ja hanen lomakkeet oli jo valmiina. Siina sitten meni 5min lomakkeiden tayttamiseen ja odottelimme perakkain jonossa seuraavan tunnin verran... se siita meidan takia jonottamisesta.
3 luukkua, 3 tuntia ja hiton kuuma. Ja tastsa lystista viela maksettiin n. 1000 pesoa (1e=59P) EXRESS LINE FEE:ta.. ja passit saa takas maanantaina (oli perjantai). Kun kyseltiin miks jouduttiin maksaan toi nopeutetun kasittelyn maksu niin todettiin etta se on nykyaan kaikilla. Kaytannossa hintaa on siis vain nostettu melkein 20e ja homma ei ole muuttunut mihinkaan. puuh.. No nyt saadaan oleskella 18.2. asti jolloin on lennot Cebusta Jakartalle. Tsekkaa video, siella se Anttikin nakyy jonottamassa!
Huonointa Filippiineissa nain akkiseltaan on kylla majoituksen hinta-laatusuhde. Ehdottoman huippuna pitaa sanoa ihmisten avuliaisuus ja ystavallisyys. Pesee helposti kovasti kehutut thaimaalaiset. Katsotaan mita tuleman pitaa kun matka jatkuu parin yon kuluttua kohti etelaa...
Ensimmainen ilta Angelesissa kertoi sen mista Filippiinien maine monien keskuudessa on tullut - seksituristimi. Kun kaupunkia hieman kiertelee, niin ei voi valttya nakemasta isoa kasaa gogo/bombom taimiksisitaikinakutsutkaan-baareja joiden edustalla on kasa neitoja ottamassa vastaan keski-ikaiset turistimiehet. Luultavasti naiden mahakkaiden turistien mukanaan tuomista seteleista johtuen on edullisen ja laadukkaan majoituksen saaminen mahdotonta. Tarjolla on vain kalliimpaa majoitusta. Lisaksi lahes kaikki paikat tarjoaa myos (tai ainoastaan) tuntiveloitusta huoneista...
Angeles ei tarjonnut meille enempaa kuin majoituksen yoksi ja seuraavana aamuna matka jatkui muutaman jeepneyn avulla eteen pain. Jeepney on paikallinen kulkuneuvo, joka on paikallisten kehittama "jatkettuversio" jenkkien tanne toisen maailman sodan aikaan jattamista Jeepeista. Niita on varmaan puolet autoista, niilla paasee melkein minne vaan ja ne ovat edullisia. Pitka mies saa kuitenkin olla noyrana, silla tilaa ei ole ihan liikaa.
Olongaposta matkaa jatkettiin melko suoraan rannalle Barrio Barretta nimiseen kylaan. Ainoa oikea aktiviteetti taalla oli sukeltaminen, jota testattiin yhden sukelluksen verran. Maisemat oli kuitenkin sen verran huonoja, etta rahat paatettiin saastaa paremmille vesille. Pari paivaa siis riitti ja sitten matka jatkuin 14 miljoonan asukkaan Manilaan.
Manila on suunnilleen sita mita odotin. Liikenneruhkaa, saastetta, hokkelikylia ja ihmisia. Tosin sekaan mahtuu myos hirvea maara lansimaisittainkin hienoja ostareita, hyvaa ruokaa ja aarettoman mukavia ja avuliaita ihmisia. Ihan kuin kaikki filippiinilaiset olisivat kokoajan jossain palveluammatissa auttamassa turisteja. Ihan ilmaisia neuvojia on riittanyt ja saatiin jopa yksi ilmainen parin sadan metrin Jeepney-matka. Outoa kun on tottunut siihen etta kaikki maksaa. Etenkin kun taas etukateen on kuullut, etta taalla on paljon huijareita. Valitettavasti meita on huijattu niin hyvin, ettemme ole itsekaan tajunneet sita viela!
Ihan oma episodinsa oli sitten viisumin pidennysten haku paikallisesta virastosta. Paikalle satuttiin vahan ennen klo 13, jolloin ruokatunti oli lopuillaan. semmoisessa 40 nelion toimistossa oli ehka 20 tiskia, joista tasan kaksi palveli meidan asiaa. Kamppa oli ihan taynna ihmisia ja joku lansimainen mohomahaturisti halus kayda haastaan riitaa meille kun oli turhautunut jonottamiseen. Han ei kuulemma halunnut odottaa meita kun taytimme lomakkeita jonossa ja hanen lomakkeet oli jo valmiina. Siina sitten meni 5min lomakkeiden tayttamiseen ja odottelimme perakkain jonossa seuraavan tunnin verran... se siita meidan takia jonottamisesta.
3 luukkua, 3 tuntia ja hiton kuuma. Ja tastsa lystista viela maksettiin n. 1000 pesoa (1e=59P) EXRESS LINE FEE:ta.. ja passit saa takas maanantaina (oli perjantai). Kun kyseltiin miks jouduttiin maksaan toi nopeutetun kasittelyn maksu niin todettiin etta se on nykyaan kaikilla. Kaytannossa hintaa on siis vain nostettu melkein 20e ja homma ei ole muuttunut mihinkaan. puuh.. No nyt saadaan oleskella 18.2. asti jolloin on lennot Cebusta Jakartalle. Tsekkaa video, siella se Anttikin nakyy jonottamassa!
Huonointa Filippiineissa nain akkiseltaan on kylla majoituksen hinta-laatusuhde. Ehdottoman huippuna pitaa sanoa ihmisten avuliaisuus ja ystavallisyys. Pesee helposti kovasti kehutut thaimaalaiset. Katsotaan mita tuleman pitaa kun matka jatkuu parin yon kuluttua kohti etelaa...
perjantai 11. tammikuuta 2008
29.12.2007 - 11.1.2008 / Johor Bahru - Singapore - Kuala Lumpur - Sandakan - Semporna - Kota Kinabalu
Pari viikkoa on vierahtanyt siita kun viimeksi ehdin blogia paivittelemaan. Valille on mahtunut vuodenvaihde, muutama kaupunki, lentoja, bussimatkoja, sadetta ja vahan aurinkoakin.
Johor Bahrusta siirryttiin Singaporeen 30. paiva ja pitkasta aikaa Antilla ja minulla oli eri osoite. Eva tuli seurakseni ja ilokseni parin seuraavan viikon ajaksi joten Antti sai etsia oman kolonsa ja me Evan kanssa testailtiin vahan luksus hotelleja (ja rotanloukkuja).
Singaporen uudenvuoden vaihde oli siisti. Tarkoitan sita etta ihmiset olivat selvinpain (suurin osa), paikkoja ei roskattu edes nain juhlapaivana ja muutenkin suuresta ihmismaarasta huolimatta kaikki tuntui sujuvan varsin natisti. Ilotulitus oli ihan ok, ei niin suureellinen kuin olimme odottaneet, mutta toisaalta meilla jai osa nakematta edessa olleen rakennuksen vuoksi. Kaikki kun eivat vaan voineet mahtua sinne rantaan asti.
Ilotulituksen jalkeen mina ja Eva suunnattiin Zoukkin jatkamaan iltaa klubbailun parissa ja Antti jatkoi omille teilleen. Aamun jo sarastaessa olikin sitten hyva suunnata ansaituille unille, ensimmaista kertaa vuonna 2008.
4. paivaan asti aika kuluikin sitten loputtomien ostoskeskusten kiertamisessa. Vaatteita ja elektroniikkaa ja kaikkea silta valilta on sitten tarjolla ihan niin paljon kuin vaan jaksaa selata lapi. Antin matkaan tarttui uusi puhelin, minulle PSP ja Evalle vaatetta (ja ihan tiedoksi psp slim (modattu), GPS vastaanotin, 4GB Sony Memorystick Duo ja crystal case yht 222e, josta saa viela tax freessa verot pois 7%). Singapore on kylla mukava ja siisti, eika ihan niin kalliskaan kuin odotin. Ruokaa sai parilla eurolla, julkinen liikenne, seka taksit edullisia ja vaatteissakin oli tarjolla myos ne halvemmat mallit LV ja Guccin rinnalla. Taman jalkeen oli kuitenkin aika suunnata kohti uusia kauppakeskuksia Kuala Lumpuriin.
Evan kanssa otettiin bussi (3 penkkirivia ja penkit kallistuu lahes sangyiksi) Kuala Lumpuriin ja Antti lenti Malesian Borneoon Sandakaniin. Perilla Kuala Lumpurissa vastassa oli 4-tahden Hotel Equtorial. Vaikkakin check-in ei mennyt ihan vihellellen niin palvelussa ei muuten ole moittimista. Paivan lehti sujautettiin aamuyosta oven ali, aamupala oli todella runsas ja tarjolla oli seka lansimaiset, etta paikalliset herkut. Huone oli tilava, sanky todella mukava ja kylpyamme kiilti. Hintakaan ei ihan paata huimannut, vaikkakin oli paljon verrattuna reissun majoituksiin noin yleensa.
Kuala Lumpurissa vierailtin muutamassa ostarissa, seka KL-tornissa, jossa maisemia paasee ihastelemaan n. 430m korkeudelta. Petronas Twin towereille ei paasty kun ei jaksettu herata kertaakaan tarpeeks ajoissa hakemaan vierailuun oikeuttavaa tikettia. Ne kun tuppaa aina loppumaan heti aamusta. Kuala Lumpur oli juuri niin mukava kuin muistelinkin. Klubeista ei tullut kaytya muuta kuin Zoukissa verestamassa muistoja. Tosin puolet talosta jai nakematta kun Velvet Undergroundin puolelle ei paassyt nykyaan ilman kauluspaitaa (ei hattu paassa, aurinkoleseilla, rikkinaisilla/valkaistuilla farkuilla ja tytot K21 pojat K25) :D
Muutaman KL paivan jalkeen matka jatkuin kohti Borneon saarta. Malesian puolella kuitenkin edelleen pysyttiin ja kohteeksi osui Sandakan jonne Antti olikin jo muutama paiva aikaisemmin lentanyt, tosin jatkanut matkaansa ensin Tawauhun ja sielta Sempornaan. Sandakanissa ei ole mitaan! Hienoa satama-aluetta sinne kylla rakennetaan. Tarkoituksena on etta siita tulisi uusi hotelli-, ravintola- ja viihdekeskus. Kovasti oli minulla ja Evalla tarkoituksena ottaa joku 50RM (10e) perus hotelliluukku mutta n. 3 viikkoa sitten avattu satamassa sijaitseva @ease botique hotel vei voiton kun tarjolla oli n. 135RM hintaan 4 tahden hotellihuone! Aivan uusi, todella moderni ja viihtyisa huone merinakoalalla vei voiton halvoista unista. Sandakanissa tosin viihdyttiin vain se yksi yo ja seuraavana paivana matka jatkui kohti Sempornaa.
Semporna on pikku kaupunki Borneon ita-rannikolla. Itse kaupunkin on kaatopaikka, jolla ei ole oikeastaan mitaan tarjota, mutta sen edustalla on saaria, jotka ovat suoraan kuvasta nimelta paratiisi. Etenkin luonnonsuojelualueella oleva Sipadanin saari tayttaa kylla kaikki paratiisi saaren vaatimukset sinisen veden ja valkoisen hiekan, seka palmujen osalta. Asutusta saarella ei ole, silla ainoan majapaikan toiminta lopetettiin valtion toimesta kun alueesta tehtiin luonnonpuisto.
Ensimmainen yo vietettiin veden paalle rakennetussa kovin herttaisen oloisessa Dragon Inn nimisessa paikassa. Huone oli iso ja siisti, mutta koko jutun pilasi rotat! Juuri kun oltiin muka nukahtamassa niin alkoi katolta, seinilta ja kohta pitkin lattiaa kuulua aikoimonen rapina. Rotille tuntui kelpaavan Evan tuomat reissumiehet, keksit ja suklaapaperit. Oli elukalla kiire piiloon kun pistettiin valot paalle. Hetken ihmettelyn jalkeen ei edes valot hairinneet rottia enaa vaan ryokaleet tunki nurkkiin pyorimaan kaikeasta huolimatta. Loppu yoksi Evan kanssa siirryttiin nukkumaan samaan dormiin missa Antti oli majoittuneena. Tosin Eva ei tainnut hirveasti nukkua ja omatkin unet jai parin tuntiin. Nukkumista ei edes auttanut kulkukoirien serenadi! Seuraavana aamuna oli edessa majapaikan vaihto takas mantereelle, edullinen siisti ja hiljainen huone ja unta! Eva jai paivaksi lepailemaan ja mina lahdin sukeltamaan Sipadanille. Vesi oli kirkasta, korallit suht hienoja ja kalat upeita, mutta parhaita kaikista oli silti jattimaiset kilpikonnat! Harvinaisemmista elukoista nahtiin leopardi hai! Jos pidat sukeltamisesta, rakastat Sipadania!
Seuraavana paivana lahdettiin kohti Mabulin saarta. Mina ja Antti sukellettiin, Eva snorkkeloi ja makoili rannalla. Kaukaa ei mennyt etta tytosta saatiin ravun punainen! :D Ihan niin hienot maisemat ei veden alla olleet kuin Sipadanilla, mutta kylla taallakin kelpas latrata. Hintaa 3 sukelluksella oli n. 300RM.
10. paiva sitten koitti taas aika siirtya eteen pain kun mina ja Eva lennettiin Tawausta Kota Kinabaluun. KK on suht Borneon suurin kaupunki, kuin pienoisversio Kuala Lumpurista. Taalla on paljon ostoskeskusia, mieleton maara kenkakauppoja ja suhteellisen siistia. Koska Eva on lahdossa kohti Suomea KK jalkeen niin majoitukseksi varailtiin 4 tahden hotel Le Meridien. Huone on 11. kerroksessa, kokoa on yli 40 neliota ja varusteluna mm. kylpyamme JA suihku. Tarjolla on myos ihan natti uima-allas ja suomalainen laatusauna made by Harvia. Hotelliin saavuttaessa tavarat kannettiin huoneeseen ja kysyttiin kaipaammeko huoneen ominaisuuksien esittelya. Tarjolla olis ollut myos tervetuliaisdrinkki. Ulko-ovia on parhaillaan ollut avaamassa nelja henkiloa!
Pari paivaa tassa viela pyoritaan ja sitten kohti Manilaa (ja Eva kohti Tamperetta).
Johor Bahrusta siirryttiin Singaporeen 30. paiva ja pitkasta aikaa Antilla ja minulla oli eri osoite. Eva tuli seurakseni ja ilokseni parin seuraavan viikon ajaksi joten Antti sai etsia oman kolonsa ja me Evan kanssa testailtiin vahan luksus hotelleja (ja rotanloukkuja).
Singaporen uudenvuoden vaihde oli siisti. Tarkoitan sita etta ihmiset olivat selvinpain (suurin osa), paikkoja ei roskattu edes nain juhlapaivana ja muutenkin suuresta ihmismaarasta huolimatta kaikki tuntui sujuvan varsin natisti. Ilotulitus oli ihan ok, ei niin suureellinen kuin olimme odottaneet, mutta toisaalta meilla jai osa nakematta edessa olleen rakennuksen vuoksi. Kaikki kun eivat vaan voineet mahtua sinne rantaan asti.
Ilotulituksen jalkeen mina ja Eva suunnattiin Zoukkin jatkamaan iltaa klubbailun parissa ja Antti jatkoi omille teilleen. Aamun jo sarastaessa olikin sitten hyva suunnata ansaituille unille, ensimmaista kertaa vuonna 2008.
4. paivaan asti aika kuluikin sitten loputtomien ostoskeskusten kiertamisessa. Vaatteita ja elektroniikkaa ja kaikkea silta valilta on sitten tarjolla ihan niin paljon kuin vaan jaksaa selata lapi. Antin matkaan tarttui uusi puhelin, minulle PSP ja Evalle vaatetta (ja ihan tiedoksi psp slim (modattu), GPS vastaanotin, 4GB Sony Memorystick Duo ja crystal case yht 222e, josta saa viela tax freessa verot pois 7%). Singapore on kylla mukava ja siisti, eika ihan niin kalliskaan kuin odotin. Ruokaa sai parilla eurolla, julkinen liikenne, seka taksit edullisia ja vaatteissakin oli tarjolla myos ne halvemmat mallit LV ja Guccin rinnalla. Taman jalkeen oli kuitenkin aika suunnata kohti uusia kauppakeskuksia Kuala Lumpuriin.
Evan kanssa otettiin bussi (3 penkkirivia ja penkit kallistuu lahes sangyiksi) Kuala Lumpuriin ja Antti lenti Malesian Borneoon Sandakaniin. Perilla Kuala Lumpurissa vastassa oli 4-tahden Hotel Equtorial. Vaikkakin check-in ei mennyt ihan vihellellen niin palvelussa ei muuten ole moittimista. Paivan lehti sujautettiin aamuyosta oven ali, aamupala oli todella runsas ja tarjolla oli seka lansimaiset, etta paikalliset herkut. Huone oli tilava, sanky todella mukava ja kylpyamme kiilti. Hintakaan ei ihan paata huimannut, vaikkakin oli paljon verrattuna reissun majoituksiin noin yleensa.
Kuala Lumpurissa vierailtin muutamassa ostarissa, seka KL-tornissa, jossa maisemia paasee ihastelemaan n. 430m korkeudelta. Petronas Twin towereille ei paasty kun ei jaksettu herata kertaakaan tarpeeks ajoissa hakemaan vierailuun oikeuttavaa tikettia. Ne kun tuppaa aina loppumaan heti aamusta. Kuala Lumpur oli juuri niin mukava kuin muistelinkin. Klubeista ei tullut kaytya muuta kuin Zoukissa verestamassa muistoja. Tosin puolet talosta jai nakematta kun Velvet Undergroundin puolelle ei paassyt nykyaan ilman kauluspaitaa (ei hattu paassa, aurinkoleseilla, rikkinaisilla/valkaistuilla farkuilla ja tytot K21 pojat K25) :D
Muutaman KL paivan jalkeen matka jatkuin kohti Borneon saarta. Malesian puolella kuitenkin edelleen pysyttiin ja kohteeksi osui Sandakan jonne Antti olikin jo muutama paiva aikaisemmin lentanyt, tosin jatkanut matkaansa ensin Tawauhun ja sielta Sempornaan. Sandakanissa ei ole mitaan! Hienoa satama-aluetta sinne kylla rakennetaan. Tarkoituksena on etta siita tulisi uusi hotelli-, ravintola- ja viihdekeskus. Kovasti oli minulla ja Evalla tarkoituksena ottaa joku 50RM (10e) perus hotelliluukku mutta n. 3 viikkoa sitten avattu satamassa sijaitseva @ease botique hotel vei voiton kun tarjolla oli n. 135RM hintaan 4 tahden hotellihuone! Aivan uusi, todella moderni ja viihtyisa huone merinakoalalla vei voiton halvoista unista. Sandakanissa tosin viihdyttiin vain se yksi yo ja seuraavana paivana matka jatkui kohti Sempornaa.
Semporna on pikku kaupunki Borneon ita-rannikolla. Itse kaupunkin on kaatopaikka, jolla ei ole oikeastaan mitaan tarjota, mutta sen edustalla on saaria, jotka ovat suoraan kuvasta nimelta paratiisi. Etenkin luonnonsuojelualueella oleva Sipadanin saari tayttaa kylla kaikki paratiisi saaren vaatimukset sinisen veden ja valkoisen hiekan, seka palmujen osalta. Asutusta saarella ei ole, silla ainoan majapaikan toiminta lopetettiin valtion toimesta kun alueesta tehtiin luonnonpuisto.
Ensimmainen yo vietettiin veden paalle rakennetussa kovin herttaisen oloisessa Dragon Inn nimisessa paikassa. Huone oli iso ja siisti, mutta koko jutun pilasi rotat! Juuri kun oltiin muka nukahtamassa niin alkoi katolta, seinilta ja kohta pitkin lattiaa kuulua aikoimonen rapina. Rotille tuntui kelpaavan Evan tuomat reissumiehet, keksit ja suklaapaperit. Oli elukalla kiire piiloon kun pistettiin valot paalle. Hetken ihmettelyn jalkeen ei edes valot hairinneet rottia enaa vaan ryokaleet tunki nurkkiin pyorimaan kaikeasta huolimatta. Loppu yoksi Evan kanssa siirryttiin nukkumaan samaan dormiin missa Antti oli majoittuneena. Tosin Eva ei tainnut hirveasti nukkua ja omatkin unet jai parin tuntiin. Nukkumista ei edes auttanut kulkukoirien serenadi! Seuraavana aamuna oli edessa majapaikan vaihto takas mantereelle, edullinen siisti ja hiljainen huone ja unta! Eva jai paivaksi lepailemaan ja mina lahdin sukeltamaan Sipadanille. Vesi oli kirkasta, korallit suht hienoja ja kalat upeita, mutta parhaita kaikista oli silti jattimaiset kilpikonnat! Harvinaisemmista elukoista nahtiin leopardi hai! Jos pidat sukeltamisesta, rakastat Sipadania!
Seuraavana paivana lahdettiin kohti Mabulin saarta. Mina ja Antti sukellettiin, Eva snorkkeloi ja makoili rannalla. Kaukaa ei mennyt etta tytosta saatiin ravun punainen! :D Ihan niin hienot maisemat ei veden alla olleet kuin Sipadanilla, mutta kylla taallakin kelpas latrata. Hintaa 3 sukelluksella oli n. 300RM.
10. paiva sitten koitti taas aika siirtya eteen pain kun mina ja Eva lennettiin Tawausta Kota Kinabaluun. KK on suht Borneon suurin kaupunki, kuin pienoisversio Kuala Lumpurista. Taalla on paljon ostoskeskusia, mieleton maara kenkakauppoja ja suhteellisen siistia. Koska Eva on lahdossa kohti Suomea KK jalkeen niin majoitukseksi varailtiin 4 tahden hotel Le Meridien. Huone on 11. kerroksessa, kokoa on yli 40 neliota ja varusteluna mm. kylpyamme JA suihku. Tarjolla on myos ihan natti uima-allas ja suomalainen laatusauna made by Harvia. Hotelliin saavuttaessa tavarat kannettiin huoneeseen ja kysyttiin kaipaammeko huoneen ominaisuuksien esittelya. Tarjolla olis ollut myos tervetuliaisdrinkki. Ulko-ovia on parhaillaan ollut avaamassa nelja henkiloa!
Pari paivaa tassa viela pyoritaan ja sitten kohti Manilaa (ja Eva kohti Tamperetta).
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)